Paul Pelliot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paul Pelliot tutkimassa kirjoituskääröjä Mogao-luolilla.

Paul Pelliot (28. toukokuuta 187826. lokakuuta 1945) oli ranskalainen sinologi ja Keski-Aasian tutkimusmatkailija. Hän teki vain yhden tutkimusretken Keski-Aasiaan.

Pelliot työskenteli Hanoissa ranskalaisessa Itä-Aasian tutkimusinstituutissa École française d'Extrême-Orient'ssa josta hänet lähetettiin vuonna 1900 Pekingiin etsimään kiinankielisiä kirjoja instituutille. Siellä hän joutui boksarikapinan keskelle ja jäi loukkuun kaupungin piiritykseen. Pelliot teki kaksi retkeä vihollisen maaperälle, toisella kertaa kaapatakseen vihollislipun ja toisella kertaa tuodakseen tuoreita hedelmiä piiritysrenkaan sisään. Hän sai urheudesta Kunnialegioonan jäsenyyden. 22-vuotiaana Pelliot palasi Hanoihin, jossa hänestä tuli Écolen kiinan kielen professori.

Tutkimusretki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelliotin retkikunta lähti Pariisista 17. kesäkuuta 1906. Kolmen miehen seurue matkusti Kiinan Turkestaniin rautateitse Moskovan ja Taškentin kautta. Ryhmä saapui Kashgariin elokuun lopussa ja asui venäläisen kenraalikonsulin luona. Matkalla Taškentista Kashgariin oli mukana myös C. G. E. Mannerheim Venäjän lähettämänä tiedustelutehtävissä. Myöhemmin Mannerheimin ja Pelliotin välit kiristyivät ja Mannerheim erosi Pelliotin retkikunnasta.[1] Pelliot ihastutti paikallisia kiinalaisia viranomaisia sujuvalla kiinan kielellään ja ryhmä sai aiemmin vaikeasti saatavissa olleita tarvikkeita, kuten jurttia. Kashgarista ryhmä siirtyi Kutshaan, josta Pelliot löysi kadonneella tokaarilaisella kielellä kirjoitettuja tekstejä. Ne käänsi myöhemmin Sylvain Levi, Pelliotin entinen opettaja. Seuraava etappi oli Ürümqi, jossa ryhmä tapasi boksarikapinan johtajan karkotetun veljen.

Retken päätepiste oli Dunhuang. Siellä Pelliot pääsi apotti Wangin salaiseen kirjastoon Mogao-luolissa, joka sisälsi valtavan kokoelman vuosien 406–1002 väliin ajoitettuja tekstejä. Kuten jurttien tapauksessa, on uskottu että Pelliotin sujuva kiinan taito auttoi tässä. Tutkittuaan tekstejä kolme viikkoa, Pelliot suostutteli Wangin myymään hänelle kokoelman tärkeimmiksi katsomiaan. Wang joka halusi jatkaa luostarin kunnostusta, suostui myymään tekstit halpaan hintaan. Vaikka Pelliotin kokoelma oli huomattavasti suppeampi kuin kirjaston alun perin keksineen Sir Aurel Steinin aiemmin viemä, osoittautui se tieteellisesti arvokkaammaksi. Stein ei osannut kiinaa ja valitsi kääröt summittain, jolloin mukaan tuli useita vähempiarvoisia ja kaksoiskappaleita, kun taas Pelliot pystyi asiantuntijana valikoimaan vain arvokkaimmat.

Pelliot palasi Pariisiin 24. lokakuuta 1909 ja joutui epäsuosioon. Häntä syytettiin julkisten rahojen tuhlaamisesta ja muinaisten tekstien väärentämisestä. Sir Aurel Stein vapautti lopulta Pelliotin syytteistä kertomalla vuonna 1912 ilmestyneessä kirjassaan jättäneensä tekstejä kirjastoon. Pelliot palveli ranskan sotilasattaseana Pekingissä ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän kuoli syöpään 1945.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]