Peter Drucker

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Peter F. Drucker
Syntynyt 19. marraskuuta 1909
Wien
Kuollut 11. marraskuuta 2005
Claremont, Kalifornia
Asuinpaikka Itävalta, Saksa, Britannia, USA
Kansallisuus Itävallan lippu Itävalta / Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tutkimusala Hallintotieteet, johtaminen
Instituutti Claremont Graduate University
New Yorkin yliopisto
Bennington College
Sarah Lawrence College
Tutkinnot Frankfurtin yliopisto
Tunnetuimmat työt Johtamisen kehittäjä, ml. tavoitejohtaminen
Tunnustukset Presidentillinen vapaudenmitali
25 kunniatohtoriutta
New Yorkin yliopiston korkein kunniamaininta
Japanin ja Itävallan ritarikuntien jäsen

Peter Ferdinand Drucker (19. marraskuuta 1909 Wien11. marraskuuta 2005 Claremont, Kalifornia[1]) oli syntyperältään itävaltalainen (vuodesta 1943 Yhdysvaltojen kansalainen[2]) kirjailija-professori, joka oli erikoistunut hallintotieteisiin ja erityisesti johtamiseen.

Drucker syntyi wieniläiseen virkamiesperheeseen. Hänen isänsä, Adolph Bertram Drucker oli Habsburg-suvun palveluksessa ollut korkea virkamies. Hänen äitinsä oli nimeltään Caroline Bond Drucker.[2]

Drucker avioitui vuonna 1937 Doris Schmitzin kanssa. He saivat myöhemmin yhden pojan ja kolme tytärtä.[2]

»Yrityksen tarkoitus voidaan määritellä pätevästi vain yhdellä tavalla. Se on asiakkaan luominen.[3]»

Saksan kautta Lontooseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itävalta-Unkarin ensimmäisessä maailmansodassa kärsimän tappion jälkeen työllistymismahdollisuudet Druckerin syntymäkaupungissa olivat huonot. Tämän johdosta hän muutti Saksaan.

Saksassa Drucker teki töitä pankissa sekä toimittajana ja opiskeli Hampurin ja Frankfurtin yliopistoissa. Vuonna 1931 hän valmistui Frankfurtin yliopistosta filosofian tohtoriksi. Kaksi vuotta myöhemmin natsivaltion nousu pakotti Druckerin jälleen muuttamaan.

30-vuotiaana Yhdysvaltoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Drucker päätyi neljän Lontoon vuoden jälkeen lopulta vuonna 1937 Yhdysvaltoihin, jossa hänestä tuli toimittaja ja professori[4]. Kirjailija George Orwellin mukaan Drucker oli yksi harvoista kirjailijoista, jotka aavistivat Saksan ja Neuvostoliiton Molotov–Ribbentrop-sopimuksen, joskin Druckerkin oli odottanut osapuolten täysimittaista liittoutumista.[5] Vuonna 1943 hänestä tuli Yhdysvaltojen kansalainen.[2]

Drucker toimi New Yorkin yliopiston hallintotieteiden professorina vuodet 1950–1971. Vuodesta 1971 kuolemaansa asti hän toimi Sosiaali- ja hallintotieteiden professorina Claremont Graduate Universityssä. Drucker lanseerasi tietotalouden (vuonna 1968) ja tietotyöläisen (vuonna 1959) käsitteet ja tulkitsi tietotyön merkitsevän aikaa, jolloin työntekijät – ei yhteiskunta tai suuromistajat – todella omistaisivat itse tärkeimmät tuotantovälineet.

General Motors -tutkimus aikaansa edellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen kaksi ensimmäistä liikkeenjohdon kirjaansa, The End of Economic Man ja The Future of Industrial Man olivat kirjoja, joissa hän toi esille näkökulman, että yritykset olivat sosiaalisia yhteisöjä talouteen perustuvan perusluonteensa lisäksi. Viimeksi mainittu kirja herätti myös General Motorsin mielenkiinnon ja Druckerilta päädyttiinkin tilaamaan tutkimus yhtiön johdosta.

Vuosina 1943–1945 GM:stä saamiensa kokemuksien pohjalta hän päätyi kirjoittamaan menestyskirjan, The Concept of the Corporationin, josta tuli merkkipaalu johtamisen alalla. Kirjan sisältö keskittyi pääasiassa vallan- ja toimintojen hajauttamiseen sekä delegointiin. Korkean profiilin työ kasvatti kiinnostusta sekä Druckerin konsultointeihin että hänen kirjoihinsa. Myös kirjassa esitellylle GM:n tulosyksiköihin perustuvalle organisaatiomallille löytyi uusia innokkaita soveltajia.

Tietotyön ja johtamisen kehittäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Drucker seurasi alansa kehitystä teollisesta työstä yhä enemmän kohti tietotyötä ja keskittyi tutkimaan, miten johtamista tulisi kehittää vaatimuksiltaan ja luonteeltaan uudistuvissa organisaatioissa. Hänen esittämänsä ajatukset tuntuivat osuvan kohdalleen yhä paremmin mitä pidemmälle 1900-luvulla edettiin ja -yritykset saivat tuotantolinjansa sekä vahvaan vallan hierarkiaan pohjautuvat organisaationsa viritettyä.

Druckerin mielestä ura yleishyödyllisissä yhteisöissä toimisi tasapainottavana tekijänä entistä pirstaloituneemmalle työuralle, jossa työpaikat vaihtuvat entistä useammin. Toisaalta hän toi esille myös sen, että nykyaikana henkilö voi olettaa elävänsä pitempään kuin keskimääräinen organisaatio. Yleishyödyllisten yhteisöjen johtamisesta tuttujen motivointi- ja palkitsemiskeinojen hän arveli yleistyvän tietotyössä.

Drucker pettyi uransa loppuvaiheessa yrityselämän kankeuteen ja haluttomuuteen muuttua, kuten esimerkiksi General Motorsin tapauksessa, jossa johto ei noudattanut tilaustutkimuksensa suosituksia.

Pettymykseksi osoittautui myös yritysjohtajien ylisuuri palkkaus kaikkine erikoisetuineen, joista pahimpia oli kultainen kädenpuristus, jonka Drucker katsoi tekevän yritysvaltauksista johtajien kannalta riskitöntä liiketoimintaa. Pettymysten johdosta hänen elämänsä loppuvaiheet kuluivat suuressa määrin yleishyödyllisten organisaatioiden parissa. Hyödynsaajina olivat muun muassa Pelastusarmeija ja Punainen Risti.[4]

Mittava tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Drucker kirjoitti seitsemällä eri vuosikymmenellä noin 40 kirjaa sekä lukuisia artikkeleita, muun muassa säännöllisesti Wall Street Journaliin ja Harvard Business Reviewiin. Hän toimi vielä 90 vuoden ikäisenäkin osa-aikaisena yritysten sekä yleishyödyllisten yhteisöjen konsulttina.

Lisäksi hän tuotti kirjojensa pohjalta kahdeksan opetuselokuvasarjaa ja kymmenen johtamisen ja liiketoimintastrategioiden verkkokurssia.[4]

Näkemykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Drucker suosii läpi kirjallisen tuotantonsa minimalistista näkökulmaa, mitä tulee tarjottaviin tuotteisiin, valittaviin toimialoihin sekä henkilöstön määrään (ulkoistamisen tarve). Hänen mielestään olemassa oleva, vakiintunut brändi asettaa rajoitukset tuotevalikoimalle. Klassisina esimerkkeinä Drucker tuo esille esimerkiksi Coca-Colan New Coke -harharetken.
  • Hän korosti luopumisstrategioiden tarvetta. Yritysten olisi osattava hankkiutua eroon ideoistaan jo ennen kuin ne vanhentuvat[6]. Drucker näki eilispäivän menestykseen nojaamisen yritystoiminnan kannalta tuhoisana, mutta inhimillisenä taipumuksena.
  • Drucker kritisoi F. W. Taylorin tieteellisen liikkeenjohdon konemaista ihmiskuvaa. Taylorismin ajatusta, että työtä voisi mitata, analysoida ja parantaa Drucker piti kuitenkin erinomaisena. Drucker tuo esille myös sen, että tietotyöläisen tuottavuutta ei voida mitata tai parantaa vanhan tayloristisen mallin pohjalta[7].
  • Drucker oli mahdollisesti tavoitejohtamisen isä, joskin hän ei luonut mitään -ismiä tai julistanut mitään keksintöä omanaan. Johtamisen muoti-ilmiöiden sijasta Druckerin huomio oli aina perusideoissa ja -taidoissa.
  • Hän näki tarpeen yhteisöllisyydelle vastauksena ihmisten sosiaalisiin tarpeisiin. 1980-luvulla hän ehdotti, että entistä laajamittaisempi osallistuminen vapaaehtoistyöhön olisi tie yhteisöllisyyteen.
  • Druckerin mielestä yhtiöillä oli kolme vastuuta: tehdä voittoa, pitää henkilöstö tyytyväisenä ja kantaa sosiaalinen vastuu.
  • Hän sai kovaa kritiikkiä monilta aiemmilta kannattajiltaan julistaessaan, että yritysjohdolle tunnin työstä maksettavan kompensaation ei tulisi olla yli kaksikymmenkertainen verrattuna alimpaan palkkaluokkaan.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Drucker ei ollut koskaan erityisen suosittu akateemisen yhteisön keskuudessa. Hänen töitään ja ideoitaan pidettiin liian vähäiseen tutkimukseen perustuvana ja pinnallisina. Tämän johdosta Druckerin tuotanto ei löytänyt kovinkaan usein tietään oppimateriaaleihin, eikä hänen virkaansa pidetty kaikkien kollegoiden mielestä oikeilla perusteilla ansaittuna.[8]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Opiskeli Hampurin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa[2]
  • FT, julkis- ja kansainvälinen oikeus, Frankfurtin yliopisto, vuonna 1931[9]
  • Investointipankkiiri Lontoossa
  • Yksityinen yrityskonsultti, aihealueina muun muassa valtiopolitiikka
  • Tuntiopettaja, Sarah Lawrence College, Bronxville, New York[2]
  • Professori, Bennington College, Vermont
  • Vietti ajanjaksolla 1943–1945 18 kuukautta tutkien General Motorsin pääjohtoa ja kirjoitti sen pohjalta menestyskirjan
  • Hallintotieteiden professori, New Yorkin yliopiston Graduate School of Business 1950–1971
  • Sosiaali- ja hallintotieteiden professori, Claremont Graduate University 1971–2005
  • Toimi The Wall Street Journalin kolumnistina 1975–1995[2]
  • Perusti vuonna 1990 Peter F. Drucker -säätiön (nyk. Leader to Leader Institute), joka keskittyy yleishyödyllisten yhteisöjen johtamisen kehittämiseen.
  • George W. Bush palkitsi hänet Presidentillisellä vapaudenmitalilla 9. heinäkuuta 2002.[4][2]
  • Sai kunniatohtorin arvoja muun muassa Yhdysvalloista, Belgiasta, Tšekkoslovakiasta, Isosta-Britanniasta, Japanista, Espanjasta ja Sveitsistä.[4]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Drucker julkaisi yhteensä noin 40 kirjaa seitsemällä eri vuosikymmenellä

  • The End of Economic Man: The Origins of Totalitarianism (1939)
  • The Future of Industrial Man (1942)
  • Concept of the Corporation (1945)
  • The New Society (1950)
Teollisuuden uusi yhteiskunta, suom. Arvo Puukari. WSOY (1954).
  • The Practice of Management (1954)
Käytännön liikkeenjohto, suom. Olavi Fagerström ja Mauri Matikainen. Tammi (1959).
  • America's Next 20 Years (1957)
  • Landmarks of Tomorrow: A Report on the New 'Post-Modern' World (1959)
  • Power and Democracy in America (1961)
  • Managing for Results: Economic Tasks and Risk-Taking Decisions (1964)
  • The Effective Executive (1966)
Tehokas johtaja, suom. Kirsti ja Kari Syrjänen. Tammi (1968). ISBN 951-30-0357-4
  • The Age of Discontinuity (1968)
Muuttumisen aika, suom. Osmo Mäkeläinen. Tammi (1970). ISBN 951-30-0053-2
  • Technology, Management and Society (1970)
  • Men, Ideas and Politics (1971)
  • Management: Tasks, Responsibilities and Practices (1973)
  • The Unseen Revolution: How Pension Fund Socialism Came to America (1976)
  • An Introductory View of Management (1977)
  • Adventures of a Bystander (1979) (Omaelämänkerta)
  • Song of the Brush: Japanese Painting from the Sanso Collection (1979)
  • Managing in Turbulent Times (1980)
  • Toward the Next Economics and Other Essays (1981)
  • The Changing World of the Executive (1982)
  • The Temptation to Do Good (1984)
  • Innovation and Entrepreneurship: Practice and Principles (1985)
Yrittäjyys ja innovaatio: käytäntö ja periaatteet, suom. A. S. Sipilä. Rastor (1986). ISBN 951-9103-79-1
  • The Frontiers of Management (1986)
  • The New Realities (1989)
  • Managing the Non-Profit Organization: Practices and Principles (1990)
Voittoa tavoittelemattoman organisaation johtaminen. Talentum Media Oy (tulossa kesäkuussa 2008). ISBN 978-952-14-1303-2
  • Managing for the Future: The 1990s and Beyond (1992)
  • The Post-Capitalist Society (1993)
  • The Ecological Vision: Reflections on the American Condition (1993)
  • The Theory of the Business (1994)
  • Managing in a Time of Great Change (1995)
  • Drucker on Asia: A Dialogue Between Peter Drucker and Isao Nakauchi (1997)
  • Peter Drucker on the Profession of Management (1998)
  • Management Challenges for the 21st Century (1999)
Johtamisen haasteet, suom. Maarit Tillman. WSOY (2000). ISBN 951-0-24666-2
  • Managing Oneself (1999)
  • The Essential Drucker: The Best of Sixty Years of Peter Drucker's Essential Writings on Management (2001)
Druckerin parhaat: valittuja kirjoituksia Peter F. Druckerin teoksista. WSOY (2002)
  • Leading in a Time of Change: What it Will Take to Lead Tomorrow (2001; yhdessä Peter Sengen kanssa)
  • The Effective Executive Revised (2002)
  • Managing in the Next Society (2002)
  • A Functioning Society (2003)
  • The Daily Drucker: 366 Days of Insight and Motivation for Getting the Right Things Done (2004)
Johtajan ajatuksissa, suom. Jarmo Holttinen. Readme.fi (2006). ISBN 952-5592-53-7
  • The Effective Executive in Action (2005)

Kirjoja Druckerista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Drucker, Peter F.: Johtamisen haasteet.. suom. Maarit Tillman. WSOY, 2000. ISBN 951-0-24666-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Feder, Barnaby J.: Peter F. Drucker, a Pioneer in Social and Management Theory, Is Dead at 95. The New York Times. 12.11.2005. Viitattu 24.1.2008. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Peter Drucker NNDB.com. Viitattu 26.1.2008.
  3. Peter Drucker & Joseph Maciarello: Johtajan Ajatuksissa – Tee oikeita asioita: Näkemyksiä ja motivaatiota 366 päivälle, 2006.
  4. a b c d e About Peter F. Drucker Claremont Graduate University. Viitattu 26.1.2008.
  5. Orwell, George: Notes on Nationalism. Toukokuu 1945. Orwell.ru. Viitattu 24.1.2008. (englanniksi)
  6. Johtamisen haasteet, s. 93.
  7. Johtamisen haasteet, s. 160-163.
  8. The Man Who Invented Management. BusinessWeek. 28.11.2005. Viitattu 24.1.2008. (englanniksi)
  9. Kettunen, Pertti: Uusia uria ja niiden aukaisijoita. Tilisanomat. 23.1.2006. Taloushallintoliitto. Viitattu 24.1.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]