Pelagius (teologi)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pelagius

Pelagius (k. 418), alkuperäiseltä nimeltään Morgan, oli Britannian Cambriassa (nykyinen Wales) syntynyt ja Italiassa vaikuttanut teologi. Hänet tunnetaan parhaimmin pelagiolaisuudesta. Hänen nimensä merkitsee sekä kreikaksi että kymriksi "merellinen".

Pelagius oli alkuperäiseltä ammatiltaan lakimies, mutta myöhemmällä iällä ryhtyi teologiksi. Aikalaiset kuvaavat hänet hyvin ystävälliseksi, laupeaksi ja hurskaaksi mieheksi. Pelagius kiinnitti eniten huomiota kristilliseen etiikkaan, ja muotoili oman oppinsa evankeliumien pohjalta. Pelagiuksen opin mukaan ihmisellä on vapaa tahto valita hyvän ja pahan, pelastuksen ja kadotuksen, väliltä, ja pelastus saavutetaan Jeesuksen sanojen mukaisesti noudattamalla rakkauden kaksoiskäskyä sekä kultaista sääntöä (Luuk. 10:25-28). Pelagiuksen mukaan vapaa tahto on ensisijainen edellytys etiikalle; jos ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, häntä ei voida pitää syyntakeisena teoistaan, ja toisaalta jos ihmisen kohtalo on ennalta määrätty eikä ihminen kykene omilla valinnoillaan vaikuttamaan kohtaloonsa, eettinen käyttäytyminen on mieletöntä. Pelagiuksen eskatologia on siis synergistä, ja vaatii ihmiseltä itseltään aktiivisia toimenpiteitä (hakeutumista Jumalan yhteyteen ja elämää rakkauden kaksoiskäskyn mukaisesti), jonka jälkeen Jumalan aktiiviset toimenpiteet (Kristuksen sovitustyö) pelastavat hänet. Pelagius vastusti perisyntioppia sen epäjohdonmukaisuuden ja sisäisen ristiriitaisuuden vuoksi.

Pelagiolaisuuden ydinkohdat ovat seuraavat:

  • Vaikka Aatami ei olisi syyllistynyt syntiin, hän olisi joka tapauksessa kuollut (Saarn 3:19) [sillä hänellä oli materiaalinen, kuolevainen ruumis]
  • Aatamin synti vahingoitti vain häntä itseään, ei hänen jälkeläisiään (Hes 18:19-21) [lapsia ei voida syyttää eikä tuomita heidän isiensä rikoksista]
  • Lapset syntyvät samassa viattomuuden tilassa kuin Aatami oli ennen syntiinlankeemusta (Matt 19:14, Mark 10:14)
  • Ihmissuvun kuolevaisuus ei johdu Aatamin synnistä eikä kuolemasta, eikä pelastus riipu yksin Kristuksen ylösnousemuksesta [vain Jumala itse pelastaa armollaan] (Mark 10:17-21, Luuk 10:25-28)
  • Mooseksen lakia on mahdollista noudattaa, ja sen noudattaminen pelastaa siinä missä evankeliumitkin [olennaista on elää rakkauden kaksoiskäskyn mukaisesti] (Mark 12:28-34, Luuk 10:25-28)
  • Jopa ennen Kristusta oli olemassa synnittömiä ihmisiä (Luuk 1:5-6, Room 5:14)

Pelagius joutui riitaan Augustinuksen kanssa, joka muotoili oman argumentaationsa Paavalin kirjeiden, varsinkin Roomalaiskirjeeen mukaan. Augustinuksen pääargumentteina olivat oppi ihmisen täydellisestä turmeluksesta, predestinaatio-oppi sekä oppi perisynnistä sekä ihmisen kyvyttömyydestä ja haluttomuudesta pelastukseen (monerginen pelastus). Kirkko kallistui lopulta Augustinuksen puolelle, ja Pelagiuksen oppi julistettiin harhaopiksi 411 Karthagon synodissa ja myöhemmin 431 Efesoksessa.

Kirkon viralliseksi doktriiniksi tuli lopulta Augustinuksen vaikutuksesta seuraava:

  • Kuolema ei tullut ihmiskunnan osaksi Aatamin fyysisen ruumiin vuoksi, vaan hänen syntinsä takia
  • Perisynnin takia lapsikaste on olennainen asia vastasyntyneiden pelastamiseksi kadotukselta
  • Kristuksen armo ei ainoastaan tarjoa anteeksiantoa menneisyyden synneistä, mutta tarjoaa apua tulevien syntien välttämiseen
  • Kristuksen armo ei pelkästään avaa ihmismieltä ymmärtämään Jumalan käskyjä, mutta antaa myös lujuutta noudattaa ja toimeenpanna niitä
  • Ilman Jumalan armoa ei ole pelkästään vain vaikeampaa, mutta täysin mahdotonta, tehdä mitään hyvää
  • Meidän tulee tunnustaa olevamme syntisiä, ei pelkästään nöyryydestä, vaan totuuden takia
  • Vanhurskaiden rukoillessa "Antakaa syntimme anteeksi" he eivät tarkoita vain maallikkoja, vaan myös itseään
  • Vanhurskaat eivät rukoile näin pelkästään nöyryydestä, vaan totuudellisuudesta

Joissakin alkukirkon koodekseissa on mukana myös yhdeksäs kohta:

  • Vastasyntyneet, jotka kuolevat kastamattomina, joutuvat automaattisesti kadotukseen - eivät paratiisiin tai välitilaan (limbukseen), sillä kastamattomuus sulkee heiltä pääsyn sekä iankaikkiseen elämään että pelastukseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]