Kuolonsyöjät

Wikipedia
Ohjattu sivulta Peter Piskuilan
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuolonsyöjän puku Harry Potter -elokuvista.

Kuolonsyöjät (engl. Death Eaters) ovat kuvitteellisia hahmoja J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjasarjassa. He ovat lordi Voldemortin kannattajia ja tunnettuja ja pelättyjä raakalaismaisuudestaan ja uskollisuudestaan Voldemortille.

Lordi Voldemort keräsi ympärilleen kannattajia, joita hän alkoi kutsua kuolonsyöjiksi. Kuolonsyöjien tarkoituksena on tappaa kaikki ei-puhdasveriset velhot ja ottaa valta velhomaailmassa. He ovat Voldemortin aatteiden kannattajia, ja tottelevat herransa käskyjä. Yleensä he palvelevat Voldemortia kuolemaansa saakka. Nimitys syntyy todennäköisesti Voldemortin pakkomielteestä ei vain saavuttaa kuolemattomuus vaan tuhota kuolema lopullisesti.

Useat kuolonsyöjät kantavat Voldemortin tunnusmerkkiä; pääkalloa ja käärmettä kuvaavaa tatuointia, jota kutsutaan myös pimeän piirroksi (engl. The Dark Mark). Voldemort kutsuu kuolonsyöjiä kokoon koskettamalla jonkun kuolonsyöjän tatuointia, jolloin toisten tuntiessa kivun omassaan he tiesivät ilmiintyä paikalle. Kuolonsyöjät pystyivät myös kutsumaan Voldemortia painamalla pimeän piirtoa. Pimeyden velhoina kuolonsyöjät voivat myös käyttää kalmokalvaus-loitsua, joka loihtii pimeän piirron esimerkiksi taivaalle. Usein taivaalle leimautettu pimeän piirto on merkkinä kuolonsyöjän tekemästä murhatyöstä.

Kun Voldemort menetti voimansa ja ruumiinsa yrittäessään surmata Harry Potterin, suurin osa kuolonsyöjistä joutui Azkabanin velhovankilaan tai kielsi koskaan olleensa kuolonsyöjä, luullen herransa kuolleen. Kuolonsyöjien vihollisia ovat Taikaministeriö ja Albus Dumbledoren kuolemaansa asti johtama Feeniksin kilta.

Kuolonsyöjien joukkoon kuuluvat esimerkiksi Lucius Malfoy, Anthony Nott (Theodore Nottin isä), Calahan, Walden Macnair, Antonin Dolohov, Bellatrix Lestrange, Rodolphus Lestrange ja Rabastan Lestrange sekä Bartemius Kyyry nuorempi, jonka sielun ankeuttaja imi pois kirjassa Harry Potter ja liekehtivä pikari ja Peter Piskuilan, Thorfinn Rowle, Mulciber, Jugson, Amikus ja Alekto Carrow, Augustus Rookwood, Severus Kalkaros ja Avery. Myös ihmissusi Fenrir Harmaaselkä kuuluu kuolonsyöjiin, mutta hänellä ei ole Pimeän piirtoa.

Lucius ja Narcissa Malfoyn poika, Draco Malfoy, liittyi kuolonsyöjiin teoksessa Harry Potter ja puoliverinen prinssi isänsä jouduttua Azkabanin velhovankilaan. Teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset Malfoyt eivät toimi enää Voldemortin hyväksi.

Dumbledoren pakon edessä ja Dumbledoren pyynnöstä surmannut Severus Kalkaros kuului kuolonsyöjiin, mutta hän oli ollut siitä asti Dumbledoren puolella, kun Voldemort tappoi Lily Potterin.

Kuolonsyöjiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amikus ja Alekto Carrow[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisarukset Amikus ja Alekto Carrow ovat kuolonsyöjiä, joista tulee kirjassa Harry Potter ja kuoleman varjelukset Tylypahkan opettajia. Amikusin olisi tarkoitus opettaa suojautumista pimeyden voimilta, mutta siitä tulee pelkkää pimeyden voimien opetusta. Alekto taas ryhtyy opettamaan jästitietoa professori Amore Burbagen murhan jälkeen. Jästitiedosta tulee pakollinen aine ja tunnit koostuvat lähinnä jästien mustamaalaamisesta.

Kirjan lopussa Alekto vaanii Harrya Korpinkynnen tornissa, mutta Luna Lovekiva tainnuttaa hänet. Amikus pelkää lordi Voldemortin raivostuvan Alekton töppäilyistä ja päättää uhrata Tylypahkan oppilaita pimeyden lordille. Minerva McGarmiwa kuitenkin estää Amikusta ja tämä sylkee McGarmiwaa kasvoille. Tämän johdosta Harry tyrmää Amikusin kidutuskirouksella ja sen jälkeen McGarmiwa tainnuttaa ja vangitsee Carrowin sisarukset.

Antonin Dolohov[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkäaikainen kuolonsyöjä, joka oli myös Harry Potterissa ja Feeniksin killassa yksi Azkabanin joukkopaossa karanneista vangeista, on keksinyt oman kirouksen, jonka nimeä ei tiedetä. Loppujen lopuksi jää vaivaamaan mitä Dolohoville käy Harry Potterissa ja Kuoleman varjeluksissa. Dolohov tappoi Remus Lupinin.

Fenrir Harmaaselkä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fenrir Harmaaselkä (engl. Fenrir Greyback) on kuolonsyöjien apuri ja ihmissusi. Teoksessa Harry Potter ja kuoleman varjelukset selviää, ettei häntä ole hyväksytty varsinaiseksi kuolonsyöjäksi, vaikka onkin saanut haltuunsa taikasauvan. Esimerkiksi Bellatrix Lestrange kutsuu häntä "saastaiseksi haaskaeläimeksi". Kuudennessa elokuvassa hän hyökkää Bellatrix Lestrangen kanssa Kotikoloon, sytyttää pellon palamaan ja lisäksi - räjäyttää Kotikolon. Kuudennessa kirjassa Fenrir taas puolestaan on mukana Tylypahkan lopputaistelussa. Taistelussa hän raatelee Bill Weasleyn, mutta Fenrir ei ole susimuodossaan, joten Billistä ei tule ihmissutta, vaikka Bill saakin susimaisia piirteitä (esim. raa'an lihan syönti). Fenrir on myös purrut useita ihmisiä, kuten Remus Lupinia ja hänen elämäntehtävänsä onkin "saastuttaa" mahdollisimman monta ihmistä jo hyvin varhaisessa elämänvaiheessa ja kasvattaa nämä eristyksissä muusta maailmasta.[1]

Harmaaselkä voitetaan teoksen Harry Potter ja kuoleman varjelukset lopputaistelussa, tosin jää epäselväksi kuoleeko hän vai joutuuko hän Azkabaniin.

Fenrir raatelee myös Lavender Brownia lopputaistelussa, mutta kirjassa jää epäselväksi, kuoleeko Lavender vai ei. Elokuvassa Lavender kuolee.

Bellatrix Lestrange[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry Potter -hahmo
Bellatrix Lestrange
Sukupuoli nainen
Hiusten väri mustat
Tupa Luihuinen
Ammatti Kuolonsyöjä
Lojaalius Voldemort
Näyttelijä Helena Bonham Carter
Ensiesiintyminen Harry Potter ja Feeniksin kilta

Bellatrix Lestrange (o.s. Musta, engl. Black) (19512. toukokuuta 1998)[2] oli yksi Voldemortin vaarallisimmista ja uskollisin kuolonsyöjiin kuuluvista kannattajista. Bellatrix joutui Azkabanin vankilaan pian lordi Voldemortin tuhon jälkeen. Kirjassa Harry Potter ja Feeniksin kilta hän onnistuu pakenemaan Azkabanista yhdessä yhdeksän muun kuolonsyöjän kanssa ja palaamaan Voldemortin luokse. Bellatrixin tyttönimi on Musta ja hän on Sirius Mustan serkku. Hänellä on kaksi siskoa, Draco Malfoyn äiti Narcissa Malfoy, ja Nymfadora Tonksin äiti Andromeda Tonks. Bellatrix on naimisissa Rodolphus Lestrangen kanssa.[3] Rodolphus ja hänen veljensä Rabastan Lestrange joutuivat Azkabaniin yhdessä Bellatrixin kanssa[3] ja he myös karkasivat sieltä samaan aikaan.

Hakiessaan ennustusta lordi Voldemortille taikaministeriöstä, kuolonsyöjät joutuvat Feeniksin killan piirittämäksi. Syntyy taistelu, jonka aikana Bellatrix tappaa oman serkkunsa, Sirius Mustan. Kaikki muut paikalla olleet kuolonsyöjät saadaan kiinni, vain Bellatrix onnistui pakenemaan pimeyden lordin kanssa. Kuudennessa elokuvassa hän hyökkäsi Fenrir Harmaaselän kanssa kotikoloon, sytytti pellon palamaan ja kaiken lisäksi räjäytti kotikolon. Bellatrix oli mukana Severus Kalkaroksen kotona, kun Bellatrixin sisko, Narcissa, pyysi Kalkarosta auttamaan Narcissan poikaa Dracoa Tylypahkan rehtorin Albus Dumbledoren tappamisessa. Seitsemännessä eli viimeisessä kirjassa Bellatrix tappaa Dobbyn heittämällään hopeatikarilla juuri tontun aloittaessa kaikkoontumisen yhdessä Harryn kanssa Malfoyn kartanosta.

Lopputaistelun aikana Molly Weasley tappaa Bellatrixin tämän yrittäessä tappaa hänen tyttärensä Ginnyn. Voldemort huutaa tuskaansa karmivalla tavalla Bellatrixin kuollessa. Voldemort yrittää tappaa Mollyn onnistumatta. Rowling on haastattelussa kertonut, että vaikka Bellatrix teki niin kuin häneltä odotettiin – nai puhdasverisen miehen – hänen todellinen rakkautensa oli aina Voldemort.

Elokuvissa Bellatrixia näyttelee Helena Bonham Carter.[4]

Rodolphus Lestrange[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodolphus Lestrange oli yksi pelättyjen kuolonsyöjien jäsenistä eli lordi Voldemortin vahva kannattaja. Myös hänen veljensä, Rabastan Lestrange on kuolonsyöjä. Rodolphuksen vaimo oli Bellatrix Lestrange, joka niin ikään kuuluu kuolonsyöjiin. Lestrange pakeni vaimonsa ja veljensä kanssa pahamaineisesta velho- ja noitavankilasta Azkabanista. Hän kuitenkin joutui veljensä kanssa uudelleen Azkabaniin kirjassa Harry Potter ja Feeniksin kilta.

Lestrange oli myös yksi niistä kuolonsyöjistä, jotka kidutuskirouksella kiduttivat mielipuoliksi ja elinikäiseen sairaalahoitoon Neville Longbottomin vanhemmat, Alice ja Frank Longbottomin, jotka olivat menestyneitä Taikaministeriön auroreita.

Lucius Malfoy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry Potter -hahmo
Lucius Malfoy
Sukupuoli mies
Tupa Luihuinen
Ammatti Kuolonsyöjä
Lojaalius Lordi Voldemort, kuolonsyöjät
Näyttelijä Jason Isaacs
Ensiesiintyminen Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Lucius Malfoy (s. 1954)[5] on Draco Malfoyn isä ja Narcissa Malfoyn aviopuoliso. Hän kuului kouluaikoinaan Luihuisen tupaan, kuten hänen poikansakin ja vaimonsakin. Hänellä on yksi lapsen lapsi nimeltään Scorpius Malfoy. Lucius oli myös valvojaoppilas.

Lucius Malfoy on kuten koko perheensäkin ehdoton puhdasverisyyden kannattaja ja halveksii kaikkia jotka edes sietävät jästejä - eritoten Weasleyn perhettä.

Lucius Malfoylla on samanlaiset platinanvaaleat hiukset ja kolean harmaat silmät kuin pojallaan Dracollakin. Hän on uskollinen lordi Voldemortin kannattaja, kuolonsyöjä ja joutui Azkabanin velhovankilaan jäädessään kiinni Taikaministeriössä. Dumbledore sääli Luciusta kuudennessa kirjassa toteamalla tämän olevan salaa tyytyväinen saadessaan olla Azkabanissa. Luciusta esittää Harry Potter -elokuvissa Jason Isaacs. Malfoylla on kotitonttu Dobby, ennen kuin Harry Potter toisessa kirjassa vapauttaa tämän saamalla Luciuksen antamaan Dobbylle sukan.

Viimeisessä kirjassa Lucius alkaa jo uskoa erehtyneensä pahan kerran asettuessaan kuolonsyöjien puolelle: hän on pelkkä halveksittu apuri, jonka varallisuus ja kartano kyllä kelpaavat - mutta jolta viedään jopa taikasauva kädestä kun isäntä tarvitsee. Mitään ei kuitenkaan ole - vielä - tehtävissä: Voldemort ei vapauta ketään kerran palvelukseensa ottamaansa ja kostaa armotta yrityksetkin...

Aivan lopputilanteessa Lucius ja hänen vaimonsa Narcissa eivät enää välitä voittaako Voldemort - heille on tärkeintä pelastaa ainoa poikansa, mikä lopulta onnistuukin.

Narcissa Malfoy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry Potter -hahmo
Narcissa Malfoy
Sukupuoli Nainen
Hiusten väri Vaaleat
Silmien väri Siniset
Tupa Luihuinen
Ammatti Lordi Voldemortin kannattaja ,ei kuolonsyöjä
Lojaalius Kuolonsyöjät
Näyttelijä Helen McCrory
Ensiesiintyminen Harry Potter ja liekehtivä pikari

Narcissa Malfoy (omaa sukua Musta, engl. Black) (s. 1955)[6] on Lucius Malfoyn aviopuoliso[7] ja Draco Malfoyn äiti. Hän on Sirius Mustan serkku[7]. Narcissa Malfoy ei ole kuolonsyöjä, kuten miehensä Lucius, vaikka onkin lordi Voldemortin kannattaja. Hänellä on pojan poika Scorpius Malfoy. [6] Hänellä on vaaleat, pitkät hiukset,[8] hän on kaunis, vaikkakin hänen ilmeensä on usein nyrpeä.[9]

Teoksessa Harry Potter ja puoliverinen prinssi Narcissan hahmo syvenee hieman, kun hän pyytää epätoivoisesti Severus Kalkarosta suojelemaan ainoaa poikaansa, ja pakottaa tämän vannomaan rikkumattoman valan.[10] Kyseisessä luvussa esiintyy myös hänen sisarensa Bellatrix Lestrange[7]. Narcissa esiintyy Harry Potter ja puoliverinen prinssi teoksessa useammin kuin missään muussa kirjassa. Hänellä on myös toinen sisko, Andromeda Tonks[11], joka on Nymfadora Tonksin äiti.

Teoksessa Harry Potter ja Kuoleman varjelukset Narcissa auttaa Harrya kukistamaan Voldemortin. Metsäkohtauksessa, kun Harry on antautunut ja yrittänyt kuolla ystäviensä puolesta jääden silti henkiin, Voldemort ( Tom Lomen Valedro ) haluaa tietää onko Harry kuollut. Narcissa tietää, ettei Harry ole kuollut ja kysyy tältä supattaen, onko Draco elossa linnassa. Harry vastaa myöntävästi. Tämän jälkeen Narcissa valehtelee Voldemortille väittäen pojan kuolleen, vaikka todellisuudessa Harry on täysissä ruumiinvoimissa. Tästä Voldemort haltioituu ja käyttää Harryn "kuolleeseen ruumiiseen" kidutuskirousta monta kertaa osoittaakseen voittonsa samalla kun Harry ponnistelee tuskissaan, ettei vain paljasta olevansa elossa. Kohtauksen jälkeen Hagrid kantaa "kuolleen" Harryn takaisin linnaan.

Peter Piskuilan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry Potter -hahmo
Peter Piskuilan(Matohäntä)
Sukupuoli mies ja hän oli animaagina rotta
Hiusten väri punertavan ruskeat
Silmien väri harmaan siniset,rottamaisen pienet
Tupa Rohkelikko
Ammatti Voldemortin palvelija, lähinnä kotitontun arvossa
Lojaalius Voldemortin palvelija
Näyttelijä Timothy Spall
Ensiesiintyminen Harry Potter ja Azkabanin vanki

Peter Piskuilan (Matohäntä) (engl. Peter Pettigrew) (1959/1960maaliskuu 1998)[12] oli Harry Potterin isän, James Potter, koulutoveri. Hän ei tosin ollut hyvä ystävä, vaan lähinnä "iilimato", joka roikkui Jamesin, Sirius Mustan ja Remus Lupinin seurassa. Peter ihaili Jamesia, hänen rohkeuttaan, taitojaan ja tapaansa osoittaa pientä kapinaakin koulussa.

Myöhemmin Sirius Mustan luultiin murhanneen jästejä täynnä olevalla kadulla Peterin ja 12 jästiä. Peteristä jäi jäljelle vain yksi hänen sormistaan. Sirius pidätettiin heti paikan päällä, ja hänen luultiin todella tulleen hulluksi, koska hän ei kyennyt lopettamaan nauramista. Tosiasiassa Sirius oli kuitenkin syytön: Peter murhasi nämä 12 jästiä, leikkasi sormensa irti ja pakeni muututtuaan sekasorron turvin animaagihahmokseen rotaksi, joka myöhemmin päätyi Weasleyn perheen lemmikkirotaksi, Kutkaksi. Piskuilan paljastuu kirjassa Harry Potter ja Azkabanin vanki ja pakenee, kun Lupin muuttuu ihmissudeksi.

Teoksesta Harry Potter ja liekehtivä pikari eteenpäin Piskuilania nimitetään yleisesti taas Matohännäksi, niin kuin joskus hänen nuoruudessaan. Hän auttaa Lordi Voldemortia saamaan ruumiinsa takaisin, vaikka se vaatiikin Piskuilanilta oman kätensä uhrausta. Voldemort antaa kuitenkin hänelle uuden hopeakäden. Piskuilan myös murhaa Cedric Diggoryn. Myöhemmin Voldemort lähettää Piskuilanin auttamaan Severus Kalkarosta tämän kotiin. Piskuilan ei ole kuitenkaan innoissaan tästä, vaan hän haluaisi vaativampia tehtäviä.

Peter kuolee viimeisessä kirjassa oman hopeakätensä kuristamana: käsi käy hänen kimppuunsa, kun hän on yrittänyt kuristaa sillä Harrya, joka viime voimillaan saa muistutettua, että Peter on henkensä velkaa hänelle. Peter epäröi ja hellittää otettaan muistaessaan asian: silloin Voldemortin mustaa tahtoa täynnä ollut käsi tarttuukin Peterin omaan kurkkuun ja kuristaa hänet, koska hän ei tappanut Harrya, vaikka siihen oli oiva mahdollisuus.

Augustus Rookwood[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Augustus Rookwood (k. 2. huhtikuuta 1998)[13] oli kuolonsyöjä, joka työskenteli Taikaministeriön palveluksessa ensimmäisessä sodassa Voldemortia vastaan. Hän välitti tietoja Voldemortille.[14] Igor Irkoroff ilmiantoi hänet oikeudenkäynnissä, joka johti Azkabaniin vangitsemiseen.

Rookwoodin lopullinen kohtalo jää epäselväksi: hänet lyödään maahan lopputaistelussa, mutta Rowling ei kerro kuoleeko hän vai joutuuko lopullisesti Azkabaniin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rowling 2006, s. 361
  2. Lisa Waite Bunker: Bellatrix (Black) Lestrange 6.10.2007. The Harry Potter Lexicon. Viitattu 9.2.2008. (englanniksi)
  3. a b Rowling 2004, s. 144
  4. Kuolonsyöjät Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi)
  5. Lisa Waite Bunker: Lucius Malfoy 10.1.2008. The Harry Potter Lexicon. Viitattu 8.2.2008. (englanniksi)
  6. a b Lisa Waite Bunker: Narcissa (Black) Malfoy 10.1.2008. The Harry Potter Lexicon. Viitattu 25.7.2008. (englanniksi)
  7. a b c Rowling, J.K.: Harry Potter ja Feeniksin kilta, s. 1002. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2004. ISBN 951-31-2907-1.
  8. Rowling, J. K.: Harry Potter ja puoliverinen prinssi, s. 29. Tammi, 2006. ISBN 951-31-3507-1.
  9. Rowling, J. K.: Harry Potter ja liekehtivä pikari. Tammi, 2001.
  10. Rowling, J. K.: Harry Potter ja puoliverinen prinssi, s. 44. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2006. ISBN 951-31-3507-1.
  11. Rowling, J.K.: Harry Potter ja Feeniksin kilta, s. 143. Tammi, 2004. ISBN 951-31-2907-1.
  12. Lisa Waite Bunker: Peter Pettigrew (aka Wormtail) 9.1.2008. The Harry Potter Lexicon. Viitattu 9.2.2008. (englanniksi)
  13. Lisa Waite Bunker: R (Wizards, Witches and Beings) 6.1.2008. The Harry Potter Lexicon. Viitattu 9.2.2008. (englanniksi)
  14. Rowling 2004, s. 656