Petserin luostari
Petserin luostari (ven. Пско́во-Печ́ерский Свято-Успе́нский монасты́рь, Pskovo-Petšerski Svjato-Uspenski monastyr; myös lyhyemmin ven. Псково-Печорский монастырь, Pskovo-Petšerski monastyr, vir. Petseri klooster) sijaitsee Länsi-Venäjällä Pihkovan alueella Petserin kaupungissa, 50 km Pihkovasta länteen, vain muutama kilometri Viron rajalta. Munkkiluostari on toiminut yhtäjaksoisesti yli 500 vuotta, perustamisestaan tähän päivään asti. Se oli yksi harvoista Neuvostoliitossa toimintaansa jatkaneista luostareista. [1][2]
Luostari perustettiin keskelle setukaisten asuinaluetta. Jo 1400-luvun puolivälissä alueella oli erakkomunkkien kaivamia hiekkaluolia, joiden mukaan kaupunkikin on saanut nimensä (vanhassa venäjän kielessä petšera merkitsi luolaa). Luostarin perustajana pidetään Tartosta itään paennutta pappi Ioann Šestnikia, joka 1473 vihki käyttöön ensimmäisen Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen luolakirkon.[1] Nykyinen samalla paikalla oleva saman niminen sipulikirkko on 1700-luvulta.
Liiviläiset tuhosivat pian luostarin, mutta se rakennettiin uudelleen 1519. Luostarin kupeeseen kasvoi kylä (posad), ja 1550–1560-luvuilla luostarin ja kylän suojaksi rakennettiin kivimuuri torneineen. 1500-luku oli luostarin kukoistusaikaa, uusia kirkkoja rakennettiin ja siellä toimi pari sataa munkkia. Siitä kehittyi myös tärkeä Venäjän länsirajan puolustuslinnake, joka Liivinmaan sodassa 1581–1582 kesti Puola-Liettuan kuninkaan Stefan Báthoryn armeijan piirityksen. Vuosina 1611–1616 luostari torjui Puolan armeijan sekä Kustaa II Aadolfin johtaman Ruotsin armeijan hyökkäykset. Suuren Pohjan sodan (1700–1721) alussa Pietari Suuri vahvisti linnoitusta, ja tämän sodan jälkeen luostari menetti sotilaallisen merkityksensä. [1]
Tarton rauhan jälkeisinä vuosina 1920–1944 luostari sijaitsi Viron alueella. Petserin munkkiluostarin toiminta voi näin jatkua keskeytyksettä Venäjän vallankumousta seuranneiden myllerysten aikana, toisin kuin useimpien muiden venäläisten luostareiden. Toisen maailmansodan jälkeen alue siirtyi takaisin Venäjälle. [1] Luostaria restauroitiin voimakkaasti jo neuvostovallan aikana 1960-luvulta lähtien.
Luostarissa on nykyään 10 kirkkoa, joista kolme sijaitsee luolissa. Se toimii vireästi sekä hengellisenä keskuksena noin 80 munkin voimin että matkailukohteena.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Pskovo-Petšerski monastyr (Suuren neuvostotietosanakirjan eli Bolšaja sovetskaja entsiklopedijan (BSE) artikkelin verkkoversio) 1969—1978. dic.academic.ru. Viitattu 27.7.2013. (venäjäksi)
- ↑ Pskovo-Petšerski monastyr (BES-verkkotietosanakirjan artikkeli aiheesta) Bolšoi Entsikolpeditšeski slovar. 2000. Viitattu 27.7.2013. (venäjäksi)
- ↑ Petseri klooster tuli Venemaa seitsme ime valimisel teiseks Sanomalehti Postimees, postimees.ee. 7.7.2008. Viitattu 27.7.2013. (viroksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luostarin omat sivut (englanniksi) (venäjäksi)
- Helsingin Sanomat, Meno-Paluu 2005: Ortodoksinen Petser kesti neuvostoajan[vanhentunut linkki]
- Pihkovan alueen sivut (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Petseri klooster: ennesõjaaegse Eesti maakonnalinna pärl (viroksi)
- Kerttu Linnamaa : Petserin luolaluostari Kaakkois-Virossa, Helsingin Sanomat, 12.12.1937, nro 335, s. 37, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot