Pekka Särkiö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pekka Särkiö
Särkiö vuonna 2013.
Särkiö vuonna 2013.
Henkilötiedot
Syntynyt17. tammikuuta 1963 (ikä 61)
Suomi Helsinki, Suomi
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Suomi
Palvelusvuodet 2012–2023
Sotilasarvo kenttäpiispa

Pekka Juhani Särkiö (s. 17. tammikuuta 1963 Helsinki)[1] on suomalainen pappi ja entinen Suomen puolustusvoimien kenttäpiispa vuosina 2012–2023[2].

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pekka Särkiö syntyi kenraalimajuri Hannu Särkiön ja farmaseutti Leena Päivikki Lappi-Seppälän perheeseen.[3]

Särkiö suoritti varusmiespalveluksensa 1982–1983 Haminan varuskunnassa, jossa hän toimi varusmiespappina. Särkiö on reservin kapteeni (2017). Hän opiskeli Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa vuodesta 1983 (TM 1989, TL 1990, TT 1994[4]) ja hänet vihittiin papiksi 1989.

Särkiö oli stipendiaattina Tübingenin yliopistossa 1991–1992 ja 1995–1996. Saksankielisen väitöskirjan aiheena 1994 oli Vanhan testamentin kuningas Salomo. Hän on Helsingin yliopiston Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti vuodesta 1999 lähtien.

Hän työskenteli Joutjärven seurakuntapastorina 1989–1998, Keski-Lahden kappalaisena 1998–2001 ja Keski-Lahden kirkkoherrana 2001–2012. Lisäksi Särkiö toimi Helsingin yliopistossa eksegetiikan tuntiopettajana ja assistenttina 1989–1991 sekä Tampereen hiippakunnan pappisasessorina 1999–2005. Suomen Pipliaseuran puheenjohtajana hän toimi 2005–2019.

Särkiö valittiin Puolustusvoimien kenttäpiispaksi vuonna 2012 ja toiselle viisivuotiskaudelle 1. helmikuuta 2018.[5] Helmikuun alusta 2023 hän on toiminut Kangasniemen vt. kirkkoherrana.[6]

Särkiö harrastaa esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua, jossa voitti yli 35-vuotiaiden SM-kultaa vuonna 2020.[7] Sotilasurheiluliiton mestaruuskilpailuissa hän on voittanut neljästi kultaa (50 m perhosuinti, 100 m sekauinti).

Lisäksi Särkiö harrastaa mehiläisten hoitoa (Suomen paras hunaja -kilpailussa 4. lajihunajien sarjassa 2019) ja maatiaiskanojen kasvatusta.[8]

Särkiö joutui kesällä 2020 mediakohun keskelle kristillisen sanomalehti Kotimaan verkkolehden blogikirjoituksellaan arvosteli mm. seksuaalivähemmistöjä ja avioliiton ulkopuolisia seksisuhteita. Hän rinnasti syntyvyyden laskun marxilaiseen vallankumoukseen ja kulttuurieliittiin. Särkiö poisti kirjoituksensa nopeasti ja Puolustusvoimat pahoitteli kirjoituksen sävyä julkisesti.[9][10]

Tieteellisiä julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”The Third Man” – David’s Heroes in 2 Sam 23:8-39. Scandinavian Journal of the Old Testament 7 (1993), 108-124. Arhus.
  • Die Weisheit und Macht Salomos in der israelitischen Historiographie. (väitöskirja) Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja 60, 1994 (281 s.)
  • Die Struktur der Salomogeschichte (1 Kön 1-11) und die Stellung der Weisheit in ihr. Biblische Notizen 83 (1996), 83-106. München. Salomo/Schriften. Theologische Realenzyklopädie 29 (1998), 458-461.
  • Kristus kutsuu todistamaan. Luterilaisen maailmanliiton 9. yleiskokous Hongkongissa. (toim. Pauli Juusela ja Mari Malkavaara). Artikkelit: Raamattu ja maailma sekä Pakkosiirtolaisena Yhdysvalloissa. Espoo, 1998.
  • Kirkko ja kulttuuri. Teoksessa: Aikojen taite. Kirkko kolmannen vuosituhannen vaihteessa. (synodaalikirja), s. 109-162. Helsinki, 1998.
  • Salomo/Schriften. Theologische Realenzyklopädie 29 (1998), 458-461.
  • Exodus und Salomo. Erwägungen zur verdeckten Salomokritik anhand von Ex 1-2; 5; 14 und 32. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 71, 1999 (185 s.)
  • Turun tuomiokirkon musiikkielämä 1600-luvun tilikirjojen valossa. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 87-88 (1997-1998), s. 119-146. 1999.
  • Concealed criticism of King Solomon in Exodus. Biblische Notizen 102 (2000), 74-83.
  • Piispa R.V. Frosteruksen muistiinpanot vuosien 1854 ja 1865 valtionkalentereissa. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 89-91 (1999-2001), s. 197-226. 2002.
  • Salomo und die Dämonen. Verbum et Calamus. Semitic and Related Studies in Honour of 60. Birthday of Professor Tapani Harviainen. Studia Orientalia 99 (2004), s. 305-322.
  • Hautaustoimen käsikirja (yhdessä työryhmän kanssa). Edita. Helsinki. 2005.
  • Seurakuntajaotuksen kehitys Päijät-Hämeessä. Aikojen halki. Kirkon kahdeksan vuosisataa Lahden seudulla. Keski-Lahden seurakunnan julkaisuja 2. Toim. Esko Ryökäs. S. 15-30. Hollola. 2005.
  • Keskiaikaisen kirkonvihkimisen jälkiä suomalaisessa kansanperinteessä. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 95, s. 184-188. 2005.
  • Kuningasajalta. Kirjoituksia Salomosta ja rautakauden piirtokirjoituksista. Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 90. 2006 (253 s.)
  • Viisauden kirjan asema Salomo-kirjallisuudessa. Signum unitatis – Ykseyden merkki. Piispa Juha Pihkalan juhlakirja (2006), s. 88-117.
  • Ruth und Tamar als fremde Frauen in dem Davidischen Stammbaum. Scripture in Transison. Essays in Honour of Raija Sollamo. Toim. Anssi Voitila ja Jutta Jokiranta. JSJSuppl. 126. Brill (2008), 551-574.
  • Die fremden Frauen in der Familie Judas. Houses Full of All Good Things. Essays in Memory of Timo Veijola. Toim. Juha Pakkala ja Martti Nissinen Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 95 (2008), 184-200.
  • Batscheba und der Name ihres Sohnes Salomo. Seitenblicke. Literarische und historische Studien zu Nebenfiguren im zweiten Samuelbuch. Walter Dietrich (Hg.). Orbis Biblicus et Orientalis 249. Fribourg-Göttingen. 2011. S. 256-262.
  • Solomon in History and Tradition. The Figure of Solomon in Jewish, Christian and Islamic Tradition. King, Sage and Architect. Joseph Verheyden (ed.). Brill, Leiden-Boston 2013. S. 45-56.
  • Sotilaspapiston toiminta viime sodissa. Porrassalmi VIII. Etelä-Savon kulttuurin vuosikirja 2015. Mikkeli. S. 44-63.
  • Sodassa kaikki on sallittua? Sota, rauha ja Raamattu. Toim. Niko Huttunen ja Nina Nikki. SESJ 112. Helsinki 2016. S. 70–92.
  • Salomon salaisuus. Pohdintoja peitetystä Salomon kritiikistä Vanhassa Testamentissa. SESJ 115. Helsinki 2018. 330 s.

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Särkiölle myönnetyt kunniamerkit:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Kenttäpiispa Pekka Särkiö - Puolustusvoimat puolustusvoimat.fi. Arkistoitu 18.2.2018. Viitattu 6.2.2018.
  2. ↑ Pekka Särkiö jatkaa kenttäpiispana Valtioneuvosto. Viitattu 6.2.2018.
  3. ↑ Irja Hämäläinen, Risto Rantala, Hannakatri Hollmén (toim.): Kuka kukin on. Who's who in Finland. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1994, s. 949. Särkiö, Hannu. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12833-7.
  4. ↑ a b c Särkiö, Pekka Juhani Puolustusvoimat. Viitattu 25.6.2020.
  5. ↑ Pekka Särkiö jatkaa kenttäpiispana Puolustusministeriö. Viitattu 6.2.2018.
  6. ↑ Pekka Särkiö vt kirkkoherraksi seurakuntaamme helmikuun alussa 13.1.2023. Kangasniemen seurakunta. Viitattu 4.2.2023.
  7. ↑ Kenttäpiispa Pekka Särkiöstä tuli ikämiesten Suomen mestari nykyaikaisessa viisiottelussa
  8. ↑ Särkiö Pekka: Härkäviikkojen ruokablogi Kotimaa. 3.1.2020. Viitattu 7.2.2021.
  9. ↑ Blogitekstin johdosta Kotimaa24. Viitattu 22.6.2020.
  10. ↑ Puolustusvoimien kenttäpiispa julkaisi hämmentävän blogikirjoituksen – seuraavana päivänä teksti poistui ja tilalle tuli anteeksipyyntö Ilta-Sanomat. 22.6.2020. Viitattu 22.6.2020.
  11. ↑ Katajanokan kalliolla juhlittiin 150-vuotiasta katedraalia 15.8.2018. Helsingin ortodoksinen seurakunta. Viitattu 23.10.2022.
Edeltäjä:
Hannu Niskanen 		Kenttäpiispa
2012–2023 		Seuraaja:
Pekka Asikainen
Kenttäpiispat
Björklund | Laitinen | Massa | Remes | Laulaja | Niskanen | Särkiö | Asikainen
Kansainväliset
Kansalliset
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pekka_Särkiö&oldid=22192833”