Phil Taylor (darts)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Philtaylor.jpg

Philip Douglas Taylor (s. 13. elokuuta 1960 Burslem, Stoke-on-Trent, Yhdistynyt kuningaskunta) on englantilainen dartsinpelaaja. Vuosina 19912013 hän on voittanut 16 maailmanmestaruutta ja on kaikkien aikojen menestynein heittäjä.[1] Pelaajana Taylorin lempinimi on ”The Power”.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaatimattomissa oloissa varttunut Taylor aloitti dartsin pelaamisen melko myöhään, 1980-luvun puolivälissä eli noin 26-vuotiaana. Joka tapauksessa Taylorin asuinalueelle oman pubin nimeltä The Crafty Cockney perustanut moninkertainen maailmanmestari Eric Bristow[2] uskoi häneen niin, että motivoinnin lisäksi lainasi hänelle vuonna 1988 harjoitteluun ja kilpailemiseen 10 000 puntaa, jotka Taylor maksoi ensimmäisistä palkintorahoistaan takaisin. Motivointi oli ajoittain tylyä, mutta tuotti kuitenkin tulosta.[3] Jo vuonna 1990 Taylor pääsi pelaamaan MM-turnaukseen (silloinen BDO:n Embassy) ja voitti finaalissa Bristowin erin 6–1. 1992 Taylor menetti mestaruutensa Dennis Priestleylle, voittaen sen takaisin seuraavan vuonna 1993. Tämä oli viimeinen yhdistetty mestaruus, jonka jälkeen Taylor lähti 15 muun huippupelaajan kanssa BDO:sta ja perusti uuden liiton, World Darts Councilin (myöhemmin PDC).

Vuonna 1995 Taylor sai ensimmäisen World Matchplayer -voiton. Vuonna 1999 Taylor kohtasi haasteottelussa hollantilaisen BDO:n mestarin Raymond van Barneveldin. Taylor voitti tämän "Vuosisadan ottelun" pelein 21-10 ja on tosiasiassa hallinut nykydartsia suvereenisti joistain takaiskuista huolimatta. Vuosina 1995–2002 Taylor voitti kaikki PDC:n maailmanmestaruuskilpailut. Lisää seurasi 2004-2006. Seuraavana vuonna Taylor kärsi hänelle huonosta pelikunnosta, häviten 2007 MM-finaalissa van Barneveldille, Las Wegasin 1. kierroksella Mark Dudbridgelle ja Terry Jenkinsille World Matchplayn semifinaaleissa. Mutta 2008 tikkojen vaihdon myötä[4] hän alkoi taas menestyä ja 2009-10 hän taas - paljon muun ohella - voitti PDC:n mestaruuden. Vuonna 2010 Taylor vei nimiinsä neljä muutakin merkittävää kilpailua: World Matchplay, UK Open, Premier League Darts ja European Championship.

Taylor on oman ilmoituksensa mukaan ensimmäinen dartsinpelaaja, jonka kilpailuansioiden yhteissumma ylitti miljoona puntaa ja Darts Databasen mukaan edelleen ainoa, joka 2010 alkuun mennessä oli ansainnut yli 500 000 puntaa[5]. Edelleen oman ilmoituksensa mukaan Taylor ansaitsi vuoden 2008 aikana 770 000 puntaa.[6]PDC:n Premier Leaguen televisioidussa ottelussa John Partia vastaan 2009 Taylor saavutti ennätyksellisen heittokeskiarvon 116,01, ylitettyään jo sitä ennen otteluissa toistuvasti 110 pisteen keskiarvon.

Tikat, heittotyyli ja -filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tikkoina Taylor käytti 2010 alussa 26-grammaisia, John Lowen klassikkotikkoja muistuttavia nimikkotikkojaan, Unicornin The Power Phase 5:ia[7]. Sitten 1990 Taylor on vaihtanut käyttämiään tikkoja viidesti ja niiden yleismuotoa kolmasti.[6] Hänen heittorytminsä on silmiinpistävän hidas ja -tekniikkansa sikäli poikkeuksellinen, että tikat jäävät säännönmukaisesti tauluun roikkumaan, toisin sanoen sulka kärkeä alemmas. Huolimatta aiemmista ilmoituksistaan lopettaa mahdollisesti 2012, 1960 syntynyt Taylor on sittemmin asettanut tavoitteekseen voitaa 20 (PDC:n) maailmanmestaruutta ennen, kuin täyttää 55.[7]

9 tikan pelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailumenestyksen ohella Taylor on ollut ennennäkemättömän tuottelias myös nopeimpien mahdollisten 501-pelien, eli 9 tikan pelien teossa. Hänen ensimmäinen televisioitu 9 tikan pelinsä onnistui PDC:n World Matchplayn neljännesfinaalissa 2002 Chris Masonia vastaan. Toisen kerran hän onnistui 2004 UK Openissa Matt Chapmania vastaan. Kolmas onnistui jälleen UK Openissa Roland Scholtenia vastaan 2005.

Neljännestä 9 tikan pelistään vuoden 2007 International Darts Leaguessa palkinnoksi saamansa henkilöauton hän lahjoitti tuttavapariskunnalleen, joka oli menettänyt oman autonsa kolarissa. Myöhemmin samana vuonna, 2007 UK Openissa Taylor onnistui viidennen kerran.

7. kesäkuuta 2008 Jamie Harveytä vastaan UK Openissa heitetty 9 tikan peli oli kuudes televisioidussa kilpailussa tehty ja toi Taylorille 25 000 puntaa. (23. maaliskuuta 2008 Taylor heitti James Wade -ottelun lämmittelyssä 9 tikan pelin, mutta vaikka tapahtuma kuvattiin, sitä ei pidetä virallisena.)

Seitsemäs onnistuminen nähtiin 2009 Championship Leaguessa.

24. toukokuuta 2010 PDC:n Valioliigan finaaliottelussa maanmiestään James Wadea vastaan Taylor teki historiaa heittämällä yhden ottelun aikana kaksi 9 tikan peliä (ottelun 2. ja 15. peli). Nämä olivat Taylorille kahdeksas ja yhdeksäs täydellinen peli.[8]

16. helmikuuta 2012 nähtiin kymmenes onnistuminen Premier Leaguen ottelussa Kevin Painteria vastaan.[9]

Henkilökohtainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taylor on naimisissa vaimonsa Yvonnen kanssa ja heillä on 4 lasta.[7] Tahra Taylorin maineessa, joka ehkä on syynä siihen, ettei häntä menestyksestään huolimatta ole vieläkään aateloitu (kuten esim. edeltäjäänsä Eric Bristowia) on 1999 lokakuussa sattunut tapaus, joka toi Taylorille tuomion kahden naispuolisen fanin ahdistelusta ja johti lähes avioeroon.[10] Taylor on kiistänyt syytöksen, mutta 2001 Taylorille esitetty MBE suositus vedettiin takaisin. [2]

Voittoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • BDO (Embassy) World Darts Professional Championship: 1990, 1992
  • PDC World Darts Championship: 1995, 1996, 1997, 1998, 1999, 2000, 2001, 2002, 2004, 2005, 2006, 2009, 2010, 2013
  • World Matchplay: 1995, 1997, 2000, 2001, 2002, 2003, 2004, 2006, 2008, 2009, 2010, 2011, 2012, 2013[11]
  • World Grand Prix: 1998, 1999, 2000, 2002, 2003, 2005, 2006, 2008, 2009, 2011
  • Las Vegas Desert Classic: 2002, 2004, 2005, 2008, 2009
  • UK Open: 2003, 2005, 2009, 2010, 2013[12]
  • PDC US Open: 2007, 2008
  • Premier League Darts: 2005, 2006, 2007, 2008, 2010, 2012
  • Grand Slam of Darts: 2007, 2008, 2009, 2011

Lähde:[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Biography Phil Taylorin kotisivut. Viitattu 10.4.2010.
  • Phil Taylor (PDC pelaajaesittely) 26.10.2011. PDC. Viitattu 28.3.2013].

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Taylor, Phil & Waddel, Sid: The Power: My Autobiography. HarperCollinsWillow, 2003. ISBN 978-0007168217. Kuvitettu painos.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]