Peltosalmen linja-autoturma
Peltosalmen linja-autoturma tapahtui Iisalmen maalaiskunnassa (nykyisin osa Iisalmea) 2. tammikuuta 1951 jäätien petettyä linja-auton alla. Linja-auto vajosi jäihin, ja yhdeksän matkustajaa hukkui.
Onnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Iisalmen ja Runnin väliä ajanut liikennöitsijä T. Makkosen omistama linja-auto lähti vuorolleen Runnilta aamulla kello 6.40. Matkustajat olivat lähiseudun asukkaita kaupunkimatkalla Iisalmeen. Puoli kahdeksalta auto saapui seitsemän kilometrin päässä Iisalmesta olevalle Peltosalmelle. Tämä 200 metrin levyinen salmi piti ylittää tavalliseen tapaan moottorilossilla.
Lossiväylän aukipitäminen kovilla pakkasilla oli vaikeaa. Edellispäivinä väylää oli ollut avaamassa säännöllisesti kuusi miestä. Koska lossi oli auton saapuessa juuttunut Peltosalmessa oleviin jäihin, päätti linja-auton 31-vuotias kuljettaja ylittää salmen aikaa säästääkseen jäätietä pitkin.
Jäätie oli viitoitettu, mutta sitä ei vielä ollut virallisesti avattu, koska jään vahvuus oli vain 22 senttimetriä. Tiepiirin määräysten mukaan tie voitiin ottaa käyttöön, kun jään vahvuus oli 40–45 senttiä. Henkilöautot olivat jo kulkeneet salmen yli jäätietä pitkin, ja kuljettaja päätti seurata niiden esimerkkiä. Linja-autossa oli 28 istumapaikkaa, ja auto oli melkein täynnä matkustajia. Kuljettaja kehotti matkustajia kävelemään salmen yli. Osa matkustajista nousikin pois autosta, mutta kovan 25-asteisen pakkasen vuoksi moni jäi lämpimään autoon.
Viitoitetun ja jäädytetyn tien rosoisuuden vuoksi henkilöautot olivat ajaneet viitoitetun tien vierestä. Linja-auto ajoi noin 30 km/h nopeudella ja seurasi hämärässä henkilöautojen jälkiä. Auto ehti lähelle salmen puoliväliä, kun jää alkoi 7 metrin päässä viittatieltä pettää. Tosin ei ole varmaa, olisiko jäätiekään kestänyt auton painoa. Vesi suihkusi railoista, ja pysähtyneen auton etupää alkoi vajota veteen. Auton etu- ja takaovelle syntyi melkoinen tungos. Auton etuosassa olleet viisi matkustajaa ja kuljettaja pelastautuivat etuovesta jäälle ja veteen. Etuosa vajosi nopeammin, ja takaovelle oli melkoinen ylämäki veden ja jäiden tulviessa sisään. Muutama matkustaja pääsi ulos takaikkunasta. Moni pääsi autosta ulos mutta kangistui kylmässä vedessä. Osa joutui jään alle.
Autosta poisjääneiden joukossa oli äiti, jonka 11-vuotias tytär jäi lämpimän auton sisään. Kun auto upposi, ryntäsi äiti veteen pelastamaan tytärtään autosta, mutta he molemmat hukkuivat. Auto upposi noin kymmenessä sekunnissa ja vajosi 6,5-metriseen veteen pehmeään pohjaliejuun.
Pelastustyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vedessä olleet matkustajat ja rannalla olleet ihmiset alkoivat huutaa apua.
Paikalle riensi 50 metrin päästä kymmenkunta lossiväylää puhdistamassa ollutta tie- ja vesirakennuspiirin työmiestä. Myös toisesta lossiin jonottaneesta autosta riennettiin apuun. Paikalla olleet auttoivat kangistuneita ihmisiä ylös vedestä ja veivät heitä lämmittelemään rannalla olleeseen lossinvartijan asuntoon.
Paikalle hälytettiin myös poliisit, jotka ilmoittivat asiasta Kuopioon. Paikalle lähti kaksi lääninrikospoliisia, ja lääninhallitus hälytti paikalle valtion sukeltajan. Sukeltaja Yrjö Surakka oli Jännevirran siltatyömaalla tie- ja vesirakennushallituksen Savon piirin töissä. Sukeltaja kalustoineen ja merkinantomiehistöineen ehti onnettomuuspaikalle kello 15:n aikoihin.
Sukeltaja totesi, että auto oli pohjassa pyörillään hieman kallellaan ja että se oli vajonnut metrin verran liejuun. Etuovi oli kiinni ja takaovi raollaan. Lieju esti ovien aukenemisen, joten ovista ei ollut päässyt ulos enää pohjassa. Pimeän tulon vuoksi tehtiin vain yksi sukellus ja nostettiin ylös yksi uhri. Seuraavana päivänä sukeltaja sai avukseen valaisimia, ja ylös saatiin seitsemän uhria. Viimeinen ruumis löytyi neljäntenä päivänä.
Toisena päivänä myös autoa alettiin hinata jään alla rantaan, jonne oli matkaa 120 metriä. Auto liikkuikin 50 metriä, mutta sitten hinausvaijeri irtosi ja työ keskeytyi. Kolmantena päivänä auto saatiin rantaan ja nostettiin jäähän tehdystä avannosta ylös. Auto oli melko ehjä, vain takaikkunat ja yksi sivuikkuna olivat rikki. Auto hinattiinkin kunnostettavaksi iisalmelaiseen korjaamoon.
Onnettomuuden uhrit haudattiin yhteishautaan Iisalmen maaseurakunnan kirkon hautausmaalle. Kun Jännevirta oli saanut väliaikaisen sillan, oli Peltosalmi Savon vilkkain lossipaikka. Päivittäin salmen yli saattoi kulkea sadoittain autoja. Sillan rakentaminen Peltosalmenkin yli oli ollut vireillä 60 vuotta. 168 metriä pitkä silta valmistui vuonna 1956.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helsingin Sanomat 3.–6.1.1951 ja 20.1.1951
- Uusi Suomi 3.–6.1.1951