Paul Norrback
| Paul Norrback | |
|---|---|
 Paul Norrback |
|
| Syntynyt | 19. elokuuta 1930 |
| Kuollut | 1. huhtikuuta 1995 (64 vuotta) |
| Kotipaikka | Karijoki, Suomi |
| Aktiivisena | 1938 - 1960-luku |
| Tyylilajit | konserttimusiikki |
| Ammatit | konserttimuusikko |
| Soittimet | harmonikka |
| Levy-yhtiöt | Decca, Fennia, RCA, Triola[1] |
Paul Leander Norrback[2] (19. elokuuta 1930 Karijoki – 1. huhtikuuta 1995 Karijoki) oli suomalainen harmonikkataiteilija ja säveltäjä. Hän oli uraa uurtava konserttimusiikille omistautunut harmonikkataiteilija, jonka ura jäi varsin lyhyeksi terveydellisistä syistä.[3]
Sisällysluettelo |
Elämäkerta [muokkaa]
Nuoruus [muokkaa]
Norrback syntyi Myrkyn kylässä Tilda ja Leander Norrbackin musiikkiperheeseen ja sai jo nelivuotiaana ensikosketuksen instrumenttiinsa isänsä opastuksella. Isä Leander oli 1920-1940-lukujen tunnetuimpia suomalaisia harmonikansoittajia. Myös hänen vanhempi sisarensa Maire innostui harmonikansoitosta.[3] Nuori Paul saattoi harjoitella päivittäin kuusikin tuntia harmonikansoittoa.[2]
Hän esiintyi yleisölle 1. kerran vain 8-vuotiaana Teuvalla Perälän kylässä ja oli mukana isänsä tanssiorkesterissa. Hän osallistui jo 10-vuotiaana ensimmäisiin kilpailuihinsa.[4] Jo kahdeksanvuotiaana hänen ohjelmistossaan oli ahkeran harjoituksen tuloksena niin tasokkaita kappaleita, että Paulia alettiin pitää musiikin ihmelapsena.[3]
Isänsä antaman opin lisäksi Paul jatkoi opintojaan Vaasan konservatoriossa vuonna 1946[3]. Harmonikan ohella Norrbackin opiskeluinstrumenttina oli piano.[3]
Ura [muokkaa]
Norrbackin mielenkiinto suuntautui jo varhain ensisijaisesti konserttimusiikkiin, ja hänestä tulikin instrumenttinsa uranuurtaja tällä alueella.[3] Norrback teki useita konserttimatkoja Yhdysvaltoihin ja Kanadaan ja levyttikin matkoilla. Ensimmäisen matkansa hän teki vuonna 1949 voitettuaan harmonikansoiton Suomen-mestaruuden.[5] Ensimmäisen kiertueen jälkeen asevelvollisuuden suorittaminen keskeytti muusikonuran hetkeksi.[2]
Pohjois-Amerikan-kiertueillaan Norrback esiintyi runsaasti suomalaissiirtolaisten keskuudessa yhdessä managerinsa Lauri Laineen kanssa. Ohjelmisto koostui konserttinumeroiden ohella suomalaisista kansanlauluista.[3] Vuosina 1953-1954 hänellä oli noin 200 konserttia Pohjois-Amerikassa, ja hänen arvostelumenestystään luonnehdittiin ainutlaatuiseksi.[5] American Accordionists' Association myönsi Norrbackille kansainvälisesti ansioituneimman harmonikkataiteilijan vuosittaisen diplomin 1954. Hän palasi Suomeen loppukesällä 1956, ja oli siihen mennessä pitänyt jo yli 400 konserttia sekä ollut mukana kymmenissä radio- ja televisioesiintymisissä. Maineen ja kokemuksen karttumisesta huolimatta kiertueet eivät kuitenkaan olleet taloudellisesti odotetunlaisia menestyksiä.[3] Manageri ei ollut paras mahdollinen, eikä Norrback omien sanojensa mukaan saanut koskaan rojalteja Yhdysvalloissa tehdyistä levytyksistään.[2]
Norrback teki matkan Moskovaan musiikkifestivaaleille vuonna 1957. Hän voitti kultamitalin siellä pidetyissä kansainvälisissä harmonikkakilpailuissa. Hän sai myös esiintymisiä ja mahdollisuuden levyttää musiikkiaan. Neuvostoliiton-matkan takia Norrbackilta evättiin jatkossa pääsy Yhdysvaltoihin, ja esiintymisiä oli siitä lähtien jatkettava pääosin Suomessa. Norrback konsertoi yhtyeensä kanssa eritoten Helsingissä sekä klassista musiikkia arvostavissa maaseutukaupungeissa.[3]
Paul Norrback alkoi vetäytyä julkisuudesta 1960-luvun puolivälin jälkeen. Suomen markkinat olivat niukat konserttimusiikkiin keskittyvälle harmonikkataiteilijalle. Hänellä oli myös vaikeuksia löytää kustantajia sävellyksilleen, joita pidettiin liian taiteellisina.[3] Radioesiintymisiä hänellä oli kuitenkin edelleen suhteellisen runsaasti.[2] Norrback masentui ja sairasteli ja eli hiljaiseloa 1980-luvulle saakka. Norrbackille myönnettiin valtion taiteilijaeläke 1976, ja hän sairastui sokeritautiin vuonna 1979.[2] Loppuaikoinaan hän suostui esiintymään muutamia kertoja. Hän jatkoi kuitenkin säveltämistä, joskin sävellykset jäivät pääosin julkaisematta nuottikustantajien keskittyessä edelleen viihteelliseen harmonikkamusiikkiin.[3]
Norrback oli Suomen Harmonikansoittajain Liiton perustajajäseniä vuonna 1952[5].
Levytykset ja sävellystuotanto [muokkaa]
Paul Norrback teki hieman yli sata levytystä.[2] Hän on levyttänyt omia sävellyksiään ja klassisia teoksia Suomen lisäksi Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Neuvostoliitossa. Matkojensa pohjalta Norrback tutustui italialais-yhdysvaltalaisen harmonikkaklassikon Pietro Deiron sävellyksiin ja sovituksiin ja teki niitä tunnetuksi Suomessa[5].
Norrback on säveltänyt yli kaksisataa sävellystä, joista valtaosa on julkaisematta.[3] Niistä levytettyjä on runsas viisikymmentä.[2] Hänen tunnetuin sävellyksensä on Varisevat lehdet, jonka hän teki vain 16-vuotiaana katsellessaan lehtien putoamista[4]. Kappale on harmonikkakilpailujen vakio-ohjelmistoa ja suomalaisen harmonikkamusiikin klassikoita[5].
Palkinnot [muokkaa]
- Pohjanmaan harmonikkamestaruus (14-vuotiaana)[3]
- Suomen harmonikkamestaruus 1948, 1950 ja 1951[3]
- Kansainvälisen harmonikkakilpailun voitto Kanadassa 1953[5]
- American Accordionists' Associationin vuosittainen diplomi kansainvälisesti ansioituneimmalle harmonikkataiteilijalle 1954[3]
- Kansainvälisen harmonikkakilpailun kultamitali Moskovan suurilla festivaaleilla 1957[5]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Paul Norrbackin soittotuotanto Suomen äänitearkistossa
- ↑ a b c d e f g h Jari J. Marjanen: Paul Norrback Pomus.net. Viitattu 5.12.2010.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o 80 vuotta mestarin syntymästä. Paul Norrback oli aikaansa edellä. Hanuri, 2010, 38. vsk, nro 4, s. 22. Ikaalinen: Suomen harmonikkaliitto.
- ↑ a b Harri Blomberg: Tre generationer spelmän i Mörtmark Viitattu 9. lokakuuta 2007. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e f g Suuri Musiikkitietosanakirja 4 Kuul-N, s. 124. Keuruu: Weilin + Göös ja Otava, 1991. ISBN 951-35-4728-0.
