Peltoturpiaali

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Peltoturpiaali
Koiras
Koiras
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Turpiaalit Icteridae
Suku: Amerikanturpiaalit Euphagus
Laji: cyanocephalus
Kaksiosainen nimi
Euphagus cyanocephalus
(Wagler, 1829)
Levinneisyyskartta
Peltoturpiaalin levinneisyysalue. Keltaisilla alueilla lajia tavataan vain pesivänä, siniset ovat talvehtimisalueita ja vihreillä alueilla lajia tavataan vuoden ympäri.
Peltoturpiaalin levinneisyysalue. Keltaisilla alueilla lajia tavataan vain pesivänä, siniset ovat talvehtimisalueita ja vihreillä alueilla lajia tavataan vuoden ympäri.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Peltoturpiaali Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Peltoturpiaali Commonsissa

Peltoturpiaali (Euphagus cyanocephalus) on Pohjois-Amerikassa tavattava turpiaaleihin kuuluva varpuslintu.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaras.

Peltoturpiaali on 21–25 cm pituinen. Peltoturpiaalikoiras on yksivärisen musta, mutta höyhenet voivat kiiltää myös sinisen ja vihreän sävyissä. Nuoret koiraat ovat ruskehtavan mustia eivätkä yhtä kiiltäviä kuin aikuiset koiraat. Koiraan silmän iiris on väriltään valkoinen, mikä erottaa sen korpiturpiaalista (Euphagus carolinus). Korpiturpiaalin pää on myös vihreämpi kuin peltoturpiaalilla, jolla se on hohteeltaan sinivioletimpi. Naaraslinnut ovat koiraita vaaleampia ja ruskeampia ja tummimmillaan siivistä.[2][3][4][5]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltoturpiaalien pesimäalue ulottuu Kanadassa ja Yhdysvalloissa Suurilta tasangoilta länteen ja etelään aina Meksikon pohjoisosiin asti. Laji talvehtii Yhdysvaltain eteläosissa ja Meksikossa, mutta osa linnuista jää pohjoisemmaksikin. Linnun elinympäristöä ovat avoimet ja puoliavoimet maastot kuten laidunmaat, joilla kasvaa myös pensaikkoa, soiden reunamat ja metsäpaloista aiheutuneet aukiot metsissä. Lisäksi peltoturpiaaleja tavataan myös puistoissa, puutarhoissa ja golfkentillä.[2][3][4][5]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltoturpiaalit elävät pienissä ryhmissä. Talvisin niitä näkee yhdessä muiden turpiaalien kanssa sekaparvissa. Laji käyttää ravintonaan pääasiassa siemeniä, joita se etsii maasta. Lisäksi lintu syö myös hyönteisiä, joita se pyydystää ilmasta.[2][3][4]

Koiras ruokkii poikastaan hyönteisravinnolla.

Peltoturpiaalit voivat pesiä pareittain tai löyhissä kolonioissa, joissa voi olla pareja muutamasta yli sataan. Kuppimainen kasvimateriaalista rakennettu pesä voi sijaita puussa, pensaikossa tai korkeassa ruohikossa. Naaras rakentaa pesän ja munii siihen kolmesta seitsemään vaalean harmahtavaa täplikästä munaa. Naaras hautoo munat yksin, mutta koiras ruokkii naaraan ja poikaset. Peltoturpiaaliparilla voi olla kaksi pesintää kauden aikana.[2][3][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Euphagus cyanocephalus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 24.2.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Brewer's Blackbird All About Birds. Cornell Laboratory of Ornithology. Viitattu 20.9.2010. (englanniksi)
  3. a b c d Brewer's Blackbird BirdWeb. Seattle Audubon Society. Viitattu 20.9.2010. (englanniksi)
  4. a b c William H. Turcotte,David L. Watts: Birds of Mississippi, s. 416. Univ. Press of Mississippi, 1999. ISBN 978-1578061105. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.9.2010). (englanniksi)
  5. a b c Pete Dunne: Pete Dunne's essential field guide companion, s. 649. Houghton Mifflin Harcourt, 2006. ISBN 978-0618236480. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.9.2010). (englanniksi)