Peter Kürten

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Peter Kürten pidätyskuvassa vuonna 1931.

Peter Kürten (26. toukokuuta 18832. heinäkuuta 1932) oli sarjamurhaaja, jota lehdistö kutsui Düsseldorfin vampyyriksi. Hän syyllistyi seksuaalirikosten, päällekarkausten ja murhien sarjaan, joista kuuluisin tapahtui Düsseldorfissa 1929, ja kesti helmikuusta marraskuuhun. Uhrit olivat sekä lapsia että aikuisia.

Kürten murhasi kaikkiaan yhdeksän ihmistä, syyllistyi seitsemään murhanyritykseen ja tuntemattomaan määrään seksuaalirikoksia. Kürten kiihottui äärettömästi puukottaessaan uhrejaan ja sai orgasmin nähdessään heidän vuotavan verta.

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kürten syntyi köyhään ja väkivaltaiseen perheeseen Mülheim an der Ruhrin kaupunkiin. Hän oli kolmetoistalapsisen perheen kolmas lapsi.

Kürten joutui jo lapsena usein katsomaan vierestä alkoholisoituneen isänsä jatkuvasti raiskaavan hänen äitiään ja sisartaan. Hän oli jo varhain häiriintynyt, ja ajan myötä hänestä kehkeytyi pikkurikollinen, joka usein karkaili kotoa. Jälkeenpäin hän väitti tehneensä ensimmäiset murhansa jo yhdeksänvuotiaana hukuttaessaan kaksi leikkitoveriaan uimaretkellä (1892). Vuonna 1894 hän muutti perheensä mukana Düsseldorfiin, jossa hän sai joitakin lyhyitä vankilatuomioita mm. varastelusta ja tuhopoltoista.

Düsseldorfissa Kürten sai nuorena miehenä työpaikan rankkurilta, joka opetti hänelle outoja rituaaleja masturboimalla ja kiduttamalla koiria. Seuraava askel eläinrääkkäyksestä olivat toiset ihmiset joiden kimppuun Kürten hyökkäsi. Kürten syyllistyi ensimmäiseen todistettavissa olevaan murhaansa vuonna 1913 kuristaessaan nuoren tytön murron yhteydessä.

Ensimmäinen maailmansota ja kahdeksan vuoden vankilatuomio keskeyttivät Kürtenin rikossarjan. Hän vapautui vankilasta vuonna 1921, muutti Altenburgiin josta löysi itselleen vaimon. Vuonna 1925 hän kuitenkin palasi Düsseldorfiin jossa hän aloitti rikossarjansa joka päättyi vasta hänen pidätykseensä.

Murhasarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuun 8. päivä 1929, Kürten pahoinpiteli naisen ja käytti seksuaalisesti hyväkseen ja murhasi kahdeksanvuotiaan tytön. Saman kuun 13. päivänä hän murhasi keski-ikäisen, miespuolisen mekaanikon puukottamalla häntä kaksikymmentä kertaa.

Seuraavan kerran Kürten hyökkäsi saman vuoden elokuussa 21. päivänä kolmena perättäisenä kertana eri uhrin kimppuun, puukottaen heidät kuoliaiksi. 23. päivä hän murhasi viisi- ja neljätoistavuotiaat siskokset, ja puukotti yhtä naista 24. päivä.

Syyskuussa Kürten syyllistyi yhden naisen raiskaukseen ja murhaan; hyökkäsi lokakuussa kahden naisen kimppuun hakaten heidät kuoliaiksi vasaralla. Marraskuun 7. päivänä hän tappoi viisivuotiaan tytön ja lähetti paikallisen sanomalehden toimitukseen kartan johon hän oli merkinnyt murhatun tytön hautapaikan.

Poliisin tutkiessa murhia, niiden suuri määrä ja erilaiset tekotavat viittasivat useampaan murhaajaan, ja kaikkiaan mahdollisten epäiltyjen listalla oli yli yhdeksänsataatuhatta nimeä.

Marraskuun 7. päivän murha jäi Kürtenin viimeiseksi, vaikka hän syyllistyikin vasaraa aseena käyttäen suureen määrään väkivaltaisia pahoinpitelyjä seuraavan vuoden (1930) helmikuusta maaliskuuhun. Vasarahyökkäysten uhrit kuitenkin selvisivät vammoistaan huolimatta hengissä.

Viimeinen rikos ja pidätys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmin toukokuussa 1930 Kürten tutustui nuoreen naiseen nimeltä Maria Budlick. Kürten vei Budlickin ensin kotiinsa, ja sieltä Grafenbergerin metsään jossa Kürten raiskasi hänet, mutta jätti henkiin.

Budlick ilmoittautui poliisille ja vei heidät Kürtenin asunnolle. Kürten pääsi livahtamaan poliiseilta, mutta tunnusti tekonsa vaimolleen ja käski tätä ilmoittamaan poliisille. 24. toukokuuta Kürten saatiin kiinni ja pidätettiin.

Oikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kürten tunnusti kaikkiaan 79 rikosta, ja sai syytteen yhdeksästä murhasta ja seitsemästä murhayrityksestä. Hän joutui oikeuteen huhtikuussa 1931. Aluksi Kürten kielsi syyllisyytensä, mutta viikkojen kuluessa muutti kertomustaan. Hänet todettiin syylliseksi ja tuomittiin kuolemaan.

Kürtenin odottaessa teloitustaan, häntä haastatteli usein tohtori Karl Berg, joka laati Kürtenin haastattelujen ja luonneanalyysin perusteella kirjan Der Sadist - Sadisti (ISBN 3-923646-12-7).

Kürten kertoi haastattelussa rikostensa motiivin perustuneen yksinomaan seksuaaliseen nautintoon. Hän myös kertoi lyöneensä uhrejaan veitsellä useita kertoja, aina uudestaan ja uudestaan kunnes sai orgasmin. Hän sai suurta nautintoa veren näkemisestä.

Teloitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kürten teloitettiin giljotiinilla Kölnissä. Joidenkin lähteiden mukaan hänen kerrotaan tokaisseen juuri ennen teloitustaan: ”Kertokaa minulle, kun minun pääni on leikkautunut irti, kykenenkö minä vielä kuulemaan, ainakin vielä hetkellisesti, kuinka minun oma vereni pulppuaa ulos katkaistusta kaulastani? Se olisi suuri nautinto, päätteeksi kaikelle nautinnolle.”

Psykoanalyysi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kürtenin tapauksessa tutkittiin ensimmäistä kertaa epäillyn mielenterveyttä mahdollisena todisteena oikeudessa. Joka tapauksessa, saksalaisten viranomaisten käyttämät tutkimusmetodiikat määrittelivät Kürtenin mielisairaaksi, vaikka todellisuudessaselvennä hänen todettiin olevan mieleltään terve.

Kürten kertoi rikostutkijoille varsinaisen päämääränsä olleen ”kostaa epäoikeudenmukaiselle yhteiskunnalle”. Hän ei kieltänyt käyttäneen uhrejaan seksuaalisesti hyväkseen, mutta väitti jatkuvasti oikeudenkäynnissä ettei seksuaalinen hyväksikäyttö ollut hänen varsinainen motiivinsa.

Vuonna 1931 tiedemiehet tutkivat Kürtenin aivoja ja yrittivät löytää niistä merkkejä epämuodostumista tai muusta joka voisi selittää hänen kieroutuneen persoonallisuutensa ja käytöksensä.

Sittemmin Kürtenin pää muumioitiin, ja on nykyisin näytillä Ripleyn Usko tai älä! –museossa Wisconsin Dellsissä, Wisconsinissa Yhdysvalloissa.[1]

Viittaukset populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuonna 1981 brittiläinen elektronista musiikkia soittava yhtye Whitehouse julkaisi albumin nimeltä Dedicated to Peter Kürten (suom. Omistettu Peter Kürtenille).
  • Elokuvan Copycat (suom. Kopiomurhaaja) sarjamurhaaja käytti itsestään lempinimeä Kürten.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Raphael, Lutz; Tenorth, Heinz-Elmar, Ideen als gesellschaftliche Gestaltungskraft im Europa der Neuzeit – Beiträge für eine erneuerte Geistesgeschichte, Ed. 20, Berlin 2006, p. 432.