Pelikorttivero
Pelikorttivero oli Suomessa vuosina 1842–1983 käytössä ollut kulutusvero.
Ensimmäiset pelikorttiverot määrättiin 1800-luvulla. Kultakin myydyltä korttipakalta (leikiltä) tuli pelikorttien leimaveron lisäksi 1865 maksettavaksi myös niin kutsuttu lisäsuostuntavero 60 penniä pakalta.[1]
Vuonna 1943 säädettiin leimaverolaki, jossa määrättiin maksettavaksi veroa 25 markkaa jokaisesta korttipakasta. Vuoden 1978 leimaverolaissa viimeiseksi voimassa olleeksi pelikorttiveroksi tuli 4,50 markkaa.
Vero perittiin käytännössä niin, että korttien valmistaja tai maahantuoja maksoi sen lääninhallitukseen. Todisteeksi veron suorittamisesta painettiin Suomen pankin setelipainossa jokaisen pakan ruutuässään Valtion pelikorttikonttorin leima. Myöhemmin leimat painettiin valmiiksi jo kortit valmistaneissa kirjapainoissa.
1800-luvulla leima oli korttipakan sulkeneessa sinetissä. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä oli käytössä korttien ympärille laitettu leimattu paperinen side.
Suomen lisäksi pelikorttiveroa perittiin kymmenissä maissa eri puolilla maailmaa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Nykänen, Pekka: Ulkomaalaisten yrittäjien vuosien 1865–1897 elinkeinosuostuntavero. Historiallinen aikakauskirja, , 2012. vsk, nro 1, s. 53–67. Suomen Historiallinen Seura ja Historian Ystäväin Liitto. ISSN 0018-2362.