Pavel Suzor
Pavel Juljevitš Suzor (myös Sjuzor, ven. Па́вел Ю́льевич Сюзо́р, 18. huhtikuuta 1844 Pietari – 21. heinäkuuta 1919 Pietari) oli venäläinen myöhäisen eklektismin ja jugend-kauden arkkitehti.
Pavel Suzor valmistui Pietarin taideakatemiasta vuonna 1866. Vuodesta 1873 hän työskenteli Pietarin kaupunginhallituksessa ja vuodesta 1883 siviili-insinööri-instituutin opettajana.[1] Vuonna 1892 hänet nimitettiin arkkitehtuurin akateemikoksi ja vuonna 1911 taideakatemian kunniajäseneksi.[2]
Suzor on suunnitellut Pietariin lukuisia asuintaloja ja julkisia rakennuksia. 1870-luvulla hän toi kaupungin arkkitehtuuriin suuret näyteikkunat, monikerroksiset erkkerit ja kulmatornit. Uusrenessanssia ja uusbarokkia edustava tyyli on parhaiten nähtävissä Puškinskaja-kadulla, jolle arkkitehti suunnitteli vuosina 1874–1879[1] kymmenen uutta asuintaloa.[2] Vuosisadan vaihteessa rakennetuissa Pestelin ja Kirotšnaja-kadun vuokrataloissa hän käytti ensimmäisenä valtavia sisäpihalle avautuvia porttikaaria. Sjuzorin merkittävin työ on Singerin talo (1902–1904), joka on Pietarin ensimmäinen metallirunkoinen rakennus.[1]
Suzor kehitti aktiivisesti venäläisten arkkitehtien yhteistoimintaa. Vuodesta 1903 lähtien hän toimi arkkitehtiseuran puheenjohtajana. Hän oli perustamassa Pietarin historian museota, joka avattiin vuonna 1907 hänen talossaan. Arkkitehti on haudattu Smolenskin luterilaiselle hautausmaalle.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Entsiklopedija Sankt-Peterburga encspb.ru. Viitattu 7.7.2010. (venäjäksi)
- ↑ a b Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 601. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pavel Suzor Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||
