Pekka Kejonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pekka Kejonen
Pekka Kejonen Turun Kirjamessuilla 2010.
Pekka Kejonen Turun Kirjamessuilla 2010.
Syntynyt 18. heinäkuuta 1941 (ikä 73)
Kuopio
Ammatit runoilija, kirjailija, kriitikko, muusikko
Kansallisuus suomalainen
Ensiteokset Jamit (1963)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Pekka Antti Aunus Kejonen (s. 18. heinäkuuta 1941 Kuopio)[1] on runoilija, kirjailija ja entinen jazz-muusikko.[2] Häntä pidetään suomalaisen beat-kirjallisuuden isänä.[3] Kejosen taiteilijanura alkoi Kuopiossa 1960-luvulla, millä vuosikymmenellä hän on saavuttanut myös suurimman suosionsa.[2] Hän kertoo lopettaneensa esikoisteoksensa Jamien (1963) ilmestyttyä jatsimuusikon hommat ja keskittyneensä kirjoittamiseen.[4]

Elämä ja teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kejosta voidaan pitää itseoppineena, sillä hän on käynyt vain kolme luokkaa oppikoulua.[1] Kirjailijan polullaan hänellä oli kuitenkin pätevät opettajat; Jorma Korpela, Olavi Siippainen ja Tuomas Anhava. Kejonen on kuitenkin todennut, että kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla.[4]

Hän harrastaa jazzia, perhokalastusta ja elokuvia (Bunuel, Peckinpah[4]), mitkä näkyvät myös hänen tuotannossaan.[1] Hänen lyriikkansa on useimmiten lyhyttä, aforismimaista ja kiteyttävää. Muista runoilijoista Kejonen nostaa esille muun muassa Anna Ahmatovan ja Sylvia Plathin, joiden tuotantoja hän pitää loistavina. Kejonen kertoo ymmärtävänsä jälkimmäisen ahdistuksen ja itsemurhan. Hänestä Plath ei kyennyt avautumaan edes runoudessaan.[4]

Kejosen perheeseen kuuluu vaimo Kirsti o.s. Edelmann ja hänellä on ensimmäisestä avioliitostaan 1960-luvulla syntynyt poika, Petri Kejonen. Pekka Kejonen asuu tamperelaislähtöisen vaimonsa kanssa tämän kesämaisemissa Vilppulassa. Sinne he muuttivat vuonna 2000 Utsjoelta[2], jossa he asuivat 1980- ja 1990-luvulla.[1]

»Runous ei voi olla pienen porukan lippusten vaihtoa keskenään. Lukijoita tarvitaan.»
(Pekka Kejonen, 4.3.2006.[4])

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

Proosa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jamit. Helsinki: Tammi, 1963.
  • Napoleonin epätoivo. Helsinki: Tammi, 1964.
  • Uskomattomat. Helsinki: Weilin+Göös, 1966.
  • Rullaluistelijan kuolema. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12975-5.
  • Jamit. Se tappava tarina. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14257-3.

Muut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kejonen on kirjoittanut lisäksi kirjallisuusarvosteluja Kansan sanaan, Kansan uutisiin ja Parnassoon sekä musiikkiarvioita Jazzrytmit-lehteen ja kolumneja Urheilukalastaja-lehteen.[1] Aktiivisin lehtikirjoittamisen aika oli kuitenkin 1960-luvulla ja viime aikoina Kejonen on kirjoittanut vain kahteen viimeksi mainittuun lehteen.[2]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Pekka Kejonen Pirkanmaan kirjailijat. Tampereen kaupunginkirjasto. Viitattu 4.10.2010.
  2. a b c d Pekka Kejonen Lapin kirjailijat. Viitattu 4.10.2010.
  3. Vähämaa, Satu: Kirjailijaesittely viikko 5 / 2006 Sanojen Aika. Kirjasampo. Viitattu 29.4.2013.
  4. a b c d e Kumpulampi, Kari: ”Turha haikailla yhteisöjen perään”. Viikkosavo, 4.3.2006, s. 7. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 5.9.2009.
  5. Pekka Kejosen kokoelmasta vuoden aforismikirja Aforismiblogi. Suomen aforismiyhdistys. Viitattu 8.4.2011.
  6. Kirjailijaliitto palkitsi Hirvisaaren, Kejosen ja Harjanteen 2.10.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.10.2011.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pekka Kejonen.