Pehr Norrmén
Pehr Herman Norrmén (22. huhtikuuta 1894 Helsinki – 1. huhtikuuta 1945 Tukholma, Ruotsi) oli suomalainen jääkäri ja aktivisti sekä suomenruotsalainen teollisuus- ja pankkimies sekä saksalaismielinen oikeistoradikaalinen taustavaikuttaja Suomen politiikassa 1930-luvulla ja sotien aikana. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka toimi ennen sotilaskoulutustaan aktiivisesti ylioppilaiden aktivistiliikkeessä. Suomen sisällissodan aikana hän toimi punaisten miehittämässä Helsingissä Helsingin suojeluskunnassa.[1][2]
Sisällysluettelo |
Perhe ja koulutus [muokkaa]
Norrménin vanhemmat olivat kaupungininsinööri Herman Oscar Norrmén ja Eva Victoria Melander. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Vallborg Augusta Victoria Holmströmin kanssa. Norrmén kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin uudesta ruotsalaista yhteiskoulusta vuonna 1911 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla. Filosofian kandidaattitutkinnon hän suoritti vuonna 1913 ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1914, jonka jälkeen hän teki opintomatkan Englantiin.[1][2]
Toiminta jääkäriliikkeessä [muokkaa]
Norrmén oli yksi ensimmäisistä ylioppilaiden aktivistiliikkeen johtohenkilöitä syksyllä 1914. Hän toimi ruotsinkielisten ylioppilaiden edustajana jääkariliikkeen perustavissa kokouksissa. Myöhemmin hän kuului lähetystöön, joka joulukuun lopulla vuonna 1914 matkusti Ruotsiin, missä lähetystön tehtävänä oli ottaa selville voisiko Ruotsista saada tukea Suomen itsenäisyysliikkeelle. Myöhemmin hän oli mukana itsenäisyysliikkeen edustajana Ruotsin viranomaisten ja Saksan sotilasjohdon välisissä neuvotteluissa. Näiden neuvottelujen johdosta pantiin alulle järjestelyt, joiden tarkoituksena oli saada suomalaisille järjestettyä sotilaskoulusta Saksan armeijassa.[1][2]
Myöhemmin Norrmén liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan.[1][2]
Kauan Norrmén ei kumminkaan ollut sotilaskoulutuksessa, kun hänet komennettiin värväysmatkalle Amerikkaan 29. huhtikuuta 1915. Hän lähti Saksasta saamansa käskyn mukaan, mutta matka keskeytyi kuitenkin jo Kööpenhaminassa Italian sodanjulistuksen johdosta. Kööpenhaminaan hän sai jatko-ohjeet, joiden mukaan hänen komennettiin 1. elokuuta 1915 alkaen Tukholmaan Suomen vapausliikkeen ulkomaanvaltuuskunnan käyttöön. Tukholmassa hän toimi valtuuskunnan läheisenä avustajana. Hän toimi myös Tukholmassa ja Berliinissä lentolehtisten, poliittistenselontekojen ja erilaisten muistioiden kirjoittajana. Hänen toimiinsa Tukholmassa kuului lisäksi pitää yhteyksiä ruotsalaisiin aktivisteihin. Hän avusti myös ruotsalaisia aktivisteja perustamaan vuoden 1916 alussa Svensk Lösen-nimisen poliittisen viikkolehden ja oli myöhemmin lehden huomattavia avustajia.[1][2]
Norrmén kirjoitti tuona aikana myös ulkomaanvaltuuskunnan salaisen promemorian Die Nordischen Länder und die Mittelmächte im Weltkriege, jota jaettiin sittemmin Saksan suuren päämajan, yleisesikunnan ja ulkoasiainministeriön johtohenkilöille.[1][2]
Suomen sisällissota [muokkaa]
Norrmén palasi takaisin Suomeen sisällissodan aattona 17. marraskuuta 1917 ja liittyi Helsingin suojeluskunnan esikuntaan. Sisällissodan puhjettua hän ei kyennyt toimintaan punaisten miehittämässä Helsingissä vasta kun Saksalaisten aloitettua Itämeren divisioonansa kanssa Helsingin vapautuksen.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika [muokkaa]
Helsingin vapautuksen jälkeen Norrmén siirrettiin Yleisesikunnan osasto III:een, jossa hän toimi 31. tammikuuta 1919 saakka. Hän kuului Svenska Tidningenin toimituskuntaan vuonna 1921 ja Suomen Paperi- ja Puutavaralehden toimituskuntaan vuosina 1922 – 1923 sekä Hufvudstadsbladetin toimituskuntaan vuosina 1923 – 1926. Toimittajan työnsä ohella hän laati yrityshistoriikkeja.[1][2]
Hänet nimitettiin Suomen Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton toimitusjohtajaksi vuonna 1927 ja oli tehtävässä vuoteen 1931 saakka. Norrmén toimi Pohjoismaiden Yhdyspankin johtokunnan jäsenenä vuodesta 1931 alkaen. Talvi- ja jatkosodan aikana Norrmén toimi Pohjoismaiden Yhdyspankin varatoimitusjohtajana kuolemaansa saakka. Hänet haudattiin Helsinkiin.[1][2]
Poliittinen toiminta [muokkaa]
Politiikan puolella saksalaismielinen Norrmén kuului ruotsalaisen kansanpuolueen oikeistoradikaaliin siipeen. Hän tuki 1920-luvulla Martti Pihkalan johtamaa Vientirauha-lakonmurtajajärjestöä ja 1930-luvun alussa hän oli mukana Lapuan liikkeen toiminnassa. Suomenkielisten oikeistoradikaalien kannattama aitosuomalaisuus esti kuitenkin Norrménin yhteistyön esimerkiksi IKL:n kanssa.
Talvisodan aattona lokakuussa 1939 Norrmén oli mukana lähetystössä joka matkusti Saksaan saadakseen sieltä tukea Neuvostoliittoa vastaan. Lähetystö, jossa olivat mukana myös insinööri John Rosberg ja entinen Etsivän Keskuspoliisin päällikkö Esko Riekki, tapasi SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmlerin mutta ei saanut mitään konkreettista tuen ilmaisua saksalaisilta. Välirauhan aikana Norrmén oli mukana luomassa läheisiä suhteita Saksaan ja pyrki erityisesti vaikuttamaan ruotsalaisen kansanpuolueen sisällä puolueen linjan muuttamiseksi saksalaismieliseksi. Norrmén oli myös mukana SS-vapaaehtoisten värväystoiminnassa keväällä 1941.
Jatkosodan loppuvaiheissa Norrmén keskittyi Suomen erillisrauhapyrkimysten torjumiseen. Hän oli mukana suunnittelemassa saksalaismielistä oikeistohallitusta joka olisi hallinnut Suomea saksalaisten joukkojen miehitettyä maan. Kun nämä suunnitelmat kariutuivat ja välirauha solmittiin syyskuussa 1944 Norrmén pakeni Ruotsiin. Hän oli pari kuukautta internoituna ja kuoli keväällä 1945 aivohalvaukseen.
Julkaisut [muokkaa]
- William Ruth : kappale Kyminlaakson teollisuuden historiaa. 1924
- Toiminimi Ahlström 1896–1927 : muistokirjoitus. 1928
- Mäntän tehdas 1868–1928 : G. A. Serlachius osakeyhtiön muistojulkaisu. 1928
- Taloudellinen pula ja politiikan parannuskeinot. 1931
- Arbete och arbetsglädje. 1937
- Politiska essäer. 1941
Ylennykset ja kunniamerkit | Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
 |
|
Lähteet [muokkaa]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
