Pekka V. Virtanen
Pekka Veikko Virtanen (10. maaliskuuta 1929 Lappeenranta – 15. elokuuta 2020 Espoo)[1] oli suomalainen yhdyskuntasuunnittelun professori. Hän toimi kiinteistöopin ja yhdyskuntasuunnittelun yliopistollisena kouluttajana ja tutkijana ja kirjoitti runsaasti näiden alojen kysymyksistä pyrkien herättämään keskustelua.[2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pekka Virtasen isä oli toimittaja Viljo Veikko Virtanen, äiti Aino Saaristo, tehtailija August Saariston tytär. Pekka Virtanen aloitti oppikoulun käynnin Viipurin Suomalaisessa Lyseossa, mutta se keskeytyi venäläisten pommitukseen 30.11.1939. Hän tuli ylioppilaaksi Imatran yhteiskoulusta 1947. Virtanen valmistui 1951 diplomi-insinööriksi Teknillisen korkeakoulun maanmittausosastolta. Tekniikan lisensiaatin tutkinnon hän suoritti 1965 ja väitteli tekniikan tohtoriksi 1975. Pekka V. Virtanen oli naimisissa Ulla Savikurjen kanssa vuodesta 1953 tämän kuolemaan 2019 saakka. Avioliitosta on kaksi lasta: Olli (1953) ja Lasse (1960). Sotilasarvoltaan Virtanen oli insinöörikapteeni. Puoluekannaltaan hän oli sitoutumaton.
Virtanen harrasti nuoruudesta saakka ahkerasti valokuvausta ja sai palkintoja koti- ja ulkomaisissa kilpailuissa. Hän toimi Saimaan kameraseuran puheenjohtajana 1958-1959, ja hänen töitään on Suomen valokuvataiteen museon kokoelmissa. Virtasen Lauritsalan-aikana ottamista kuvista 70 on talletettu Lappeenrannan kaupunginmuseon arkistoon ja tarjottu nähtäväksi nettinäyttelynä.
Virtasen kuvataiteeseen ja kirjallisuuteen suuntautunut kiinnostus yhdistyi exlibristaiteen harrastukseksi ja toiminnaksi Suomen exlibrisyhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1990–1997.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virtanen työskenteli 1953–1955 puolustusvoimien topografikunnassa ja osallistui Lapin kartoitukseen. Tämän jälkeen hän siirtyi Lauritsalan kauppalangeodeetin ja kiinteistöinsinöörin yhdistettyyn virkaan (1955–1965). Tehtävään kuului kiinteistönmuodostus (tonttien erottaminen), maapolitiikan hoito ja osallistuminen kaavoitustehtäviin. Kymenlaakson Seutusuunnitteluyhdistyksen (myöh. Seutukaavaliiton) seutukaavajohtajaksi Virtanen siirtyi 1965 ja jatkoi tässä virassa vuoteen 1976. Tänä aikana hän toimi muun muassa Kymenlaakson kauppakamarin hallituksen ja Seutusuunnittelun keskusliiton hallituksen jäsenenä sekä Teknillisen korkeakoulun erikoisopettajana.
Vuonna 1976 Virtanen nimitettiin Teknillisen korkeakoulun kiinteistöopin professoriksi. Teknillisen korkeakoulun yhdyskuntasuunnittelun täydennyskoulutuslaitoksen (YTK) professorina ja johtajana hän toimi 1990–1996.
Toimiessaan professorina Teknillisessä korkeakoulussa Virtanen pyrki lisäämään kansainvälisten kontaktien määrää. Tähän olivat yhtenä innoittajana hyvät kokemukset kurssilta Salzburg Seminar in American Studies vuodelta 1964. Virtasen aloitteesta Teknillinen korkeakoulu liittyi alusta alkaen vuonna 1988 AESOP:iin (Association of European Schools of Planning). Virtanen osallistui myös monikielisten sanastojen laatimiseen yhdyskuntasuunnittelun ja kiinteistöarvioinnin alalla.
Näkemykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Virtanen julkaisi parikymmentä kirjaa, viitisenkymmentä raporttia ja opetusjulkaisua sekä nelisensataa ammattiasioihin liittyvää aikakauslehtiartikkelia ja sanomalehtikirjoitusta.
Koulutuspolitiikan alueella Virtanen kiinnitti huomiota siihen, että Suomesta puuttui monipuolinen suunnittelijakoulutus (ns. planner-koulutus). Opetuksen kesto on ulkomailla 3–5 vuotta ja antajina koulutusyksikössä liki parikymmentäkin professoria. Suomessa annettu yhdyskuntasuunnittelun opetus on ollut huomattavasti suppeampaa ja kapea-alaisempaa.
Maapolitiikassa Virtanen kritisoi muun muassa ajatusta, että vapaat markkinat hoitaisivat parhaiten maa-alueiden hinnanmuodostuksen ja saatavuuden ja niiden käyttötavan optimaalisen määräytyvyyden. Riittävän tonttitarjonnan takaamiseksi Virtanen suositteli lähinnä kunnan omistaman maan kaavoittamista ja riittävän korkean vuotuisen maanarvoveron kohdistamista yksityisten rakentamattomille tonteille.
Virtanen arvosteli toistuvasti sitä, että kuntien päättäjät antavat rakentaa asuntoalueiden ulkopuolelle automarketteja, jotka kilpailullaan tappavat pienempiä lähimyymälöitä.
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaavoitusinsinöörien yhdistyksen kunniajäsen 1995
- Suomen Kiinteistöarviointiyhdistyksen kunniajäsen 1996
- Yhdyskuntasuunnittelun Seuran kunniajäsen 1999
- Maanmittaustieteiden seuran kunniajäsen 2003
- Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan ritarimerkki
- Kymenlaakson maakuntaliiton myöntämä Kymenlaakso-mitali 1981
- Seutusuunnittelun keskusliiton kultainen ansiomerkki 1991
- Maanmittausinsinöörien liiton hopeinen plaketti 1994
- Suomen Siirtolapuutarhaliiton 1. Siirtolapuutarhapalkinto 2005
- Kiitos elämäntyöstä YTK:n pitkän kurssin täyttäessä 50 vuotta 11.10.2018
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lauritsala (Lauritsalan kauppala 1961, 2. uus. p. 1966)
- Seutu- ja valtakunnansuunnittelu (Teknillinen korkeakoulu 1971, uud. painokset 1973, 1974, 1977, 1984)
- Edullisuusvyöhykemenetelmä haja-asutusalueiden kaavoituksessa (väitöskirja, Suomen kunnallisliitto 1974)
- Kaupunkien maapolitiikka (Kaupunkiliitto 1976)
- Asumakylien (fyysinen) suunnittelu (Helsingin teknillinen korkeakoulu 1979, uud. p. 1979, 1987)
- Kaupunkimaan arvioinnin perusteet (Otakustantamo 1979, 2. uud. p. 1988)
- Rantojen käytön suunnittelu kuntatasolla (Teknillinen korkeakoulu 1981)
- Jord- och skogsbrukets markpolitik i de nordiska länderna (Pekka V. Virtanen & Esben Munk Sörensen, Otakustantamo 1984)
- Land reforms in Finland (Pekka V. Virtanen & Pekka Halme, Ministry of the Environment 1984)
- Maankäyttö Suomessa (Helsingin teknillinen korkeakoulu 1985)
- Maapoliittisia kirjoituksia 1962–1984 (Helsingin teknillinen korkeakoulu 1985)
- Englantilais–suomalais–ruotsalainen kiinteistöarvioinnin sanasto (Pekka V. Virtanen & Leila Leskinen, Teknillinen korkeakoulu 1987)
- Maapoliittisia kirjoituksia 1962–1989 (Teknillinen korkeakoulu 1989)
- Kiinteistöopin perusteet 1 (Otakustantamo 1987, 2. tark.p. 1989)
- Kiinteistömarkkinoiden ominaisuuksia ja erityispiirteitä (Teknillinen korkeakoulu 1989)
- Kiinteistöarvioinnin perusteet (Otatieto 1990)
- Joustavuus yhdyskuntasuunnittelussa (Teknillinen korkeakoulu 1991)
- Kiinteistöjen arviointikäsikirja (Pekka V. Virtanen ym., Rakennustieto 1991, 2. tark. p., 1992)
- Maankäytön ja kaavoituksen etiikka (Teknillinen korkeakoulu 1993)
- Ebenezer Howardin perintö: puutarhakaupungista "urban villageen" (Teknillinen korkeakoulu 1994)
- Maankäytön perusteista (Otatieto 1995)
- Selittelemättä: maan(käytön)läheisiä taskukokoisia ajatuksia (Omakustanne 1995)
- Kaupungin imago: mikä tekee Pariisista Pariisin ja Pisasta Pisan? (Rakennustieto 1999)
- Kunnan maapolitiikka (Rakennustieto 2000)
- Yhdyskuntasuunnittelun haasteita: mikä meni pieleen, vai menikö mikään? (Rakennustieto 2003)
- Yleinen maapolitiikka: minun, sinun ja meidän maa (Teknillinen korkeakoulu 2004)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuka kukin on 1994 (Otava 1994)
- Virtanen, Pekka V.: Muistikuvia lapsuudesta ja nuoruudesta (Omakustanne 2000).
- Virtanen, Pekka V.: Maassa kiinni – Ammatillisia ajatuksia, kokemuksia ja muistikuvia (Maanmittaus 1/2008). Teoksen verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive).
- Lehtonen, Hilkka, Viitanen, Kauko & Ilmonen, Mervi: Pekka V. Virtanen 1929–2020. Yhdyskuntasuunnittelun ja maapolitiikan kehittäjä. Helsingin Sanomat 2.10.2020 s. B 14.