Pauline Viardot-García
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Michelle Ferdinande Pauline Viardot-García (o.s. García; 18. heinäkuuta 1821 Pariisi – 18. toukokuuta 1910 Pariisi) oli ranskalainen oopperalaulaja (mezzosopraano), laulupedagogi ja säveltäjä.
Pauline Viardot-García syntyi laulajaperheeseen. Hänen äitinsä oli sopraano Joaquina Sitchez (1780–1864)lähde? ja isänsä espanjalaissyntyinen tenori Manuel García vanhempi (1775–1832). Hänen vanhempi sisarensa oli mezzosopraano Maria Malibran (1808–1836) ja veljensä baritoni Manuel García[1]. Pauline sai musiikinopetusta vanhemmiltaan, ja pianonsoittoa hänelle opetti Franz Liszt ja sävellystä Antonín Reicha. Hän haaveili konserttipianistin urasta, mutta isän kuoleman jälkeen äiti vaati häntä keskittymään lauluopintoihin.
Hän piti ensikonserttinsa Brysselissä vuonna 1837 ja kaksi vuotta myöhemmin debytoi Lontoossa oopperalavalla Otellon Desdemonana. Hänet kiinnitettiin Pariisin Théâtre-Italieniin, ja hän avioitui oopperan johtajan Louis Viardot’n kanssa vuonna 1841. Hän esiintyi eri puolilla Eurooppaa, ja hän oli aikansa arvostetuimpia oopperataiteilijoita. Hänen ohjelmistonsa oli laaja — hän esitti W. A. Mozartin, Gioacchino Rossinin, Gaetano Donizettin ja Giuseppe Verdin ja muiden oopperasäveltäjien teoksia. Hänen ihailijoihinsa kuuluivat muiden muassa Alfred de Musset, Frédéric Chopin, Ivan Turgenev, Charles Gounod, Camille Saint-Saëns, Giacomo Meyerbeer ja Hector Berlioz, jotka kirjoittivat ja omistivat teoksiaan hänelle. Myös George Sand kuului hänen ystäviinsä.
Viardot-García päätti oopperauransa vuonna 1863 ja asui aluksi Baden-Badenissa ja Napoleon III:n kukistuttua vuodesta 1871 Pariisissa. Vielä vuonna 1870 hän lauloi Johannes Brahmsin Alttorapsodian soolo-osuuden. Hän opetti Pariisin konservatoriossa ja piti musiikillista salonkia. Hänen oppilaisiinsa kuului suomalainen Elin Fohström.
Viardot-Garcían sävellystuotanto käsittää pienimuotoisia teoksia, muun muassa viisi salonkioopperaa, joista kolmen libretto on Ivan Turgenevin käsialaa, sekä yli 50 liediä ja soitinsävellyksiä. Lisäksi hän sovitti lauluäänelle Frédéric Chopinin ynnä muiden sävellyksiä.
Kaksi Viardot-Garcían neljästä lapsesta jatkoi suvun musiikkiperinteitä: tytär Louise Héritte-Viardot (1841–1918) oli laulaja, pianisti ja säveltäjä, ja poika Paul Viardot (1857–1941) oli viulisti, säveltäjä ja kapellimestari.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- FitzLyon, April: The Price of Genius: A Life of Pauline Viardot. London: Calder, 1964.
- Kendall-Davies, Barbara: The Life and Work of Pauline Viardot-Garcia 1: The Years of Fame, 1836–1863. Amersham: Cambridge Scholars, 2003. ISBN 1-904303-27-7.
- Kendall-Davies, Barbara: The Life and Work of Pauline Viardot-Garcia 2: The Years of Grace, 1863–1910. Amersham: Cambridge Scholars, 2012. ISBN 978-1-4438-4013-2.
- Steen, Michael: Enchantress of Nations: Pauline Viardot — Soprano, Muse and Lover. Thriplow: Icon, 2007. ISBN 978-1-84046-843-4.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Manuel García Britannica
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pauline Viardot-García Wikimedia Commonsissa
- Pauline Viardot: Systematisch-bibliographisches Werkverzeichnis.
- Harris, Rachel Miller: The Music Salon of Pauline Viardot. (Arkistoitu – Internet Archive) Väitöskirja.
- Turgenev, Ivan: Lettres à Madame Viardot.
| ||||||||||||||||||||||
