Pekka Kejonen
| Pekka Kejonen | |
|---|---|
Pekka Kejonen Turun Kirjamessuilla 2010. |
|
| Syntynyt | 18. heinäkuuta 1941 (ikä 70) Kuopio |
| Ammatit | runoilija, kirjailija, kriitikko, muusikko |
| Kansallisuus | suomalainen |
| Ensiteokset | Jamit (1963) |
|
|
|
Pekka Antti Aunus Kejonen (s. 18. heinäkuuta 1941 Kuopio)[1] on runoilija, kirjailija ja entinen jazz-muusikko.[2] Häntä pidetään suomalaisen beat-kirjallisuuden isänä.[3] Kejosen taiteilijanura alkoi Kuopiossa 1960-luvulla, millä vuosikymmenellä hän on saavuttanut myös suurimman suosionsa.[2] Hän kertoo lopettaneensa esikoisteoksensa Jamien (1963) ilmestyttyä jatsimuusikon hommat ja keskittyneensä kirjoittamiseen.[4]
Kejosta voidaan pitää itseoppineena, sillä hän on käynyt vain kolme luokkaa oppikoulua.[1] Kirjailijan polullaan hänellä oli kuitenkin pätevät opettajat; Jorma Korpela, Olavi Siippainen ja Tuomas Anhava. Kejonen on kuitenkin todennut, että kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla.[4]
Hän harrastaa jazzia, perhokalastusta ja elokuvia (Bunuel, Peckinpah[4]), mitkä näkyvät myös hänen tuotannossaan.[1] Hänen lyriikkansa on useimmiten lyhyttä, aforismimaista ja kiteyttävää. Muista runoilijoista Kejonen nostaa esille muun muassa Anna Ahmatovan ja Sylvia Plathin, joiden tuotantoja hän pitää loistavina. Kejonen kertoo ymmärtävänsä jälkimmäisen ahdistuksen ja itsemurhan. Hänestä Plath ei kyennyt avautumaan edes runoudessaan.[4]
Kejosen perheeseen kuuluu vaimo ja hänellä on ensimmäisestä avioliitostaan myös 1960-luvulla syntynyt poika, Petri Kejonen.[2] Pekka Kejonen asuu nykyisen vaimonsa kanssa tämän kotimaisemissa Vilppulassa. Sinne he muuttivat vuonna 2000 Utsjoelta[2], jossa he asuivat 1980- ja 1990-luvulla.[1]
»Runous ei voi olla pienen porukan lippusten vaihtoa keskenään. Lukijoita tarvitaan.»
(Pekka Kejonen, 4.3.2006.[4])
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tuotanto
[muokkaa] Runot
- Hotelli Huminan lauluja. Helsinki: Otava, 1972.
- Kotomaani koko kuva. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10461-2.
- Runoja, tavallaan. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11759-5.
- Äänetön läsnäolo. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17159-X.
- Talvipäivänseisaus. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22682-3.
- Kevätpäiväntasaus. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24387-6.
- Eletyt. Runot 1965–2000. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-25730-3.
- Walkman, minä se olen. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28875-6.
- Suruttoman saattohoito. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30352-6.
- Mansardikattoinen mieli. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31589-3.
- Mastodontin muistijäljet. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34005-9.
- Kädettömän taputukset. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36757-5.
[muokkaa] Romaanit
- Jamit. Helsinki: Tammi, 1963.
- Napoleonin epätoivo. Helsinki: Tammi, 1964.
- Uskomattomat. Helsinki: Weilin+Göös, 1966.
- Rullaluistelijan kuolema. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12975-5.
- Jamit. Se tappava tarina. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14257-3.
[muokkaa] Muut teokset
- Käyttögrafiikkaa. Helsinki: Tammi, 1965.
- Ihmisen ääni. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1980. ISBN 951-0-10182-6.
- Jatsia ja Jalokalaa. Muistumia. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19397-6.
- 60-luvun kuvat ja muita otoksia. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1997. ISBN 951-0-21681-X.
- Nuoruuden topografia. 60-luvun proosa. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23488-5.
- Muotokuvia mustissa. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-24474-0.
Kejonen on kirjoittanut lisäksi kirjallisuuskritiikkiä Kansan sanaan, Kansan uutisiin ja Parnassoon sekä musiikkiarvioita Jazzrytmit-lehteen ja kolumneja Urheilukalastaja-lehteen.[1] Aktiivisin lehtikirjoittamisen aika oli kuitenkin 1960-luvulla ja viime aikoina Kejonen on kirjoittanut vain kahteen viimeksi mainittuun lehteen.[2]
[muokkaa] Palkinnot
- Valtion kirjallisuuspalkinto 1967
- Valtion taiteilijaeläke 1979
- Lapin läänin taidepalkinto 1992
- Minna-palkinto 1967 ja 1985
- Runeberg-palkintoehdokas 1991
- Savonia-palkintoehdokas 1991, 1998 ja 2000
- Savonia-palkinto 2001[1]
- Vuoden aforismikirja 2010[5]
- Eeva-Liisa Manner -runopalkinto 2011.[6]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b c d e f g Pekka Kejonen Pirkanmaan kirjailijat. Tampereen kaupunginkirjasto. Viitattu 4.10.2010.
- ↑ a b c d e Pekka Kejonen Lapin kirjailijat. Viitattu 4.10.2010.
- ↑ Vähämaa, Satu: Kirjailijaesittely viikko 5 / 2006 Sanojen Aika. Viitattu 4.10.2010.
- ↑ a b c d e Kumpulampi, Kari: ”Turha haikailla yhteisöjen perään”. Viikkosavo, 4.3.2006, s. 7. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 5.9.2009.
- ↑ Pekka Kejosen kokoelmasta vuoden aforismikirja Aforismiblogi. Suomen aforismiyhdistys. Viitattu 8.4.2011.
- ↑ Kirjailijaliitto palkitsi Hirvisaaren, Kejosen ja Harjanteen 2.10.2011. Helsingin Sanomat Viitattu 2.10.2011.
Sivulta puuttuu