Paulo Freire

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paulo Freire

Paulo Reglus Neves Freire (1921-1997) on brasilialaissyntyinen kasvatusfilosofi, joka luetaan 1900-luvun vaikutusvaltaisimpien kasvatusteoreetikoiden joukkoon. Hänen ajattelunsa tunnetaan myös kasvatustieteiden lähialueilla kuten sosiologiassa, politiikan tutkimuksessa ja teologiassa. Freirellä on ollut myös laajaa koulutus- ja yhteiskuntapoliittista vaikutusta ympäri maailman.

Freiren tunnetuin teos on Sorrettujen pedagogiikka, joka on käännetty lukuisille kielille. Siinä Freire esittää teoriansa dialogisesta pedagogiikasta, jossa opitaan samanaikaisesti lukemista ja kirjoittamista ja yhteiskunnallista tiedostamista. Freire korostaa kasvatuksen poliittista merkitystä taisteltaessa yhteiskunnallista sortoa vastaan. Freiren mukaan on sorrettujen tehtävä vapauttaa itsensä sortajien kahleista ja samalla vapauttaa sortajansa.

Freire esittää dialogisen oppimisen vastakohtana tallentavalle oppimiselle. Dialoginen oppiminen perustuu oppijoiden keskinäiseen luottamukseen ja oppijoiden kokemusten tietoiseen pohdintaan. Freire kertoo uransa aikana kokeilleensa useita kommunikaation tapoja, ja hylänneensä niistä useimmat. Yksi lähtökohta on kuitenkin pysynyt: luottamus siihen, että vain toimimalla yhdessä ihmisten kanssa voi saavuttaa jotain heidän kannaltaan autenttista. "Milloinkaan en ole uskonut kulttuurin demokratisoimisen tarkoittaneen kulttuurin vulgarisoimista tai sen pelkkää siirtämistä ihmisille suoraan opettajainhuoneesta."

Freire Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvulla Freireä luettiin ja harrastettiin yhteiskunta- ja kasvatustieteissä. Hänen pääteoksensa Sorrettujen pedagogiikka saatiin suomeksi kuitenkin vasta 2005. Kahta vuotta myöhemmin perustettiin Tampereelle pohjoismaiden ensimmäinen Paulo Freire tutkimuskeskus osana maailmanlaajuista Paulo Freire -keskusten verkostoa.

Paulo Freiren vaikutus näkyy yliopistollisissa opinnäytteissä, mm. Lissu Lehtimajan sarjakuvan muotoon laaditussa tutkielmassa Freiren kyydissä. Sanna Ryynänen on väitöskirjassaan Nuoria reunoilla. Sosiaalipedagoginen tutkimus rikollisuuden ja väkivallan keskellä elävien nuorten kasvun tukemisesta brasilialaisissa kansalaisjärjestöissä soveltanut Paulo Freiren kasvatusteoreettista ja metodologista ajattelua [1].

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sorrettujen pedagogiikka. (Pedagogia do oprimido, 1970.) Suomentanut Joel Kuortti. Toimittanut Tuukka Tomperi. Johdanto ja jälkisanat: Tuukka Tomperi & Juha Suoranta. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-159-3.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lehtimaja, Lissu: Freiren kyydissä. Pohjautuu Taideteollisessa korkeakoulussa tehtyyn taidekasvatuksen seminaarityöhön. Pystykorvakirja. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2006. ISBN 952-471-878-2.
  • Paakkari, Antti: Koulusta maailmaan: mitä freireläisyys koulussa tarkoittaa?. Teoksessa Jarno Paalasmaa (toim.) Lapsesta Käsin. Kasvatuksen ja opetuksen vaihtoehtoja. Opetus 2000. Jyväskylä: PS-kustannus, 2011. ISBN 978-952-451-515-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]