Phil Hellmuth

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Phil (Poker Brat) Hellmuth

Phil Hellmuth WSOP-turnauksessa vuonna 2006.

Kansalaisuus Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Lempinimet The Poker Brat
WSOP-voitot 12
WSOP-rahasijat 90[1]
WPT-voitot 0
EPT-voitot 0
Turnausansiot (USD) 11 680 546
Päivitetty 13. kesäkuuta 2011

Phillip "Phil" J. Hellmuth, Jr. (s. 16. heinäkuuta 1964 Madison, Wisconsin) on yhdysvaltalainen pokeriammattilainen ja World Series of Pokerin pääturnauksen voittaja vuodelta 1989.

Hellmuth on voittanut urallaan ennätykselliset kaksitoista World Series of Poker -ranneketta (11 texas hold 'emista ja yhden Seven-Card Razzista). Hellmuthilla on myös eniten WSOP-turnausten rahasijoja (77) ja finaalipöytäsijoja (41)[2][3]. Hän sivusi vuonna 2007 T. J. Cloutierin ennätystä 39 ja ohitti tämän seuraavana vuonna. Kiistattomista saavutuksistaan huolimatta Hellmuth on pokerin kiistellyimpiä hahmoja - hänet tunnetaan erityisesti huonosta käytöksestään kohdatessaan vastoinkäymisiä ja tappioita, mistä tulee hänen lempinimensä Poker Brat ("Pokerikakara")[4].

Vuonna 1989 24-vuotiaasta Hellmuthista tuli kaikkien aikojen nuorin World Series of Pokerin mestaruusturnauksen voittaja, voitettuaan pääturnauksessa kaksinkertaisen mestarin Johnny Chanin. Nuorimman mestarin titteli pysyi hänellä vuoteen 2008 saakka. World Poker Tourilla Hellmuth on selviytynyt finaalipöytään kahdesti (näiden lisäksi hän on pelannut kahdessa WPT:n kutsukilpailussa).

Vuonna 2005 Hellmuth voitti National Heads-Up Poker Championship -turnauksen (kansallinen kaksinpeliturnaus). Vuoden 2006 turnauksessa hän hävisi ensimmäisellä kierroksella Chip Reeselle.

Kesäkuussa 2011 Hellmuthin pokeriuran turnausansiot ylittivät 11,6 miljoonaa dollaria[5]. Hän on kaikkien aikojen rahalistalla sijalla kuusi[6].

Hellmuth on esiintynyt television pokeriohjelmissa High Stakes Poker ja Poker After Dark. Hän on julkaissut myös useita pokerikirjoja ja opetus-DVD:ita. Hellmuth asuu Palo Altossa, Kaliforniassa. Hän on naimisissa psykiatri Katherine Sanbornin kanssa, pariskunnalla on kaksi poikaa (Phillip III ja Nicholas).

Hellmuth valittiin Poker Hall of Fameen vuonna 2007. Nettipokerihuone UltimateBet.com sponsoroi Hellmuthia.

Phil Hellmuth tunnetaan myös näyttävistä World Series of Poker pääturnauksen sisääntuloista. Vuonna 2007 Hellmuth saapui rallikuskin varusteissa naispoliisien saattelemana. Hän oli juuri kolaroinut NASCAR-autonsa, eikä voinut käyttää sitä saapumiseen. Vuonna 2008 Hellmuth saapui turnaukseen Yhdysvaltain armeijan jeepillä pukeutuneena 11-tähden kenraaliksi. 2009 Hellmuth oli pukeutunut Julius Caesariksi ja saapui yhdentoista naisgladiaattorin ja muusien kanssa paikalle.

Sisällysluettelo

WSOP-rannekkeet [muokkaa]

Vuosi Turnaus Voittosumma (USD)
1989 $10,000 No Limit Hold'em World Championship 755 000
1992 $5,000 Limit Hold'em 188 000
1993 $1,500 Limit Hold'em 138 000
1993 $2,500 No Limit Hold'em 161 400
1993 $5,000 No Limit Hold'em 173 000
1997 $3,000 Pot Limit Hold'em 204 000
2001 $2,000 No Limit Hold'em 316 000
2003 $2,500 Limit Hold'em 171 400
2003 $3,000 No Limit Hold'em 410 860
2006 $1,000 No Limit Hold'em with rebuys 631 863
2007 $ 1,500 No Limit Hold'em 637 254
2012 $ 2,500 Seven-Card Razz 182 793

Kirjallisuutta [muokkaa]

  • Phil Hellmuth: Play Poker Like the Pros. Collins, 2003. ISBN 0-06-000572-6.
  • Phil Hellmuth: Bad Beats and Lucky Draws: Poker Strategies, Winning Hands, and Stories from the Professional Poker Tour. Collins, 2004. ISBN 0-06-074083-3.
  • Phil Hellmuth: Phil Hellmuth's Texas Hold'em. HarperTorch, 2005. ISBN 0-06-078019-3.

Lähteet [muokkaa]

Aiheesta muualla [muokkaa]

World Series of Pokerin pääturnauksen voittajat

1970:   Johnny Moss | 1971:   Johnny Moss | 1972:   Amarillo Slim | 1973:   Puggy Pearson | 1974:   Johnny Moss | 1975:   Sailor Roberts | 1976:   Doyle Brunson | 1977:   Doyle Brunson | 1978:   Bobby Baldwin | 1979:   Hal Fowler | 1980:   Stu Ungar | 1981:   Stu Ungar | 1982:   Jack Straus | 1983:   Tom McEvoy | 1984:   Jack Keller | 1985:   Bill Smith | 1986:   Berry Johnston | 1987:   Johnny Chan | 1988:   Johnny Chan | 1989:   Phil Hellmuth | 1990:   Mansour Matloubi | 1991:   Brad Daugherty | 1992:   Hamid Dastmalchi | 1993:   Jim Bechtel | 1994:   Russ Hamilton | 1995:   Dan Harrington | 1996:   Huck Seed | 1997:   Stu Ungar | 1998:   Scotty Nguyen | 1999:   Noel Furlong | 2000:   Chris Ferguson | 2001:   Carlos Mortensen | 2002:   Robert Varkonyi | 2003:   Chris Moneymaker | 2004:   Greg Raymer | 2005:   Joe Hachem | 2006:   Jamie Gold | 2007:   Jerry Yang | 2008:   Peter Eastgate | 2009:   Joe Cada | 2010:   Jonathan Duhamel