Peltopähkämö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Peltopähkämö
Stachys palustris - soo-nõianõges.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Huulikukkaiskasvit Lamiaceae
Suku: Pähkämöt Stachys
Laji: palustris
Kaksiosainen nimi
Stachys palustris
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Peltopähkämö Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Peltopähkämö Commonsissa

Peltopähkämö (Stachys palustris) on punakukkainen, huulikukkaiskasveihin kuuluva ruohovartinen kasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltopähkämökasvusto suomalaisen järven rannalla.

Monivuotinen peltopähkämö kasvaa 20–110 cm korkeaksi. Kasvin maarönsyjen kärki turpoaa mukulamaiseksi. Varsi on särmikäs ja se on etenkin särmiä myöten alaspäin tai sirottavasti karvainen. Vaaleanvihreitä lehtiä on runsaasti ja ne ovat ruodittomia tai alhaalta lyhytruotisia. Lehden lapa on tasasoukan suikea, matalaan herttatyvinen, tiheähköhampainen ja myötäkarvainen. Kukinnot ovat valekiehkuroita, jotka sijaitsevat tähkämäisenä latvaryhmänä lukuun ottamatta alimpia, erillisinä olevia ryhmiä. Kukinnon tukilehdet ovat tavallisesti selvästi varsilehtiä pienempiä. Huulimaiset kukat ovat ruusunpunaisia ja niissä on valkoista kuviointia. Kukkien esilehdet puuttuvat tai ovat pieniä ja kapeita. Kukan verhiö on 6–8 mm pitkä, lähes säteittäinen, kymmensuoninen ja viisiliuskainen, liuskat ovat otakärkisiä. Teriö on 12–15 mm pitkä ja kaksihuulinen. Ylähuuli on kupera tai litteä ja tavallisesti alahuulta lyhyempi. Alahuuli on kolmiliuskainen: keskiliuska on vastapuikea ja sivuliuskat ovat tylppiä. Suomessa peltopähkämö kukkii heinä-elokuussa.[1]

Peltopähkämö lisääntyy sekä siemenistä että runsasravinteisten mukulamaisten maarönsyjen palasista, joiden avulla kasvi myös talvehtii. Siksi se onkin kiusallinen rikkakasvi varsinkin peruna- ja sokerijuurikaspelloilla.[2][3]

Toisinaan peltopähkämö risteytyy lehtopähkämön (Stachys sylvatica) kanssa.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltopähkämöä tavataan koko Euroopassa lukuun ottamatta Islantia ja Manner-Euroopan pohjoisimpia osia. Levinneisyysalue jatkuu Venäjän läpi Keski-Siperiaan asti. Lisäksi lajin alalajeja tavataan laajalla alueella Itä-Aasiassa ja suurimmassa osassa Pohjois-Amerikkaa.[4] Suomessa peltopähkämöä kasvaa noin Oulun korkeudelle saakka, mutta ainoastaan Etelä-Suomessa laji on laajalle levinnyt ja yleinen. [5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisiä peltopähkämön kasvupaikkoja ovat rannat, niityt, ojan- ja puronvarret, viljely- ja joutomaat sekä muut avoimet ja ainakin ajoittain kosteat paikat.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikaisemmin peltopähkämöä mukulamaisia maarönsyjä on käytetty hätäravintona.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 362.
  2. Oulun kasvit 2005, s. 363.
  3. Tärkkelysperuna-info: Peltopähkämö Viitattu 7.9.2011.
  4. a b Den virtuella floran: Knölsyska (ruots.) Viitattu 7.9.2011.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Peltopähkämön levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 7.9.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]