Peltoemäkki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Peltoemäkki
Fumaria officinalis 003.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Unikkokasvit Papaveraceae
Alaheimo: Emäkkikasvit Fumarioideae
Suku: Emäkit Fumaria
Laji: officinalis
Kaksiosainen nimi
Fumaria officinalis
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Peltoemäkki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Peltoemäkki Commonsissa

Peltoemäkki (Fumaria officinalis) on yksivuotinen, punakukkainen emäkkikasvi. Laji on myrkyllinen.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltoemäkin kukinto.

Peltoemäkki on kasvattaa 20–30 senttiä korkean hennon ja haaraisen varren. Kerrannaiset lehdet ovat kapealiuskaisia ja sinivihreitä. Lehdyköiden liuskat ovat suikeita. Kukkien tukilehdet ovat pieniä. Kukinto on noin 20-kukkainen terttu. Kukan teriö on 7–9 mm pitkä ja noin kolme kertaa verhiön pituinen. Väriltään teriö on vaalean sinipunainen, kärjestään mustahko. Teriön tyvipäässä on lyhyt, pussimainen kannus. Peltoemäkki kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmä on yksisiemeninen pähkylä.[1]

Peltoemäkin voi sekoittaa läheiseen pikkuemäkkiin (F. vaillantii).[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltoemäkkiä tavataan lähes koko Euroopassa Länsi-Venäjälle saakka. Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosista se puuttuu. Lajia tavataan myös Pohjois-Afrikassa Marokosta Tunisiaan, Turkissa ja Kaukasuksella. Pohjois-Amerikan itäosiin laji on levinnyt ihmisen mukana.[2] Suomessa peltoemäkki on yleinen laji OuluKajaani-linjan eteläpuolella. Runsain se on eteläisimmässä Suomessa. Lapista peltoemäkki puuttuu.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltoemäkki viihtyy ravinteikkailla savi- ja hiekkamultamailla. Sitä tavataan erityisesti puutarhoissa ja kasvimailla sekä joskus myös viljapelloilla rikkaruohona.[1] Rikkaruohona laji on kuitenkin varsin harmiton.[4]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltoemäkkiä on aikaisemmin käytetty rohtona. Sitä käytettiin vatsa- ja ihottumalääkkeenä ja sen uskottiin puhdistavan verenkiertoa.[5] Kasvia on myös käytetty värjäykseen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 95.
  2. a b c Anderberg, A & A-L: Den virtuella floran: Jordrök (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 13.2.2012. (ruotsiksi)
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Peltoemäkin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 13.2.2012.
  4. Oulun kasvit 2005, s. 360.
  5. Suomen terveyskasvit 1982, s. 186.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]