Pelagonian taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pelagonian taistelu
Päivämäärä:

Syyskuu 1259

Paikka:

Pelagonia

Lopputulos:

Nikaian voitto

Osapuolet

Principality of Achaea coat of arms Akhaia

Palaiologos flag Nikaian keisarikunta

Komentajat

Vilhelm II Villehardouin

Johannes Palaiologos
Theodoros Dukas

Vahvuudet

Ei tiedossa

6000 miestä

Tappiot

Ei tiedossa

Ei tiedossa

Pelagonian taistelu käytiin syyskuussa 1259 Nikaian keisarikunnan ja Akhaian ruhtinaskunnan välillä. Se oli merkittävä taistelu Lähi-idän historiassa, sillä se varmisti Konstantinopolin siirtymisen takaisin Bysantille, Latinalaisen keisarikunnan johti hajoamiseen vuonna 1261 ja aloitti Kreikan uudelleen siirtymisen Bysantille.

Vuonna 1258 vasta kahdeksanvuotias Johannes IV Laskariksesta tuli Nikaian hallitsija. Tämän holhooja ja myöhempi Bysantin keisari Mikael VIII Palaiologos oli halukas palauttamaan Bysantin valtakunnan ja valtaamaan alueet, jotka valtiolla oli ennen neljättä ristiretkeä. Vuonna 1259 Akhaian ruhtinaskunnan hallitsija Vilhelm II Villehardouin meni naimisiin Epeiroksen despotaatin hallitsijan Mikael II:sen tyttären kanssa. Tämä vahvisti Akhaian ja Epeiroksen liiton, johon osallistui myös Sisilian kuningas Manfred, joka lähetti heille 400 ritaria.

Vuonna 1259 nikaialaiset valtasivat Thessalian ja syyskuussa Akhaian sekä Epeiroksen armeijat marssivat pohjoiseen kohtaamaan vastustajansa. Nikaialaisia johti sebastokrator Theodoros Dukas, joka oli Epeiroksen Mikaelin veli. Kuitenkin ennen taistelua Epeiros jätti Akhaian ja pakeni Nikaian puolelle. Taistelun lopputulos oli Nikaian keisarikunnan selvä voitto. Akhaian ruhtinaskuntaa hallinnut Vilhelm II vangittiin. Hänet vapautettiin vasta, kun hän oli luovuttanut ruhtinaskunnan merkittävimmät linnoitukset (mukaan luettuna Mystras).

Johannes Palaiologos jatkoi tämän jälkeen sotatoimiaan ja valloitti Theban. Akhaian ruhtinaskunta oli ollut tähän saakka Kreikan merkittävin ranskalainen valtio, joka oli syntynyt neljännen ristiretken jälkeen. Ateenan herttuakunta otti taistelun jälkeen paikan vaikuttavimpana ranskalaisvaltiona Kreikassa.