Pekka Nuotio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pekka Nuotio (21. helmikuuta 1929 Viipuri17. maaliskuuta 1989 Helsinki) oli suomalainen Wagner-tenori, joka nousi alallaan maailman huipulle. Melko yleisesti häntä pidetään suomalaisten tenoreiden parhaana. Ansioistaan Pekka Nuotiolle on myönnetty Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia -mitali.

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuotio opiskeli laulua yksityisesti jo nuorena aikuisena. Samoin hän sai opetusta musiikin teoriassa. Vuosina 19591964 hän teki useita opintomatkoja Italiaan, Itävaltaan ja Saksaan.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuotio oli lähtöisin vaatimattomista oloista. Evakkotaipaleella hän joutui asumaan Hattelmalan kylään Vanajan kunnassa, mistä hän laulajanuran edetessä muutti Helsinkiin. Hänen isänsä oli muusikko Torsten Nuotio ja äiti Helli Lahja Nakari. Pekka Nuotio avioitui vuonna 1948 Helka Helena Kurjenkallion kanssa, ja heille syntyi lapset Pirjo 1948, Virpi 1951 ja Tarja 1955. Nuotion setä oli muusikko Auvo Nuotio ja serkku laulaja ja muusikko Vesa Nuotio.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuotio piti ensikonserttinsa 1955. Hän oli Suomen kansallisoopperan johtava draamallinen tenori vuodesta 1957. Kansallisoopperan lisäksi hän esiintyi Berliinin, Stuttgartin, Prahan, Tukholman ja Oslon oopperataloissa. Uran huippukohtia olivat esiintymiset New Yorkin Metropolitan-oopperan vanhalla lavalla vuonna 1966 ja uudella lavalla 1967.

Myös Düsseldorfin, Budapestin, Covent Gardenin sekä Sadler's Wellsin (Lontoo) ooppera lavat ovat olleet Pekka Nuotion esiintymisareenoina. Sydneyn uuden oopperatalon avajaisilla hän lauloi 1973, Skotlannin musiikkijuhlilla (Glasgow-Newcastle) vuonna 1973, Hampurin valtionoopperassa ja Amsterdamissa samoin 1973. Hän esiintyi myös useasti Savonlinnan oopperajuhlilla.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]