Peder Waldemar Granberg
Peder Waldemar Granberg (13. syyskuuta 1864 Tampere – 11. marraskuuta 1938 Viipuri) oli suomalainen lääkäri.
Granbergin vanhemmat olivat apteekkari Edvard Granberg ja Paulina Gustafva Sacklén. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1886 ja lääketieteen lisensiaatiksi 1893, toimi Helsingin yliopiston kirurgisen klinikan assistenttina 1895-1897 ja sen jälkeen vuoteen 1933 saakka eli yli kolmekymmentä vuotta Viipurin lääninsairaalan ylilääkärinä. Granbergia pidettiin erittäin etevänä kirurgina ja lisäksi taitavana sairaalan johtajana. Viipurin lääninsairaala oli Pohjoismaiden suurimpia ja moderneimpia yleissairaaloita hänen erotessaan sen johtajan toimesta. Granberg tunnettiin lisäksi nuorten lääkäreiden tieteellistä ja käytännöllistä toimintaa sairaalassaan merkittävästi edistäneenä henkilönä. Hän otti myös osaa liike-elämään, toimien muun muassa Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n ja Walkiakoski Oy:n johtokunnissa. Professorin arvonimi hänelle myönnettiin 1905.
Granbergin aikana lääninsairaalaan tehtiin suuria korjauksia 1918–1931. Sairaalaan puistoon Granberg istutti satoja syreenipensaita. Koska Granberg oli ruotsinkielinen ja myös ruotsalaisuuden kannattaja ruotsin kieli oli käytössä sairaalan osastoilla ja seinillä olleissa julisteissa. Puheissaan Granbergin kerrottiin olleen karkea ja kiroileva.[1]
Granberg kuoli naimattomana.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 235.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- GRANBERG Peder Waldemar. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu. Viitattu 18.1.2014.
|
