Perunalastut

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Perunalastuja

Perunalastut (arkikielisesti sipsit) ovat välipalaruoka. Niissä käytetyt perunat viipaloidaan aina hyvin ohuiksi siivuiksi ja paistetaan rapeiksi, sen jälkeen ne jäähdytetään, maustetaan ja pakataan myytäväksi. Yksinkertaisimmat perunalastut on vain paistettu upporasvassa ja suolattu, mutta nykyään on tapana maustaa niitä monin eri tavoin, muun muassa yrteillä. Perunalastut ovat Suomessakin tuottoisa elintarviketeollisuuden tuote.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikaisen perunalastun ilmestyminen massamarkkinoille tapahtui kahdessa vaiheessa.

Yleisen uskomuksen mukaan alkuperäisen perunalastureseptin kehitti George Crum, yhdysvaltalainen kokki 24. elokuuta 1853 Saratoga Springsissä. Hän oli kyllästynyt asiakkaaseen, joka jatkuvasti palautti takaisin hänen valmistamiaan ranskalaisia perunoita, koska ne olivat liian paksuja. Crum päätti viipaloida perunat niin ohuiksi, ettei niitä voisi syödä haarukalla. Crumin odotuksien vastaisesti vieras oli haltioitunut perunalastuista. Ne ilmestyivät Crumin ruokalistaan tavalliseksi ruokalajiksi nimellä Saratoga-lastut. Pian perunalastuista tuli suosittuja koko Uudessa-Englannissa.

Massamarkkinoidut perunalastut tulivat suosituiksi vasta 1920-luvulla mekaanisen perunankuorijan keksimisen myötä. Tämän tuotteen kehitti Herman Lay, Yhdysvaltain eteläosasta kotoisin ollut kauppamatkustaja.

Ennen ilmatiiviin pakkauksen kehittämistä perunalastut varastoitiin tynnyreihin. Tynnyrin pohjalla olleet perunalastut olivat usein väljähtäneitä ja nihkeitä. Tämä ongelma ratkesi, kun kalifornialainen elintarvikealan yrittäjä Laura Scudder keksi sopivan pussin silittämällä yhteen kaksi vahapaperin palaa. Näin oli luotu ilmatiivis sinetti, joka pitää perunalastut tuoreina pussin avaamiseen asti.

Maustetut perunalastut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perunalastut olivat aluksi maustamattomia, mikä rajoittikin niiden suosiota. Myöhemmin, 1950-luvulla, irlantilaisen perunalastuyhtiö Tayton omistaja kehitti sopivan maustamistekniikan. Käytännön kokeilujen jälkeen hän tuotti maailman ensimmäiset maustetut perunalastut, Cheese and Onionin (juusto ja sipuli) sekä Salt 'n' Vinegarin (suola ja etikka).

Suolaa oli toki käytetty perunalastujen maustamiseen jo aiemminkin, mutta se toimitettiin käyttäjälle erillisessä sinetöidyssä pussissa, josta sen saattoi tarvittaessa lisätä lastuihin.

Tayton omistajan keksinnöstä tuli hetkessä sensaatio elintarviketeollisuudessa, ja pian Yhdysvaltojen suurimpien perunalastuyhtiöiden johtajat ryhtyivätkin tutkimaan tuotetta ja neuvottelemaan uuden teknologian käyttöoikeuksista. Kun Tayto-yhtiö vihdoin myytiin, sen perunalastujen valmistustapaa mullistanut omistajaperhe tuli erittäin varakkaaksi. Yritykset ympäri maailmaa pyrkivät saamaan oikeudet Tayton kehittämään tekniikkaan.

Perunalastujen valmistajat lisäsivät myöhemmin tuotteisiinsa luonnollisia ja keinotekoisia mausteita vaihtelevalla menestyksellä. Aiemmin vain suppeaan yleisöön vedonnut tuote sai maustamisen ansiosta merkittävän aseman markkinoilla. George Crumin ajoista on kehitytty paljon: suosituimmat mausteperunalastujen tyypit ovat nyt "hapankerma ja sipuli", "grillisipsit" sekä juustolla maustetut perunalastut. Myös monenlaisilla muilla tavoilla maustettuja perunalastuja myydään eri puolilla maailmaa, mukaan lukien alkuperäinen "suola ja etikka", jota tuottaa edelleen sen kehittänyt Tayton. Jotkin yritykset ovat myös markkinoineet vähärasvaisia vaihtoehtoja.

Vastaavanlaisia ruokalajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen tyylistä perunalastua, Pringlesin tunnetuksi tekemää, valmistetaan painamalla maaperunoistaselvennä tehty taikina tavalliseksi perunalastuksi ennen paistamista. Tällä tavalla syntyy perunalastuja, jotka ovat hyvin yhtenäisen kokoisia ja muotoisia, joten perunalastut voidaan silloin helposti pinota ja pakata kankeisiin putkiloihin.

Perunalastujen suosio on johtanut myös viljoista tehtyjen "perunalastujen" suosioon; tätä alaa hallitsevat sellaiset merkit kuten Fritos, CCs ja Doritos.

Amerikkalaisessa keittiökulttuurissa on kokonainen sarja erilaisia reseptejä, joissa hyödynnetään murskattuja perunalastuja leivänmurusten lailla. Näihin lukeutuvat muun muassa keksit, piirakat, kastikkeet sekä hampurilaiset.

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa perunalastuista sisältää runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja, jotka ovat terveydelle haitallisia. Niiden runsas saanti altistaa kohonneen kolesterolin myötä valtimotauteihin. [1] Sadassa grammassa sipsejä on noin 33 grammaa rasvaa ja energiaa noin 500 kcal. Markkinoille on kuitenkin tullut kevyempiä vaihtoehtoja, joiden rasvapitoisuus on alhaisempi. .[2] Perunalastut ovat myös suolaisia, mikä voi myös olla terveydelle haitallista runsaasti nautittuna.[3] Helmikuussa 2011 brittiläinen The Guardian uutisoi naisesta, joka on syönyt vain perunalastuja viimeisen kymmenen vuoden ajan. Tällainen ruokavalio on vaikuttanut naisen terveyteen negatiivisesti.[4]

Ravintosisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisen perunalastupussin ravintosisältö per 100 g [5]

  • Rasvaa 33 g, josta tyydyttyneitä 9 g
  • Natriumia 0,56 g, keittosuolaa vastaava määrä 1,4 g (6,8g / 10 MJ, saantisuositus 6 - 7 g / vrk)
  • Energiaa 2 300 kJ (550 kcal)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]