Perus- ja soveltava tutkimus

Tieteellinen tutkimus on tapana jakaa kahteen eri luokkaan: perustutkimukseen ja soveltavaan tutkimukseen. Perustutkimuksessa joko ollaan tekemisissä itse tutkimuksen kohteen (´´objekti´´n) kanssa ja kerätään siitä tietoa tai pyritään järjestelemään kohteesta aikaisemmin kerättyä tietoa tietokokoelmiksi tai teorioiksi. Tavoitteena on uuden tiedon luominen. Soveltavassa tutkimuksessa sen sijaan tilanne on päinvastainen. Tavoitteena on hyödyntää mahdollisimman pitkälle jo olemassa olevaa tietoa esimerkiksi halutun tyyppisen tuotteen toteuttamiseksi.

Usein tutkimus halutaan luokitella perus- tai soveltavaan tutkimukseen sen rahoituslähteen perusteella. Valtion rahoittaman yliopistollisen tutkimuksen katsotaan tällä perusteella kuuluvan perustutkimuksen piiriin. Yrityksien harrastaman tutkimuksen, jonka rahoitus tulee markkinoilta kehitettyjen tuotteiden myynnin kautta, sen sijaan halutaan katsoa kuuluvan soveltavan tutkimuksen piiriin. Aikaisemmin tämä vastasikin pitkälle edellä esitettyä jakoa. Nykyisin tilanne on kuitenkin toinen. Valtio (esimerkiksi VTT, TEKES) rahoittaa huomattavassa määrin soveltavaa tutkimusta. Toisaalta yritykset voivat tilata yliopistoilta perustutkimusta. Suuret yritykset voivat harjoittaa perustutkimusta myös omissa laboratorioissaan ja tutkimuskeskuksissaan. Oleellista on se, että niillä on riittävä rahoitusmarginaali käytettävissään. Yrityksien harjoittaman perustutkimuksen motiivina on luonnollisesti se, että näin tuotettu uusi tietämys antaa niille kilpailuetua.

Tutkimus voidaan luokitella perus- ja soveltavaan tutkimukseen myös tutkijan oman motiivin perusteella. Tyypillinen perustutkija harjoittaa tutkimusta oman uteliaisuutensa ja/tai kunnianhimonsa ajamana. Tavoitteena on inhimillisen tietämyksen lisääminen, uusien teorioiden kehittäminen tai uusien luonnonlakien löytäminen. Soveltavalla tutkijalla on tällaisen idealismin sijasta ammattimaisempi asenne. Hän tekee tutkimusta hyvän palkan ja rikastumisen toivossa leipätyökseen.

Edellä mainittujen kolmen kriteerin avulla tutkimus voitaisiin jakaa nykyisin kahdeksaan luokkaan.

Tyypillisenä perustutkimuksena voidaan edellä esitetyn perusteella siis pitää sellaista tutkimusta, jossa ollaan tekemisissä suoraan tutkimuksen kohteen kanssa. Esimerkkejä tällaisesta tutkimuksesta voidaan pitää vaikkapa kaikkia tilastollisia haastattelututkimuksia. Niissä ei viedä olemassa olevaa tietoa kentälle vaan pyritään kentältä keräämään uutta tietoa. Kerätyn tiedon perusteella pyritään sitten vetämään yleisiä johtopäätöksiä. Toisaalta puhtaana perustutkimuksena voidaan myös pitää vaikkapa matemaatikon kammiossaan harrastamaa ajatustyötä, joka pyrkii olemassa olevan teorian eteenpäin kehittämiseen. Myös kokeellisen fyysikon laboratoriossaan harrastama tutkimus on tyypillistä perustutkimusta.

Soveltavana tutkimuksena voitaisiin pitää vaikkapa yrityksen tuotekehitystään varten yliopistolta tilaamaa kartoitusta tietyn alan teoreettisesta tietämyksestä ja tietolähteistä.

Sivuhuomautuksena mainittakoon vielä lopuksi, että nykyisen fysiikan tietämyksemme mukaan jako perus- ja soveltavaan tutkimukseen on ainakin fysiikan osalta mahdotonta. Mittausta suorittava fyysikko häiritsee aina myös tutkittavaa kohdetta. Pyrkiessään siis harjoittamaan perustutkimusta ja keräämään kohteestaan uutta tietoa hän oman tietämyksensä perusteella suunnittelemiensa mittausten avulla vie kohteeseen olemassa olevaa teoreettista tietoa ts. harjoittaa näin pakostakin eräänlaista soveltavaa tutkimusta.