Pellavan korjuu ja muokkaus
Pellavan korjuu ja muokkaus pellavalangaksi sisältää perinteisin menetelmin tehtynä kymmenkunta työvaihetta, joihin kuluu yhteensä kuukausikaupalla aikaa. Nykyisin sekä pellavan niittoon ja nyhtöön että muihin työvaiheisiin käytetään erilaisia koneita.
Öljypellava, josta käytetään siemenet pellavaöljyn tekoon, korjataan nykyisin leikkuupuimurilla.[1] Kuitupellavan korjuumenetelmänä voi olla niitto lieriö- ja lautasniittokoneella tai nyhtö juurineen. Nyhtökoneita on kahdenlaisia: keskieurooppalainen Depoortere ja venäläinen hinattava AK-4.[2]
Seuraavassa selitetään vaihe vaiheelta perinteinen käsityönä tehty pellavankorjuu ja muokkaus.
Nyhtö ja kuivaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pellavat nyhdetään maasta juurineen ja kuivatetaan asettamalla pellavaniput eli sormaukset pellolla nojaamaan noin 60 senttimetrin korkeudelle viritettyä riukua vasten, riu’un molemmin puolin, noin viikoksi.[3]
Rohkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siemenkodat eli sylkyt ja lehdet irrotetaan kasvin varresta rohkalla, nuijalla tai varstalla.[4] Rohka on penkkiin kiinnitetty riipimislaite, jossa on kampamaisia rauta- tai puupuikkoja. Rohkijat istuvat penkin molemmissa päissä ja lyövät vuorotellen pellavanippuja rohkaa vasten, alkaen latvapäästä vähitellen kohti tyveä. Näin saadaan erotetuksi sylkyt, joista erotetaan pellavansiemenet viskaamalla tai seulomalla ne kangaspuiden pirtaa apuna käyttäen.[3]
Liotus ja kuivaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varsien liotuksessa pellavan puumaiset osat mätänevät ja irtoavat varsinaisesta pellavakuidusta. Liotukseen on useita menetelmiä olosuhteiden ja vuodenajan mukaan:[4]
- vesiliotus hitaasti virtaavassa vedessä;
- nurmiliotus, jossa pellavat jätetään nurmelle tai sängelle 3–4 viikoksi kasteen ja sateen liotettavaksi;
- hankiliotus, jossa pellavat jätetään talveksi lumen alle, ja
- siniliotus, jossa pellavat ladotaan saven, mudan tai mätänevien lehtien kanssa kerroksittain.
Liotuksen jälkeen pellavaniput kuivatetaan ulkona pellolla ja sen jälkeen saunassa tai riihessä.
Pellavan muokkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Loukutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pellavaloukulla loukutetaan irti pellavanvarsien puumaiset tukisolukot eli päistäreet. Loukutuksessa käytetään pihtimäistä pellavaloukkua, johon juuripäistä tasattu pellavanippu asetetaan ja sitä hakataan loukun saranoidulla yläosalla.[5]
Lihtaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lihtaamisessa irtoavat lihdan avulla loput päistäreet, sekalaiset kuidut eli tappurat sekä karkeat pellavakuidut eli rohtimet.[4] Pellavalihta muistuttaa pellavaloukkua, mutta on kevytrakenteisempi. Lihtauksessa pellavanippu asetetaan lihtaan ja hakkaamisen sijasta vedetään lihdan lävitse.[5]
Vitominen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joskus lihtauksen lisäksi tai sen sijasta on käytetty vitomista. Siinä pellavanippu asetetaan alustalle, jonka päällä sitä kaavitaan tai lyödään puisella, nuijantapaisella vitimellä.[5]
Häkilöinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Häkilöinnissä pellava kammataan häkilällä, jolloin saadaan erotetuksi loput rohtimet hienoista ja pitkäkuituisista aivinoista. Pellavanippua vedetään rautapiikkisen häkilän läpi useita kertoja.[5] Häkilöitäessä erottuvat pitkät ja pehmeät aivinakuidut karkeammista ja lyhyistä rohdinkuiduista. Pellava voidaan häkilöidä useaan kertaan, ensin harvalla ja sitten tiheämmällä häkilällä.[4][3]
Aivinoista saadaan kehrättyä sileää, kiiltävää lankaa liinavaatteisiin ja paitakankaisiin, kun taas rohdinlangat ovat paksumpia ja karkeampia työvaatteissa, säkkikankaassa yms. käytettäviksi.[4][3]
Harjaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pellavanmuokkauksen viimeinen vaihe on harjaus, jossa viimeisetkin rohtimet ja aivinakuidut erotetaan toisistaan sianharjaksista ja piestä tehdyllä lyhytkarvaisella harjalla. Itä-Suomessa harjaus eli sivistely korvasi häkilöinnin.[6]
Pellavan kehruu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pellavakuidut kehrätään langaksi rukilla.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Haverinen, Matti ja Mikkola, Hannu: Öljypellavan leikkuupuinti (Arkistoitu – Internet Archive), Maatalouden tutkimuskeskus 1997, viitattu 19.4.2015.
- ↑ Kuitupellava, Farmit.net, viitattu 19.4.2015.
- ↑ a b c d Mikander, Esko: Pellavan kuivaus, Virtuaalikylä-sivusto, viitattu 19.4.2015.
- ↑ a b c d e Pellava (Arkistoitu – Internet Archive), Suomen Käsityön Museo, viitattu 19.4.2015.
- ↑ a b c d Kangasvuo, Jenny: Pellavan käyttö viikinki- ja ristiretkiajalla Suomen alueella (Arkistoitu – Internet Archive), Oulun yliopisto, Taideaineiden ja antropologian laitos, Yleisen arkeologian proseminaarityö 26.10.2000, viitattu 19.4.2015.
- ↑ Savolainen, Hanneleena & Niemi, Anna & Tiilikainen, Leena: Perinteinen maanviljelys, Helsingin yliopisto, Kansatiede 2004, viitattu 19.4.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hukkinen, Satu: Pellava : kasvatus ja muokkaus. Kirjayhtymä, 1984. ISBN 9512626225.
- Kanta-Oksa, Raimo 1992: Uusi pellavakirja. Sonkajärvi 1992.
- Pellava, lyhytelokuva 14 min, Kansallismuseo 1968.
- Kotoinen pellava, Kansan kuvalehti, 04.11.1932, nro 45, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Pitkiä pellavia, Suomen Kuvalehti, 07.09.1935, nro 36, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot