Peedu Ojamaa
Peedu Ojamaa (27. toukokuuta 1933 – 1. huhtikuuta 2014)[1] oli virolainen elokuvantekijä ja Neuvostoliiton ainoana mainostoimistona pidetyn Eesti Reklaamfilmin perustaja ja johtaja.
Tallinnassa varttunut Ojamaa menestyi kouluaikoina pöytätenniksen ja jääkiekon pelaajana. Hän opiskeli 1950-luvun alkupuolella rakennustekniikkaa, toimi vuosina 1956–1957 Õhtuleht-sanomalehden urheilutoimittajana[2] ja sitten Tallinnfilmissä dokumenttielokuvien tekijänä. Vuonna 1967 hän perusti Eesti Reklaamfilmin ja sai neuvostohallinnon kiinnostumaan televisio- ja elokuvamainonnan käytöstä muun muassa suunnitelmataloudessa liikaa tuotettujen tavaroiden ylijäämäerien kaupaksi saamisessa. Hän sai päättäjät vakuuttumaan siitä, että ”ainoa asia mikä esti Neuvosto-Viroa saavuttamasta täydellistä onnelaa oli mainonnan puuttuminen”. Pian Eesti Reklaamfilm hallitsi koko maan kulutustavarateollisuuden mainontaa, jota suunnitelmataloudessa oli tehtävä joka vuosi tietty määrä, oli myytävää tai ei. Usein päädyttiin mainostamaan maanlaajuisesti tuotteita, joita ei tuotantovaikeuksien vuoksi saatu kauppoihin. Jotta mainosrahat saatiin varmasti kulutetuksi, mainokset saatettiin kuvata tarpeettoman hitaasti ja mahdollisimman kaukaisissa ja eksoottisissa kohteissa eri puolilla Neuvostoliittoa. Reklaamfilmillä oli toimistoja Tallinnan lisäksi Riiassa, Leningradissa ja Moskovassa, ja Ojamaa ja yrityksen muut työntekijät ansaitsivat paljon rahaa. Reklaamfilm teki mainontaa myös Neuvostoliiton vientituotteista, kuten Lada-autoista, ulkomaan markkinoille. Mainonnan lisäksi Ojamaa laajensi yhtiön toimintaa television viihdeohjelmiin, kuten laulukilpailuihin. 1980-luvun alussa hän oli vähällä onnistua saamaan Formula 1 -radan Tallinnan Piritaan, mutta hanke kariutui Leonid Brežnevin kuolemaan.[3][4][5]
Vuonna 1988 Eesti Reklaamfilm palkittiin pronssileijonalla Cannesin mainoselokuvafestivaaleilla kilpailua varten tehdyllä Priit Pärnin animoimalla tietoiskulla Sammuta valot.[6][3]
Neuvostoliiton hajottua Ojamaan liiketoiminta tyrehtyi, ja Eesti Reklaamfilm meni konkurssiin vuonna 1994. Velkojen maksamiseksi Ojamaa joutui luopumaan muun muassa kesämökistään.[3]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Peedu Ojamaa (27. V 1933 – 1. IV 2014), Eesti Ekspress 3.4.2014, viitattu 7.2.2015.
- ↑ Ojamaa, Peedu, Eesti entsüklopeedia 2011, viitattu 7.2.2015.
- ↑ a b c Hardi Volmer ja Kiur Aarma: Neuvostoliiton ainoa mainostoimisto (Kullaketrajad). Viro, 2013. viro
- ↑ Rantanen, Miska: Mainos siitäkin mitä ei ole. Neuvostoliittolaisesta mainostoimistosta kertovan dokumentin mainio arkistomateriaali naulaa katsojan paikalleen. Helsingin Sanomat 7.2.2015.
- ↑ Peedu Ojamaa, Eesti filmi andmebaas (Virolaisen elokuvan tietokanta), viitattu 8.2.2015.
- ↑ Priit Pärn, Eesti Joonisfilm, viitattu 7.2.2015.
|
