Pauli Pohjola
Pauli Aukusti Pohjola (alkuaan Grönlund; 14. marraskuuta 1890 Tampere – 16. marraskuuta 1947[1]) oli suomalainen näyttelijä. Hän tuli tunnetuksi ensirakastajana sekä puhe- että laulunäytelmissä. Pohjola menestyi myös yleisurheilijana.
Näyttelijänura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ” | ”Pohjola oli aivan oikein käsittänyt sekä Juhanin helposti syttyvän mahtipontisen omanarvontunnon että hänen herkkyyteen taipuvan luonteensa pohjalla piilevän hyväsydämisyyden.” | ” |
– Aamulehti Pauli Pohjolan tulkinnasta Seitsemässä veljeksessä.[2] | ||
Pohjolan vanhemmat olivat värimestari Paul August Pohjola (alkuaan Grönlund) ja Ziffra Maria Djerf. Käytyään Tampereen Reaalilyseon hän suoritti opintoja Tampereen Teknillisen Opiston värjäysosastolla, jonka jälkeen hän työskenteli värimestarina. Teatteri veti kuitenkin puoleensa, ja Ojala aloitti näyttelijänä Tampereen Työväen Teatterissa, johon hänellä oli kiinnitys vuodesta 1911 vuoteen 1917 ja edelleen 1919–1924. Välissä hän työskenteli Turun Työväen Teatterissa (1917–1918), Turun Operetti-teatterissa (syksy 1918) sekä Ida Aalberg-teatterissa (kevät 1919). Vuosina 1924 ja 1925 Pohjola toimi tamperelaisen Raittiusyhdistys Taiston näyttämön johtajana. Näyttelijänuransa jälkeen Pohjola palasi värjäysalalle.
Pauli Pohjola teki näyttämöllä vahvoja luonnetulkintoja. Toisaalta häntä kritisoitiin ääntä rasittavasta liioittelusta. Pohjolan läpimurto oli Fedja Leo Tolstoin näytelmässä Elävä ruumis vuonna 1911. Hänen lukuisiin roolisuorituksiinsa lukeutuivat niin ikään Seitsemän veljeksen Juhani, Nummisuutarien Kristo sekä Pohjalaisten Jussi. Vuonna 1920 Pohjola esiintyi Kössi Ojalan kanssa alkoholin vaikutuksen alaisena näytelmässä Iloinen leski; molemmat saivat vakavan varoituksen. Liiallisen alkoholinkäytön vuoksi hän osoittautui vähitellen entistä epäluotettavammaksi työntekijäksi.[3]
Urheilusaavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjola harrasti yleisurheilua, ja piti aikanaan hallussaan Suomen ennätystä kolmiloikassa. Hänen seuransa oli Tampereen Pyrintö. Ensimmäisissä yleisurheilun Suomen-mestaruuskilpailuissa elokuussa 1907 alle seitsentoistavuotias Pohjola vei pronssimitalin korkeushypyssä yhteistuloksella 305. Samana vuonna hän teki kolmiloikassa tuloksen 13,10 metriä kotikentällään Tampereella.[4] Vuonna 1910 Pohjola ylitti toisena suomalaisena 180 senttimetrin rajan korkeushypyssä.[5] Kalevan kisoissa 15. ja 16. heinäkuuta 1911 Pohjola voitti korkeushypyn mestaruuden.[6] Hänen voittotuloksensa oli 172.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Kustannusliike Opas, Viipuri 1930
- Rajala, Panu: Taiteesta ja taistelusta: Tampereen Työväen Teatteri 1901–1918. Tampereen Työväen Teatteri Oy 1991. ISBN 951-30-9850-8
- Rajala, Panu: Titaanien teatteri: Tampereen Työväen Teatteri 1918–1964. Tampereen Työväen Teatteri Oy 1995. ISBN 952-90-6677-5
- Hannus, Matti: Kultaiset kentät: Suomen yleisurheilun vuosisata. WSOY 1999. ISBN 951-0-23703-5
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pauli Pohjola Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
- ↑ Rajala, Panu: Taiteesta ja taistelusta, s. 296.
- ↑ Rajala, Panu: Titaanien teatteri, s. 73.
- ↑ Hannus, Matti: Kultaiset kentät, s. 347.
- ↑ Hannus, Matti: Kultaiset kentät, s. 285.
- ↑ http://www.kalevankisat.fi/content/view/34/1/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 447. Otava, 1970.