Paul Wallenius
Paul August Rafael Wallenius (15. tammikuuta 1889 Dragsfjärd – 28. maaliskuuta 1918 Tampere) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat konttoristi August Heliodorus Wallenius ja Sigrid Albertina Helena Lindroos. Paul Walleniuksen nuorempi veli oli runoilijanakin tunnettu Allan Wallenius.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän kirjoitti ylioppilaaksi Turun ruotsalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna1908 ja kirjoittautui Turkulaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla vuosina 1908 – 1912 ja toimi sen jälkeen virkamiehenä Suomen yhdyspankin Turun konttorissa.[1][2]
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavalle Pfadfinder-kurssille, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 24. maaliskuuta 1915 ja hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan. Pataljoonasta valittiin rohkeimmat ja kylmäverisimmät miehet [3] ja heidät komennettiin vuoden 1915 lopulla etappitehtäviin Ruotsiin ja oli ensin Haaparannan etappiasemalla (hän käytti etappimiehenä nimeä Weijde[4]), josta hänet siirrettiin helmikuussa vuonna 1916 Uumajan etappiasemalle ja toukokuussa vuonna 1916 jälleen Haaparannalle. Hän saapui joulukuussa vuonna 1917 purjeveneellä Ahvenanmaan kautta Turkuun ja matkusti sieltä Helsinkiin ja aloitti työskentelyn Uuden metsätoimiston erikoislähettinä sekä harjoitus- ja asehankintatehtävissä eri puolilla Suomea. Hän osallistui syksyllä vuonna 1917 ensimmäisen suojeluskuntia varten suunnitellun painetun harjoituskirjasen laatimiseen ( Nostoväkipäällystön käsikirja) yhdessä tohtori Bouchin, Paul Hendrichssonin ja Svedlinin kanssa[5].
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän johti yhdessä Lapuan Laurilan kanssa 30. tammikuuta 1918 pohjalaisten etujoukot (lapualaisia ja ylihärmäläisiä) Seinäjoelta Haapamäelle, missä Vilppulan-Mäntän rintaman muodostumisen alkupäivinä hoiti yhteyttä päämajaan sekä selustan puhdistusta. Walleniuksen puhdistusten yhteydessä vangittiin lukuisia työväenliikkeessä mukana olleita henkilöitä, jotka myöhemmin teloitettiin. Heidän joukossaan oli muun muassa kansanedustaja Samuli Rantanen, joka ei kuulunut punakaartiin.[6] 2. helmikuuta 1918 Wallenius siirrettiin Vilppulaan ja sieltä edelleen 4. helmikuuta 1918 Ruovedelle, missä hän johti ensimmäistä Paarlammin taistelua ja toimi sen jälkeen puolustustaistelukauden aikana Hämeen ryhmän komentajana Ruoveden rintamalohkolla valkoisen armeijan yleisen etenemisen alkamiseen saakka. Hän johti Tampereen hyökkäysliikkeen aikana 14. maaliskuuta 1918 alkaen ns. Walleniuksen eli Pohjan kolonnaa ja 22. maaliskuuta 1918 lähtien Hämeen ryhmän 1. Ruoveden pataljoonaa. Hän otti osaa rintamanmurtotaistelujen jälkeen mm. Suinulan, Messukylän ja Kalevankankaan taisteluihin. Hän kaatui Kalevankankaalla 28. maaliskuuta 1918 ja haudattiin Turun sankarihautaan.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
   |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Suomen vapaussota I - VIII, toim. Kai Donner, Th. Svedlin, Heikki Nurmio, Gummerus Jyväskylä 1930.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
- ↑ a b c Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
- ↑ Suomen vapaussota I osa, toim. Kai Donner, Th. Svedlin, Heikki Nurmio, Gummerus Jyväskylä 1930 sivu 119.
- ↑ Suomen vapaussota I osa, toim. Kai Donner, Th. Svedlin, Heikki Nurmio, Gummerus Jyväskylä 1930 sivu 100.
- ↑ Suomen vapaussota I osa, toim. Kai Donner, Th. Svedlin, Heikki Nurmio, Gummerus Jyväskylä 1930 sivu 336.
- ↑ Kangasniemi, Tapio: Tappajan muotokuva: Heikki Kaljunen ja muutama muu, s. 239–244. Pirkkala: Ay Charis ja Eleos, 2014. ISBN 978-952-67891-1-8. Teoksen verkkoversio.