Pehr Brandell

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pehr Brandell (1781 Piitime — 1841 Ullånger) oli lukijalaisliikkeeseen kuulunut ruotsalainen pappi.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brandell lähti kotoaan 19-vuotiaana isänsä kuoltua. Hän teki töikseen postin kantoa, kunnes pestautui rengiksi. Vuonna 1802 hän koki ensimmäisen herätyksen eräässä tanssitilaisuudessa, jonka jälkeen hän alkoi varoitella tansseista myös tovereitaan. Vuonna 1806 hän kirjautui Piitimen triviaalikouluun. Rahavaikeuksien takia hän oli lopettaa koulun, mutta sai koulun rehtorilta taloudellista apua.

Brandell vihittiin papiksi vuonna 1812 Högsjöhön. Vuonna 1817 hänet siirrettiin papiksi Noraan, jossa hän toimi yli 20 vuotta. Hän koki hengellisen murroksen todennäköisesti ensimmäisinä pappisvuosinaan. Ångermanlannissa tapahtui vuosina 1819–1823 lukijalaisuuden nopea leviäminen.[1] Herätys kasvoi voimakkaasti ja laajeni. Brandellin saarnoja ei ole säilynyt jälkipolville, sillä hän ei kirjoittanut saarnojaan. Juuri Noran kirkosta, jossa Brandell vaikutti, tuli Ångermanlannin keskeisin pyhäkkö. Noran kirkkoon mahtui yli 2 000 sanankuulijaa, ja kirkko tuli usein Brandellin saarnatessa ääriään myöten täyteen, kaukaakin tulleista kuulijoista.[2]

Brandellin apulainen, pastori Pehr Eric Bylund kirjoittaa vuosista 1823–1826 seuraavaa: ”Silloin hänen luonaan virtasi lakkaamatta autuutta etsiviä ihmisiä. Useita päiviä aamusta iltaan jonotti ihmisiä, jotka vanginvartijan tavoin kysyivät: Mitä minun pitäisi tehdä jne.”[3]

Lapin Mariana tunnettu lappalaisnainen löysi elävän uskonselvennä juuri Brandellin avulla.[4] Lars Levi Laestadius tapasi Lapin Marian Åselessa vuonna 1844.[5] Laestadius ei todennäköisesti tavannut Brandellia ennen tämän kuolemaa.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lohi, Seppo: ”Kuka oli Pehr Brandell?”, Sydämen kristillisyys: Lars Levi Laestadius ja lestadiolaisen herätyksen alkuvaiheet, s. 198–202. Oulu: Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys, 2000 (2. painos). ISBN 951-8940-01-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Seppo Lohi, Sydämen kristillisyys, 2000, ISBN 951-8940-01-0, sivu 200
  2. ↑ Seppo Lohi, Sydämen kristillisyys, 2000, ISBN 951-8940-01-0, Sivu 201
  3. ↑ Seppo Lohi, Sydämen kristillisyys, 2000, ISBN 951-8940-01-0, sivut 201–202
  4. ↑ Seppo Lohi, Sydämen kristillisyys, 2000, ISBN 951-8940-01-0, sivu 193
  5. ↑ Seppo Lohi, Sydämen kristillisyys, 2000, ISBN 951-8940-01-0, sivu 179
  6. ↑ Seppo Lohi, Sydämen kristillisyys, 2000, ISBN 951-8940-01-0, sivu 202

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gunnar Wikmark: Pehr Brandell och läseriet i Ångermaland under förra hälften av 1800-talet. Prästmötesavhandling. Svenska kyrkans diakoninstyrelses bokförlag. Stockholm. Örnsköldsvik 1952. Ågrens Boktruckeri Aktiebolag. 688 sivua.
  • Gunnar Wikmark: Pehr Brandell och brandellianerna. En kyrklig linje i 1800-talets norrlandsläseri. Svenska Kyrkans diakonistyrelses bokförlag. Stockholm. 1960. 46 sivua. Populaarinen lyhennelmä edellisestä teoksesta.
  • Therese Brandell: Pehr Brandell. En lefnadsteckning. Uppsala 1912.
  • Therese Brandell: Släkten Brandell. Några genealogiska och biografiska anteckningar. Uppsala 1912.
  • Uuras Saarnivaara, He elivät Jumalan voimassa. Kolmas osa. Ev. lut. Herätysseura, 1975.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pehr_Brandell&oldid=21873980”