Paul Willis
Paul Willis on englantilaissyntyinen sosiologi ja kulttuuriteoreetikko, joka loi kansainvälisen maineensa kirjallaan Learning to Labour (1977) (suom. Koulunpenkiltä palkkatyöhön, 1984).
Hän julkaisi väitöskirjansa Birminghamin yliopiston kulttuurintutkimuksen tutkimuskeskuksessa Centre for Contemporary Cultural Studiesissa Richard Hoggartin ohjauksessa ja jäi tutkimuskeskuksen tutkijaksi (Senior Research Fellow) lähes vuosikymmeneksi (1972–1981). Myöhemmin hän on työskennellyt professorina muun muassa Peking Normal yliopistossa.[1] Willisille on myönnetty kunniatohtorin arvo Lundin yliopistossa.[2]
Sosio-symbolinen kulttuurintutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paul Willis kuuluu kulttuurisosiologian uranuurtajiin. Hän on tarkastellut tutkimuksissaan kulttuuria, yhteiskuntaa ja nuorisoa erilaisten merkitysten muodostamisprosessien näkökulmasta, toisin sanoen sitä, kuinka kulttuuri toimii, kun sitä katsoo läheltä osallistuen sen toimintaan.
Willis kutsuu lähestymistapaansa sosio-symboliseksi analyysiksi, jonka perusteet hän esitti teoksessaan Profane Culture (1978). Sosio-symbolisen merkitysten tutkimuksen keskeiskäsite on homologia, jolla Willis tarkoittaa erilaisia kulttuurisia merkitysyhteyksiä, joita tietty ryhmä luo suhteessa erilaisiin kulttuurituotteisiin ja -ilmiöihin tai tilanteisiin (kuten pop-musiikkiin, moottoripyöriin tai koulukulttuuriin).[3].
Homologioiden sosio-symbolinen tutkimus tapahtuu yleensä etnografisesti eläen tutkimuksen tapahtumapaikoilla ja osallistuen tutkimuksen kohteena oleviin tapahtumiin. Willisin etnografinen tutkimusmenetelmä pitää sisällään kolme vaihetta. Indeksikaalisessa vaiheessa kerätään määrällisiä havaintoja (kuinka usein ihmiset katselivat televisiota, pelaavat tietokonepelejä, lähettävät tekstiviestejä yms.). Homologisessa vaiheessa tutkitaan tiettyjen kulttuurituotteiden tai -tapahtumien merkityksiä ja sitä, miten ihmiset, kulttuuristen valintojensa avulla (mitä musiikkia kuuntelen, miten pukeudun, miten puhun), luovat identiteettejään ja merkityksellistävät asioita rakenteellisina vastaavuussuhteina (koulu <–> tehdas, opettaja <–> työnjohtaja). Integraalisessa vaiheessa kulttuurisia merkityksiä ja kulttuurisia ilmiöitä tarkastellaan pitkittäisesti ja dialektisesti; miten ne ovat vaikuttaneet ja muovannet toisiaan. Willis väittää, etteivät kulttuuriset valinnat ole sattumanvaraisia, vaan perustuvat joillekin kulttuurisille tunnusmerkeille, usein esimerkiksi ihmisten luokkataustan juurruttamille tavoille ja tottumuksilla, joista on mahdollista tehdä etnografisesti selkoa.[3].
Willis painottaa, että tutkimuksen on lähdettävä subjektiivisista merkityksenannoista, niistä selonteoista joita ihmiset antavat toiminnalleen ja niistä kertomuksista joita he kertovat, muttei kuitenkaan jäätävä näihin merkityksenantoihin, selontekoihin tai kertomuksiin:
Vaikka ihmisen toiminnan todellisen sosiaalisen selityksen pitää ulottua toimijoiden subjektiivisten selontekojen tuolle puolen, teoria, joka ei ota huomioon primääristä, subjektiivista kokemusta, on hakoteillä. Tutkimuksen kohteena pitää aina olla nainen tai mies ja hänen suhteensa todellisuuteen. Ilman tätä ihmisen toiminnan merkityksen laadullista puolta, joka on paljon tilastollista vaativampi puoli, tutkimuksemme voisi yhtä hyvin koskea Marsin atomeja kuin maan asukkaita.[4]
Koulukulttuurin tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kulttuurisosiologisen klassikkotutkimuksensa Koulunpenkiltä palkkatyöhön jälkeen Willis on usein palannut koulukulttuurin tutkimuksen kysymyksiin yhteiskunnan teknologisissa ja materiaalisissa olosuhteissa tapahtuneiden muutosten näkökulmasta. Yleisesti hän suhtautuu kriittisesti sellaiseen koulutodellisuutta koskevaan tutkimukseen, jossa ei oteta huomioon koulua yhteiskunnallisena ja kulttuurisena laitoksena, toisin sanoen instituutiona, joka väistämättömästi toimii yhteiskunnallisten ja kulttuuristen voimien vaikutuskentässä: "Pedagogiset toimijat voivat olla shokeeraavan hiljaa kasvatuksen sosiaalisesta kontekstista, aivan kuin luokkahuoneen seinät, niin turvallisilta kuin ne vaikuttavatkin, pitäisivät sisällään kaiken välttämättömän ymmärrettäessä ja kehitettäessä sitä, mitä niiden sisällä tapahtuu."[5]
Artikkelissaan Foot Soldiers of Modernity: The Dialectics of Cultural Consumption and the 21st-Century School hän esittää omien tutkimuksiensa (Koulunpenkiltä palkkatyöhön, Youth Review, Common Culture, The Ethnographic Imagination) perusteella kolme modernisaatioaaltoa, jotka ovat vaikuttaneet kulttuurin, koulun ja nuorison välisiin kasvatus- ja sosialisaatiosuhteisiin.[6]
Ensimmäisessä aallossa kysymys oli siitä, miten työväenluokkaiset ja alistetut ryhmät vastasivat koulutuksen merkityksen kasvuun ylhäältä päin (top-down) tulevana valtiojohtoisena hankkeena. Toisessa aallossa oli kysymys näiden samojen ryhmien selviytymisestä jälkiteollisen yhteiskunnan aiheuttamissa muutoksissa teollisuustyövoiman kysynnän laskiessa. Kolmannessa aallossa on kysymys siitä, miten nuoret tulkitsevat kulutus- ja digitaalista kulttuuria. Willisin mukaan he vastaavat digitaalisten viestien ja kulttuuristen kulutustuotteiden hyökyyn tavoilla, jotka yllättävät näiden viestien lähettäjät ja tuotteiden tekijät. Nuoret luovat merkityksiä ja identiteettejä, joita tekijät eivät tarkoittaneet osoittaen olevansa enemmänkin aktiivisia toimijoita kuin passiivisia kuluttajia. Willisin mukaan on kulutuskulttuurissa on syntynyt yhteiskunnallinen asema, jota hän kutsuu "alistettujen ekspressiiviseksi subjektiudeksi", josta harjoitetaan luovaa, ekspressiivistä kuluttamista.[7]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Learning to Labour: How Working Class Kids Get Working Class Jobs. Aldershot: Gower, 1977. (Suom. Koulunpenkiltä palkkatyöhön. Suom. Airi Mäki-Kulmala, 1984)
- Profane Culture. London: Routledge & Kegan Paul, 1978. [3]
- The Social Condition of Young People in Wolverhampton in 1984, (A. Bekennin, T. Ellisin ja D. Whittin kanssa). Wolverhampton: Wolverhampton Borough Council, 1985.
- Common Culture: Symbolic work at play in the everyday cultures of the young. (yhdessä S. Jonesin, J. Canaanin ja G. Hurdin kanssa) Milton Keynes: Open University, 1990.
- Moving Culture. London: Gulbenkian Foundation, 1990.
- Critical Education in the New Information Age. (M. Castellsin ym. kanssa). Lanham, Maryland: Rowman & Littlefield Publishers, 1999.
- The Ethnographic Imagination. Cambridge: Polity, 2000. [4]
- Learning to Labour – in New Times, (toim. Nadine Dolbyn ja Greg Dimitriadisin kanssa). New York: Routledge, 2004. [5]
- Being Modern in China: A Western Cultural Analysis of Modernity, Tradition and Schooling in China Today. Wiley, 2020. [6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://fe.english.bnu.edu.cn/t003-ti-1-11-63.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ https://mau.se/en/news/sociologist-paul-willis-receives-honorary-doctorate/
- ↑ a b Willis, Paul (2010). Sociosymbolic Analysis and Homology. Introduction to the course "Changes in Culture and Society" at the Open University of Catalonia [1]
- ↑ Willis, Paul (1974): Symbolism and Practice. A Theory for the Social Meaning of Pop Music. Centre for Contemporary Cultural Studies, The University of Birmingham Stencilled Occasional Paper, Sub and Popular Culture Series: SP 13 [2] (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Willis, Paul (2003). Foot Soldiers of Modernity: The Dialectics of Cultural Consumption and the 21st-Century School. Harvard Educational Review 73(3), 413.
- ↑ Willis, Paul (2003). Foot Soldiers of Modernity: The Dialectics of Cultural Consumption and the 21st-Century School. Harvard Educational Review 73(3), 390–415.
- ↑ Willis, Paul (2003). Foot Soldiers of Modernity: The Dialectics of Cultural Consumption and the 21st-Century School. Harvard Educational Review 73(3), 391–392, 403–404.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
