Pete Europa
Pete Europa (oik. Petri Hakkarainen, s. 1960[1]) on elokuvaohjaaja, muusikko ja 1980-luvulla helsinkiläisen klubikulttuurin parissa toiminut DJ sekä tapahtumajärjestäjä. Europa toimi 1980-luvulla monen klubin DJ:nä ja vetäjänä (muun muassa Bela Lugosi ja Einstein A Go Go), ja hänet tunnetaan myös Lepakon Yöjuhlien aloittajana yhdessä General Njassan (nyk. Radio Helsinki) kanssa. Samoilta ajoilta on peräisin myös hänen taiteilijanimensä. Vuoteen 1985 asti Europa vaikutti The Pin Ups -yhtyeessä laulajana ja sanoittajana. Lisäksi hän on tehnyt lyhytelokuvia, TV-ohjauksia, dokumenttielokuvia, mainoksia, rockvideoita sekä ohjaajana että käsikirjoittajana. Eräs Europan viimeisimmistä töistä on käsikirjoitus Jari Halosen kolmiosaiseen TV-elokuvaan Väinämöisen uusi laulu (Yle TV1). Europa on tehnyt myös käännös- ja opetustöitä, kirjoittanut artikkeleita sekä pitänyt yleisöluentoja.
Ennen ohjaajaopintojaan Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksella Pete Europa opiskeli myös teatteritiedettä, kirjallisuutta sekä taidehistoriaa Helsingin yliopistossa.lähde?
Syksyllä 2010 valmistui Yle Teeman tilaama, Pete Europan käsikirjoittama ja ohjaama dokumenttielokuva Timanttikoirien vuosi 1984 (Helsinki Twilight 1984). Se kertoo 1980-luvun alun klubeista ja kulttuurimurroksesta. Elokuvan ytimenä ovat silloiset klubit ja niissä kokoontuneet ihmiset[2]. Elokuvassa esiintyvät monet tuon ajan yhtyeet kuten The Nights of Iguana, The Pin-Ups, Hefty Load, Musta Paraati, Shadowplay, Jimi Sumén Band, Twiggy Oliver ja PIM. Elokuva esitettiin Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla[3].
Vuonna 2021 ilmestyi samasta teemasta kertova kirja Helsinki 1984 – Yön olennot & uusi aalto.[4]
Hakkarainen on kääntänyt suomeksi ja toimittanut William Blaken Milton-runoelman. Salakirjat julkaisi Jumalaiset näyt: Milton -teoksen vuonna 2018.[5]
Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helsinki 1984 — Yön olennot & uusi aalto. Helsinki: SKS, 2021. ISBN 9789518582895.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pete Europa Elonetissä.
- ↑ Aaltonen, Mikko: Mustahuulet vaihtoivat puoluepolitiikan hedonismiin hs.fi. 16.4.2011. Viitattu 23.12.2020.
- ↑ Lehtonen, Veli-Pekka: Rakkautta ja Anarkiaa julkisti lisänäytöksensä Helsingin Sanomat. 21.9.2010. Viitattu 20.9.2022.
- ↑ Rantanen, Miska: Lauantaiessee | Erikoisia bileitä ja kummallista pukeutumista – Helsingin kaduille ilmestyi 1980-luvun alussa nuorisojoukko, jonka vaikutus kaupunkikulttuuriin näkyi vuosikymmeniä myöhemmin Helsingin Sanomat. 11.12.2021. Viitattu 27.12.2021.
- ↑ William Blake: Jumalaiset näyt - Milton Salakirjat. Viitattu 20.9.2022.
|
