Paul Brunton

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paul Bruntonin omakuva vuodelta 1933.

Paul Brunton, vuoteen 1933 Raphael Hurst (21. lokakuuta 1898 Lontoo – 27. heinäkuuta 1981 Vevey, Sveitsi) oli brittiläinen filosofi, mystikko ja matkailija. Hän jätti sanomalehtimiehen uran elääkseen joogien, mystikkojen ja pyhien miesten parissa ja opiskeli laajasti niin itä- kuin länsimaistakin esoteerista perinnettä. Teoksillaan hän levitti ensimmäisten joukossa itämaista mystiikkaa ja filosofiaa, lähinnä Advaita Vedantaa, länteen. Myöhemmin hän loi oman eklektisen filosofisen suuntauksen, yhdistelmän idän ja lännen filosofioita. Tämä tulee parhaiten esille hänen postuumisti julkaistussa "Notebooks"-sarjassaan.

Elämä ja ajattelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brunton syntyi Lontoossa 1898. Hän opiskeli niin Central Foundation Schoolissa, Lontoossa että McKinley-Roosevelt Collegessa, Chicagossa.[1] Hän kiinnostui jo hyvin nuorena spiritismistä, teosofiasta ja meditaatiosta. Edward Bulwer-Lyttonin romanttinen, valaistumisesta kertova romaani Zanoni inspiroi häntä. Brunton ryhtyi 16-vuotiaana meditoimaan, ja puolen vuoden intensiivinen meditaatio johti sarjaan mystisiä kokemuksia, jotka viitoittivat hänelle hänen tulevaisuutensa.[2][3] Brunton palveli ensimmäisessä maailmansodassa brittien joukoissa. "Maalliselta" ammatiltaan hän oli sanomalehtimies. Hänellä näytti olevan sisäinen pakko kirjoittaa kokemuksistaan, joka ehkä ilmenee parhaiten hänen jälkeenjääneissä muistiinpanoissaan "Notebooks"-sarjassa. Vuonna 1920 hän solmi avioliiton Karen Tottrupin kanssa. Tästä liitosta syntyi poika, Kenneth Thurston Hurst. Bruntonin ja hänen vaimonsa avioliitto päättyi 1924.[4]

Sodan jälkeen Brunton jatkoi tutkimuksiaan okkultismissa, teosofiassa ja buddhalaisuudessa sekä vertailevassa uskontotieteessä. Hän sai paljon apua ja tukea Bikkhu Ananda Metteyalta eli Allan Bennettiltä, englantilaiselta buddhalaismunkilta, joka oli terveydellisistä syistä palannut Burmasta Englantiin. Tämä opetti Bruntonille buddhalaista meditaatiota ja myös meditaation teoriaa.[5] P.B. (lyhennelmä hänen tekijänimestään) piti häntä boddhisatvana.[6] Toinen henkilö joka isällisesti opasti Bruntonia oli eräs intialainen kauppias, "Rajah". Tästä kontaktista on enemmän tietoa Salaista Intiaa etsimässä -teoksen alussa.[7]

Vuosina 1930–1931 Brunton matkusteli Intiassa, jossa hän tutustui suureen määrään joogeja, valaistuneita mestareita tai sellaisiksi itseään julistavia henkilöitä, sekä astrologeja ja ennustajia. Hän halusi löytää totuuden ihmisenä olemisen tarkoituksesta ja vapautua yksilöllisen egon rajoituksista. Syvällisimpinä tapaamistaan henkilöistä hän piti Ramakrishna Paramhamsan jo iäkästä oppilasta, Master Mahasayaa Kalkutasta, Kanchipuramin Sri Shankaracharyaa ja Arunachala vuoren henkistynyttä valaistunutta, Ramana Maharshia. Hänestä tuli määrätyssä mielessä Ramana Maharishin oppilas. Tunnettua oli, että Ramana Maharshi ei ottanut oppilaita, eikä pitänyt itseään kenenkään guruna. "Jivanmuktan eli valaistuneen ihmisen perspektiivistä kaikki ihmiset ovat valaistuneita", hänellä oli tapana sanoa.

Oleskellessaan tämän matkan aikana Ramana Maharshin ashramissa Brunton koki samadhin, erään korkeimmista tajunnantiloista, johon intialainen henkisyys tähtää:

»Ajatukset häviävät kuin kynttilä, jonka liekki sammutetaan, mutta tietoisuus ei häviä. Havaitsen, että olen arkisen, maallisen tietoisuuden ulkopuolella. Maailma, jossa olen elänyt häviää. Olen keskellä sädehtivää valon valtamerta. Tämä valon valtameri on sitä alkumateriaa, josta aurinkokunnat ja planeetat ovat eriytyneet. Se on ääretön ja rajaton, - ja uskomattoman elävä. Minut täyttää autuus ja rakkaus kaikkea elävää kohtaan.»
([8])

Omistettuaan elämänsä luonnehdintansa mukaan sisäiselle ja henkiselle etsinnälle, Brunton tunsi tarvetta kertoa kokemuksistaan muille. Brunton kirjoitti Intian- ja Egyptin-matkoihinsa pohjautuen ensimmäiset teoksensa, A Search in Secret India (1934) ja A Search in Secret Egypt (1936). A Search in Secret Indiasta tuli bestseller, siitä otetaan yhä uusia painoksia ja se on käännetty monelle kielelle, myös suomeksi.[9] Näinä alkuvuosina Brunton myös kirjoitti "gurunsa" Ramana Maharshin pyynnöstä lyhyen johdatuksen meditaatioon ja henkisen elämän perusteisiin, nimeltä The Secret Path (1935). Tästä pienestä kirjasta tuli myös hyvin suosittu.[10]

Brunton oli ensimmäisiä henkilöitä, joka kirjoitti itämaisesta mystiikasta, joogasta ja vedantasta länsimaisen ihmisen näkökulmasta. Hän kirjoitti näistä asioista tavalliselle lukijalle sopivalla tasolla ilman sanskritinkielisiä sitaatteja ja teknisiä termejä. Hänestä tuli yksi tärkeimmistä itämaisten uskontojen ja mystiikan sekä intialaisen filosofian levittäjiä lännessä. Salaista Intiaa etsimässä -teos johti Ramana Maharshin kohdalla kuuluisuuteen, – länsimaiset etsijät löysivät hänen ashraminsa. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse etsiä itselleen sopivaa ashramia, – Bruntonin teoksissa on keskeistä ajatus, että meditaatio ja ”henkinen etsintä” eivät ole vain munkkeja ja erakkoja varten, vaan niistä voi olla hyötyä myös tavalliselle länsimaiselle ihmiselle.

Brunton palasi Intiaan 1936–1937. Hän vietti puoli vuotta erakkona Tehrin pienessä kuningaskunnassa Himalajalla. Tältä ajalta on teos A Hermit in the Himalayas (1937).[11]

Brunton jatkoi kirjojen kirjoittamista menestyksekkäästi kaksi vuosikymmentä. 1960-luvulta lähtien hän vetäytyi yhä syvemmälle erakkomaiseen yksityisyyteen. Hän itse piti myöhemmistä teoksistaan tärkeimpinä The Inner Reality (1939) ja The Wisdom of the Overself (1943). Tämän jälkeen hän keskittyi esseiden ja niiden lyhyiden tekstien tuottamiseen, jotka hänen kuoltuaan on julkaistu 16-niteisenä sarjana The Notebooks of Paul Brunton. Hän muutti Veveyhin, Sveitsiin, missä hän kuoli aivoverenvuotoon 25. heinäkuuta 1981. Brunton kirjoitti 37–54 ikävuosiensa aikana 13 kirjaa.

Jeffrey Moussaieff Masson on kirjoittanut Bruntonista kriittisen kirjan My Father's Guru, jossa hän kuvaa kasvamistaan perheessä, jossa vanhemmat olivat Bruntonin opetuslapsia. Brunton muun muassa ennusti kolmannen maailmansodan syttyvän ja kehotti perhettä muuttamaan Etelä-Amerikkaan.[12] Petyttyään Bruntoniin Masson kouluttautui psykoanalyytikoksi. Myöhemmin hän pettyi myös psykoanalyysiin ja sen johtohahmoihin.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Are You Upward Bound (yhdessä William G. Fernin kanssa) (1931)
  • A Search in Secret India (1934) – suom. Salaista Intiaa etsimässä
  • The Secret Path (1935) – suom. Salainen tie
  • A Search in Secret Egypt (1936) – suom. Egyptin salaisuuksien jäljillä
  • A Message from Arunachala (1936)
  • A Hermit in the Himalayas (1936) – suom. Himalajan erakko
  • The Quest of the Overself (1937) – suom. Yliminää etsimässä
  • Indian Philosophy and Modern Culture (1939)
  • The Inner Reality (1939) (julkaistu Yhdysvalloissa samana vuonna nimellä Discover Yourself) – suom. Totuuden jäljillä
  • Hidden Teaching Beyond Yoga (1941)
  • Wisdom of the Overself (1943) – suom. Yliminän viisaus
  • Spiritual Crisis of Man (1952) – suom. Ihmisen ikuinen kriisi
  • Essays on the Quest (1984) – suom. Ajatuksia etsijän tieltä
  • Essential Readings
  • Conscious Immortality
  • Notebooks of Paul Brunton (1984–1988)

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Salainen tie: Henkisen itsensä löytämisen menetelmä nykymaailmaa varten. (The secret path: A modern technique for self discovery, 1935.) Suom. Aarne Valpola. Hämeenlinna: Karisto, 1976, 3. p. 1995. ISBN 951-23-3437-2.
  • Yliminää etsimässä. Suom. Aarne Valpola, Karisto, 1978. (2. p. 1985. Alkuteos: The quest of the overself, 1937.)
  • Salaista Intiaa etsimässä. Suom. Voitto Viro, Karisto, 1981. (2. p. 1987. Alkuteos: A search in secret India, 1934.)
  • Egyptin salaisuuksien jäljillä. Suom. Voitto Viro, Karisto, 1981. (2. p. 1985. – 3. p. 1992. – 4. p. 1998. Alkuteos: A search in Secret Egypt, 1936.)
  • Totuuden jäljillä. (The inner reality, 1939.) Suom. Voitto Viro. 3. p. (1. p. 1983). Hämeenlinna: Karisto, 2005. ISBN 951-23-4631-1.
  • Yliminän viisaus. Suom. Voitto Viro, Karisto, 1985. (2. p. 1986, 3. p. 1991. Alkuteos: The Wisdom of the Overself, 1934.)
  • Ihmisen ikuinen kriisi. Suom. Anja Aatola, Karisto, 1986. (Alkuteos: The Spiritual Crisis of Man, 1952.)
  • Himalajan erakko: Yksinäisen maanpakolaisen muistelmat. Suom. Leena Katila, Karisto, 1988. (Alkuteos: A Hermit in the Himalayas: The journal of a lonely exile, 1936.)
  • Ajatuksia etsijän tieltä. Suom. Leena Katila, Karisto, 1991. (2. p. 1992. Alkuteos: Essays on the Quest, 1984.) (YKL: 11.5.)
  • Mietiskelyä henkiseen kasvuun. (Meditations for people in charge: A handbook for men and women whose decisions affect the world, 1995.) Suomennos: Marjaleena Hovila. Helsinki: Biokustannus, 1998. ISBN 952-5132-00-5.
  • Meditaatio ja karma. Suom. Susanna Paarma, Karisto, 1999. (Alkuteos: What is karma?)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hurst, Kenneth Thurston (1989). Paul Brunton: A Personal View. Burdett, New York: Larson Publications. (Bruntonin pojan kirjoittama elämäkerta.)
  • Masson, Jeffrey Moussaieff (1993). My Father's Guru: A Journey Through Spirituality and Disillusion. Addison-Wesley. ISBN 0-201-56778-4

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Encyclopedia of Occultism and Parapsychology, 3rd edition, Shephard, Leslie A.: (1991) s. 228–229
  2. ↑ "Paul Brunton, Essential Readings" toim. Godwin, J.(1989) s. 8
  3. ↑ Hurst, s. 42–43
  4. ↑ Hurst, s. 49–50
  5. ↑ Hurst, s. 55–57
  6. ↑ Hurst, s. 56–57
  7. ↑ Brunton, Paul: "A search in Secret India" (1934) s. 21–34
  8. ↑ Joscelyn Godwin: "Paul Brunton; The Essential Readings" (1990) s. 47–48
  9. ↑ Hurst, s. 72
  10. ↑ Hurst, s. 73
  11. ↑ Brunton, P. "A Hermit in the Himalayas" (1937)
  12. ↑ Moussaieff Masson, Jeffrey: "My Father's Guru" (1993) s. 131

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paul_Brunton&oldid=21590651”