Philippe Besson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Philippe Besson

Philippe Besson (s. 29. tammikuuta 1967 Barbezieux, Charente, Ranska) on ranskalainen juristi, yritysjohtaja ja romaanikirjailija.

Elämä ja tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Besson syntyi perheeseen, jossa isä oli kansakoulunopettaja ja äiti notaarin apulainen. Hän suoritti loppututkinnon Rouenin kauppakorkeakoulussa (École supérieure de commerce de Rouen) ja on suorittanut myös oikeustieteellisen jatkotutkintodiplomin (DESS). Vuonna 1989 hän asettui asumaan Pariisiin, jossa hän toimi juristina ja opetti sosiaalioikeutta. Lähes viiden vuoden ajan hän toimi MEDEF:in puheenjohtajan Laurence Parisot'n oikeana kätenä. Tässä tehtävässään hän vaikutti voimakkaasti Ranskan ulkomaankaupan edistämistoimintoihin niin Buenos Airesissa kuin Shanghaissakin. Tämän jälkeen hän toimi Club Internetin johtajana.

Vuonna 1999 hänen kirjallisuusinnostuksena heräsi, kun hän luki ensimmäisen maailmansodan aikaisten taistelijoiden kertomuksia. Hän aloitti myös oman romaaninsa En l'absence des hommes kirjoittamisen. Tämän esikoisteoksen julkaisi kustannustalo Julliard, ja tämä oli alkua pitkälle kirjailijan ja kustantajan yhteistyölle. Teos julkaistiin 2001, ja se käsittelee Marcel Proustin henkilökuvaa. Kirja sai samana vuonna Emanuel-Robiès-kirjallisuuspalkinnon. Vuonna 2001 ilmestyi Bessonin seuraava teos Son frère, joka oli Femina-kirjallisuuspalkinnon saajaehdokkaiden valitussa joukossa. Elokuvaohjaaja Patrice Chéreaun tekemä elokuvatulkinta kirjasta sai vuonna 2003 Hopeisen karhun (Silberner Berliner Bär) Berliinin elokuvajuhlilla. Bessonin tuotanto on sen jälkeenkin ollut elokuvantekijöiden suosiossa.

Uransa tässä vaiheessa Philippe Besson päätti omistautua täysipainoisesti kirjalliselle työlle. Hänen romaaninsa Les Jours Fragiles ilmestyi vuonna 2004, ja se keskittyy runoilija Arthur Rimbaud'n viimeisiin elinpäiviin. Myös tämä teos on kiinnostanut elokuvantekijöitä, ja ohjaaja François Dupeyron on varannut siihen oikeudet.

Philippe Besson tavoittelee eräänlaista proustmaista kirjallista sanontaa, vaikkakin hänen kirjoitustyylinsä eroaakin suuresti esikuvastaan. Tämän lisäksi hän avoimesti tunnustaa ihailunsa Martin Pagen, Marguerite Duras'n ja Arthur Rimbaud'n kirjallista tuotantoa kohtaan. Hänen tapansa kirjoittaa keskittyy romaanihenkilöiden älylliseen ja tunteelliseen käyttäytymiseen, se paljastaa myös erityisen kiinnostuksen kuolinkamppailuun sekä ihmissuhteiden vaikeaan kemiaan.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • En l'absence des hommes, Julliard, Pariisi, 2001. Prix Emmanuel-Roblès 2001.
  • Son frère, Julliard, Paris, 2001.
  • L'Arrière-saison, Julliard, Pariisi, 2002. Grand Prix RTL-Lire 2003.
  • Un garçon d'Italie, Julliard, Pariisi, 2003.
  • Les Jours fragiles, Julliard, Pariisi, 2004.
  • Les amants, ELLE/Julliard, Paris, 2005. (novelli ilmestyi myös aikausilehti Ellen sivuilla)
  • 48 heures au Lutétia, Scali, Pariisi, 2005. (kokoelma, jossa on kahdeksan kirjailijan unesta kirjoittamia novelleja)
  • Un instant d'abandon, Julliard, Pariisi, 2005.
  • L'Enfant d'octobre, Grasset, Pariisi, 2006. (aiheena Grégory-skandaali)
  • Se résoudre aux adieux, Grasset, Pariisi, 2006.

Elokuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sen frère, ohjaus Patrice Chéreau. rooleissa Bruno Todeschini ja Eric Caravaca. Parhaan ohjauksen Hopeinen karhu Berliinissä 2003.
  • Les Jours fragiles, ohjaus François Dupeyron, rooleissa Julie Depardieu Isabellen roolissa ja hänen veljensä Guillaume Depardieu Isabellen veljen Arthur Rimbaud'n roolissa.
  • Un garçon d'Italie, ohjaaja Philippe Calvario.
  • En l'absence des hommes, Étienne Faure.

Kuunnelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • L'Arrière-saison, kuunnelma France Culture -radiokanavalle, esitetty 20. huhtikuuta 2004

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]