Paul Gustafsson
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Paul Verner Erkki Gustafsson (9. huhtikuuta 1923 Helsinki – 23. maaliskuuta 2002 Helsinki) oli suomalainen diplomaatti, koulutukseltaan lainopin kandidaatti.[1] Hän toimi ulkoministeriön oikeudellisen osaston päällikkönä 1967–1970 ja 1973–1976 ja oli suurlähettiläänä Haagissa 1970–1973, OECD:n edustustossa Pariisissa 1976–1977, alivaltiosihteerinä 1977–1980 ja suurlähettiläänä Tukholmassa 1980[2]–1983.[1]
Hän sai diplomaattisen virka-arvon erikoislähettiläs ja täysivaltainen ministeri vuonna 1968.[2]
Paul Gustafssonin vanhemmat olivat jääkärikenraalimajuri Verner Gustafsson ja oopperalaulaja Greta von Haartman.[3]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tie Dubrovkaan. Kirjayhtymä, Helsinki 1987. ISBN 951-26-2772-8.
- Suurta unta. Kirjayhtymä, Helsinki 1992
- Koulupoika, korpraali, konsuli. Kirjayhtymä, Helsinki 1995
- Ritarikadun renki. Kirjayhtymä, Helsinki 1999
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Gustafsson, Paul hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ a b Facta 2001, osa 5, p. 358. WSOY 1982.
- ↑ Gustafsson, Paul: Koulupoika, korpraali, konsuli, s. 11–28. Helsinki: Kirjayhtymä. ISBN 951-26-4077-5.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mansala, Arto – Suomi, Juhani (toim.): Suomalainen diplomaatti: Muotokuvia muistista ja arkistojen kätköistä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 941. Helsinki 2003. ISBN 951-746-536-X
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rotkirch, Holger: Gustafsson, Paul (1923–2002). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 14.6.2002. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| ||||||||||||||||||
