Pavlopétri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee arkeologista kohdetta. Pavlopétri on myös Kreikan saari.
Pavlopétri
(Παυλοπέτρι)
Sijainti

Pavlopétri
Koordinaatit 36°31′0.84″N, 22°59′18.96″E
Valtio Kreikka
Ajanjakso Kalkoliittinen kausi, pronssikausi
Alue Peloponnesos
Kaupunki Elafónisos

Pavlopétri (kreik. Παυλοπέτρι) oli Lakonian rannikolla Peloponnesoksen niemimaalla Kreikassa sijainnut kalkoliittisen ja pronssikauden kaupunki.[1][2] Nykyisin Pavlopétri sijaitsee meren pohjassa, ja on maailman vanhin veden alle joutunut arkeologinen kohde.[2] Pavlopétrin kaupunki sijaitsee 3–4 metriä merenpinnan alapuolella[3] Pavlopétrin ja Elafónisoksen saarten koillispuolella.[1] Kaupungin hautausmaa on 2–3 metrin syvyydessä.[1]

Historia ja arkeologiset kaivaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tohtori ja merigeoarkeologi Nicholas Flemming brittiläisestä Southamptonin yliopistosta löysi Pavlopétrin vuonna 1967, ja seuraavana vuonna Flemmingin johtama ryhmä arkeologeja Cambridgen yliopistosta kartoitti Pavlopétrin alueen. Ryhmä löysi alueelta esimerkiksi obsidiaania, figuriineja ja keramiikkaa. Nämä löydöt on ajoitettu noin vuosille 2800–1180 eaa. eli varhais-, keski- ja myöhäishelladiselle kaudelle. Seuraavan kerran vasta 2000-vuosikymmenen lopulla brittiläisen Nottinghamin yliopiston tohtori ja arkeologi Jon Henderson kreikkalais-brittiläisine[4] ryhmineen pääsi Kreikan hallituksen luvalla tutkimaan Pavlopétriä.[3] Uusissa tutkimuksissa on löytynyt 9 000 neliömetrin laajuinen alue, josta on löydetty rakennuksia ja keramiikkaa. Tämän löydön perusteella on ehdotettu, että Pavlopétri olisi ollut asutettu vähintään vuosina 2800–1100 eaa.[2] Kaikkiaan Pavlopétrin arkeologisella kohteella on kokoa kolme hehtaaria.[4]

Arkeologien mukaan kaupunki perustettiin noin vuoden 2800 eaa. tienoilla. Tältä ajalta on säilynyt ehjinä pihamaita, teitä, rakennuksia ja hautakammioita. Mykeneläisen kulttuurin ajalta eli pronssikaudelta noin vuosilta 1680–1180 eaa. ovat Pavlopétrin 37 hautakammiota, jotka on rakennettu laatikon muotoon kivistä. Mykeneläisenä kautena kaupunki oli merikaupankeskus, ja paikalliset asukkaat kävivät kauppaa niin kaukana kuin lähelläkin sijainneiden paikkojen kanssa Välimerellä. Kaupungilla oli hyvin suojainen ja hiekkapohjainen lahti, joka soveltui hyvin pronssikautisten alusten rantautumiseen.[2][3]

Kaupunki mahdollisesti joutui merenpohjaan Santorínin tulivuoren purkauksen seurauksena noin vuonna 1500 eaa.[5][1] Toinen mahdollinen ajankohta on vuoden 1000 eaa. tienoilla, jolloin kaupunki saattoi jäädä veden alle maanjäristyksen, merenpinnan tason muuttumisen tai tsunamin seurauksena.[4] Nykyisin Pavlopétriä uhkaavat muun muassa veneiden ankkurit, matkamuistoja etsivät snorklaajat sekä meriorganismien kasvu.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Giórgos Giaxóglou: History elafonisos.biz. Viitattu 1.5.2012. (englanniksi) (kreikaksi)
  2. a b c d World's oldest submerged town dates back 5,000 years 16.10.2009. Nottingham: The University of Nottingham. Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)
  3. a b c d Race to preserve the world's oldest submerged town 11.5.2009. Nottingham: The University of Nottingham. Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)
  4. a b c Smith, Helena: Lost Greek city that may have inspired Atlantis myth gives up secrets. The Guardian, 16.10.2009. Guardian News and Media Limited. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)
  5. Sänkiaho, Marianna: Välimeren alueen tulivuoret Tähtitiede, Oulun yliopisto. Viitattu 1.5.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]