Petollinen viettely

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Petollinen viettely on Suomessa yksi oikeustoimilain mukaisista pätemättömyysperusteista, jotka aiheuttavat oikeustoimen pätemättömyyden. Oikeustoimilaki sääntelee erityisesti sopimusoikeutta. Pätemättömyysperuste on voimassa oikeustoimen tekemisestä lähtien, joten sillä on taannehtiva vaikutus. Oikeustoimi ei sido lain 30 §:n mukaan siihen vieteltyä, jos se, johon oikeustoimi on kohdistettu, on saanut sen aikaan petollisella viettelyllä. Oikeustoimi on pätemätön silloinkin, kun vastapuoli on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että toinen on petollisesti vietellyt oikeustoimen tekijän sen tekemiseen.

Tunnusmerkistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petollisen viettelyn tunnusmerkistö täyttyy, kun henkilölle esitetään seikka, joka ei pidä paikkaansa, tai todellista asiaa vääristellään. Myös oikeustoimen kannalta merkityksellisen seikan salaaminen saattaa olla petollista viettelyä. Salaaminen on petollista viettelyä erityisesti silloin, kun sopijapuolella on ollut velvollisuus tehdä asia vastapuolelle selväksi. Pätemättömyyden syy on sopijapuolle aiheutettu vääristynyt kuva sopimuksen oikeusvaikutuksista.

Petollinen viettely muistuttaa petosta. Petoksen tunnusmerkistö täyttyy kuitenkin vain, jos siihen syyllistynyt on ryhtynyt toimintaan hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä ja aiheuttanut toiselle vahinkoa. Petollinen viettely ei edellytä edun hankkimista tai vahingon aiheuttamista. Toisen sopijapuolen taivuttaminen oikeustoimen tekemiseen riittää. Petolliseen viettelyyn voi syyllistä jompikumpi sopimuksen osapuolista tai ulkopuolinen henkilö. Jos erehdyttävät tiedot on antanut ulkopuolinen henkilö, pätemättömyyden edellytyksenä on, että vastapuoli on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyttämisestä. Vääristellyllä asianhaaralla tulee olla myös merkitystä sopimuksen kannalta, jotta petollinen viettely tulisi kysymykseen.

Petollisesta viettelystä on erotettava tuotteiden mainostus ja kehuminen. Vaikkei kodinkone myyjän kehuma "maailman paras pesukone" olisikaan maailman paras, ei myyjän toiminta täytä petollisen viettelyn tunnusmerkistöä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarnilehto, Ari: Sopimusoikeuden perusteet, s. 103–120. 7. uud. painos. Helsinki: Talentum, 2009. ISBN 978-952-14-1374-2.