Patrick Kujala
| Patrick Kujala | |
|---|---|
 Patrick Kujala on yksi Suomen menestynein GT-autojen kuljettaja. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Patrick Kujala |
| Syntynyt | 15. toukokuuta 1996 Marbella, Espanja |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Moottoriurheilija | |
| Kilpailuja | 195 |
| Voittoja | 36 |
| Paalupaikkoja | 18 |
| Nopeimpia kierroksia | 22 |
| Paras sijoitus | 1. |
| Aikaisemmat sarjat | |
| 2011 2012 2012 2013–2014 2015–2018 2016 2017–2021 2019 2020 2020 2021 |
Ranskan Formula 4 Eurocup Formula Renault 2.0 Formula Renault Alps 2.0 GP3-sarja Lamborghini Super Trofeo ADAC GT Masters Blancpain GT Series Porsche Carrera Cup Italia GT World Challenge British GT Asian LeMans Series |
| Mestaruudet | |
| 2015, 2016 2018, 2021 2020 |
Lamborghini Super Trofeo Euro Span 24 tunnin ajo (ei pääluokkaa) GT World Challenge Sprint |
Patrick Kujala (s. 15. toukokuuta 1996 Marbella, Espanja)[1] on suomalainen rata-autoilija, joka asuu Mäntsälässä. Hänen suosikkiratansa on Belgian Spa-Francorchamps.[1] Kujala harrastaa tennistä, juoksua ja koripalloa.[1]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karting (2005–2009)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdensänvuotiaana Kujala aloitti kilpauransa Espanjan kartingsarjoista, joissa hän kilpaili vuodet 2005–2009. Vuonna 2007 hän sijoittui yhdeksänneksi kartingin Espanjan-mestaruussarjan Cadet -luokassa ja vuonna 2009 hän oli KF3-luokan kuudes, sarjassa jossa kilpaili myös muun muassa Carlos Sainz Jr.
Formula Renault (2011–2012)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2011 Kujala teki debyytin pikkuformuloissa ja nousi ajamaan Ranskan Formula 4 -mestaruussarjaan, jonka loppupisteissä hän oli viides. Vaihderikkaan kilpailukauden aikana hän taisteli useasti mm. nykyisen Formula 1 -kuljettaja Pierre Gaslyn kanssa. Kilpailukauden huipentumana oli Spa-Francorchampsin osakilpailun voitto.
Vuonna 2012 hän kilpaili Koiranen Motorsport -tallissa Formula Renault 2.0 Eurocup ja Formula Renault 2.0 Alps -sarjoissa. 14 osakilpailun mittaisella Formula Renault 2.0 Eurocup -kaudella hän keräsi kymmenen pistettä sijoittuen sarjan 23:nneksi. Formula Renault 2.0 Alps -sarjassa hän sijouttui kuudenneksi, joka riitti Junior-luokan mestaruuteen. Alps-sarjan mestaruuden voitti venäläinen Formula 1 -kuljettaja Daniil Kvjat ja seitsemänneksi sijoittui toinen Formula 1 -kuljettaja Esteban Ocon.
GP3 (2013–2014)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2013 Kujalan ura jatkui GP3-sarjassa Koiranen GP -tallissa. Dallara GP3/13 autolla ajatun kilpailukauden aikana hän saavutti uransa ensimmäisen GP3-pisteen sijoittumalla kymmenenneksi Monzan viikonlopun ensimmäisessä kilpailussa. Abu Dhabissa hän otti toisen kerran pisteitä sijoittuen ensimmäisessä (pitkässä) kilpailussa kahdeksanneksi. Sprinttikilpailuun Kujala pääsi käännetyn lähtöjärjestyksen ansiosta startattaamaan paalupaikalta. Kauden aikana hän keräsi viisi pistettä, jotka oikeuttivat sarjapisteissä sijaan 20.
Vuonna 2014 Kujala jatkoi GP3-sarjassa siirtymällä Marussia Manor Racing -talliin. Avauskilpailussa hän ajoi aika-ajoissa viidenteen lähtöruutuun ja kilpailussa hän sijoittui neljänneksi. Kesken kilpailukauden Marussia Manor Racing ajautui konkurssiin, jolloin Kujala vaihtoi Trident-talliin. Kilpailukauden 18:n osakilpailun aikana hän keräsi 22 pistettä ja sijoittui sarjan lopputuloksissa sijalle 14.
Lamborghini Super Trofeo (2015–2016)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2015 Kujala vaihtoi formulat GT-autoihin ja siirtyi kilpailemaan Lamborghini Super Trofeo Euroopan-mestaruussarjan Huracán Pro -luokkaan.[2] Italialaisen Bonaldi Motorsportin Lamborghini Huracán Super Trofeo LP620-2 -autolla ajanut Kujala teki suomalaista moottoriurheiluhistoriaa kun hän 12 osakilpailussa keräsi yhteensä 144 pistettä ja voitti sarjan ylivoimaisella 53 pisteen erolla hopean saavuttaneeseen Daniel Zampierin ja venäläisen Roman Mavlanovin autokuntaan. Hän voitti kauden viimeisen osakilpailun 20. marraskuuta Yhdysvalloissa Sebringin radalla, voittaen samalla sarjan maailmanmestaruuden[3][4].
Vuonna 2016 Kujala jatkoi menestyksekkäästi uraansa Lamborghini Super Trofeo Euroopan-mestaruussarjassa, kun hän sveitsiläisen Adrian Amstutzin kanssa voitti sarjan Pro-Am-luokan mestaruuden. 12 osakilpailussa Bonaldi Motorsportin kuljettajat keräsivät 129 pistettä ja voittivat mestaruuden viiden pisteen erolla hollantilaiseen Rik Breukersiin. Lisäksi Kujala kävi ajamassa neljä osakilpailua Lamborghini Super Trofeo Pohjois-Amerikan-mestaruussarjassa, sekä 12 osakilpailua ADAC GT Masters -sarjassa Lamborghini Huracán GT3 -autolla.
GT3-autot (2017–2021)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2017 Kujala siirtyi kilpailemaan GT-autojen korkeimpaan kansainväliseen Blancpain GT Series Endurance -ratasarjaan, jossa hän sveitsiläisen Adrian Amstutzin kanssa keräsi brittiläisen Barwell Motorsport -tallin kuljettajana 87 pistettä. Lopputulos oli hopeasija kun voiton vei brittiläinen Jonny Adam omanilaisen Ahmad Al Harthyn kanssa. Lisäksi kilpailukaudella 2017 Kujala saavutti pronssia Lamborghini Super Trofeo MM-finaalissa yhdysvaltalaisen Richard Antinuccin kanssa. Hän myös kävi yhden osakilpailun verran kilpailemassa Intercontinental GT Challenge ja kaksi osakilpailua British GT -sarjoissa brittiläisen Barwell Motorsportin Lamborghini Huracán GT3 -autolla.
Vuonna 2018 Kujala voitti Spa-Francorchampsin moottoriradalla ajetun GT3-autojen 24 tunnin kestävyyskilpailun. Tiimikaveriensa Richard Abran, Adrian Amstutzin ja Leonid Machitskin kanssa Kujala voitti kilpailun Am-luokan brittiläisen Barwell Motorsportin Lamborghini Huracán GT3 -autolla. Lisäksi kilpailukauden aikana hän kävi ajamassa kahdeksan osakilpailua Lamborghini Super Trofeo Euroopan-mestaruussarjaa, yhden osakilpailun niin Blancpain GT -sarjan Endurance Cupia, kuin Brittien GT -mestaruussarjaa.
Vuonna 2019 Kujala kilpaili Italian Porsche Carrera Cupissa, jossa hän saavutti sarjan pronssimitalin Bonaldi Motorsportin Porsche 911 GT3 Cup II -autolla. 14 osakilpailua sisältäneessä kilpailukaudessa hän jäi vain yhden pisteen hopeasta ja seitsemän pistettä sarjan mestaruudesta, jonka italialainen Simone Iaquinta voitti. Lisäksi kilpailukaudella 2019 hän ajoi yhden osakilpailun Intercontinental GT Challengessa, yhden osakilpailun Blancpain GT Series Endurance Cupissa ja kaksi osakilpailua International GT Openissa sekä useita yksittäisiä 24 tunnin kestävyyskilpailuja.
Vuonna 2020 Kujala voitti GT World Challenge Endurance Euroopan-mestaruussarjan Silver Cupin mestaruuden ja hetkeä myöhemmin nappasi hopeaa Brittien GT -sarjassa, jossa hän on ensimmäinen suomalaiskuljettaja, joka on kyseisestä sarjasta mitalisijoituksen saavuttanut. Barwell Motorsportin Lamborghini Huracán GT3 Evo -autolla GT World Challenge Endurance Euroopan-mestaruusarjan mestaruuden Kujala ja tiimikaverit Alex MacDowall ja Frederik Schandorff saavuttivat lopulta ylivoimaisella 31 pisteen erolla venäläisen Sergei Afanasievin ja saksalaisen Hubert Hauptin autokuntaan nähden. Sen sijaan British GT -mestaruuden hän ja brittiläinen tiimikaveri Sam De Haan hävisivät 19,5 pisteen marginaalilla Robert Collardiin ja hänen tiimikaveri Sandy Mitchelliin nähden. Lisäksi kilpailukaudella 2020 Kujala kilpaili yhden osakilpailun verran Intercontinental GT Challenge -sarjassa sekä muutamissa yksittäisissä 24 tunnin kestävyyskilpailuissa.
Vuonna 2021 Kujala voitti Asian Le Mans Series -sarjan GT Am -luokan mestaruuden saksalaisten tiimikaveriensa Christian Hookin ja Manuel Lauckin kanssa. Italialaisen Rinaldi Racingin Ferrari 488 GT3 -autolla ajanut Kujala voitti mestaruuden lopulta yhden pisteen erolla BMW M6 GT3 -autolla ajaneeseen maanmiehensä Sami-Matti Trogeniin ja hänen tiimikaveriensa Jörg Breueriin ja Henry Walkenhorstiin nähden. Lisäksi elokuussa Kujala voitti Spa-Francorchampsissa ajetun 24 tunnin kestävyyskilpailun Silver Cup -luokan argentinalaisen Ezequiel Pérez Compancin, meksikolaisen Ricardo Sanchezin ja hollantilaisen Rik Breukersin kanssa.
Kilpailukausi 2022: IMSA Prototype Challenge ja Lamborghini Super Trofeo Pohjois-Amerikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kilpailukaudella 2022 Kujala ajoi LMP3-autolla Yhdysvaltojen IMSA Prototype Challenge -ratasarjaa yhdessä yhdysvaltalaisen Brian Thienesin kanssa. Sarjan tammikuisessa avauskilpailussa Daytonassa he sijoittuivat toiseksi.[5] Lisäksi Kujala ajoi Lamborghini Super Trofeo Pohjois-Amerikan mestaruussarjan kalifornialaisen O’Gara Motorsportin tallissa italialaisen Eduardo Piscopon kanssa.
Uran kohokohdat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kilpailukausi | Sarja | Tiimi | Kilpailut | Voitot | Paalupaikat | Nopeimmat kierrokset | Podiumit | Pisteet | Sijoitus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2011 | Ranskan F4 Mestaruussarja | Auto Sport Academy | 14 | 1 | 0 | 1 | 2 | 76 | 5. |
| 2012 | Eurocup Formula Renault 2.0 | Koiranen Motorsport | 14 | 0 | 0 | 0 | 0 | 10 | 23. |
| Formula Renault 2.0 Alps | 14 | 0 | 0 | 0 | 0 | 78 | 6. | ||
| 2013 | GP3 Series | Koiranen GP | 16 | 0 | 0 | 0 | 0 | 5 | 20. |
| 2014 | GP3 Series | Marussia Manor Racing | 14 | 0 | 0 | 0 | 0 | 22 | 14. |
| Trident | 4 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||
| 2015 | Lamborghini Super Trofeo | Bonaldi Motorsport | 12 | 9 | 6 | 4 | 9 | 144 | 1. |
| 2016 | Lamborghini Super Trofeo | 12 | 7 | 4 | 6 | 8 | 129 | 1. | |
| 2017 | Blancpain GT Series Endurance Cup | Barwell Motorsport | 5 | 3 | 0 | 1 | 3 | 87 | 2. |
| 2019 | Porsche Carrera Cup Italia | Bonaldi Motorsport | 14 | 2 | 5 | 3 | 5 | 133 | 3. |
| 2020 | GT World Challenge Europe Endurance Cup | Barwell Motorsport | 4 | 2 | 1 | 0 | 3 | 108 | 1. |
| 2020 | British GT Championship | RAM Racing | 9 | 1 | 0 | 0 | 4 | 148,5 | 2. |
| 2021 | Asian Le Mans Series | Rinaldi Racing | 4 | 3 | 2 | 2 | 3 | 76 | 1. |
GP3-tulokset kilpailuittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kausi | Talli | Auto | Moottori | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | Pisteet | Sijoitus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2013 | Koiranen GP | Dallara GP3/13 | AER | ESP FEA Kesk. |
ESP SPR 16 |
VAL FEA 21 |
VAL SPR 15 |
GBR FEA Kesk. |
GBR SPR EX |
GER FEA 13 |
GER SPR 13 |
HUN FEA 14 |
HUN SPR 11 |
BEL FEA 13 |
BEL SPR 20 |
ITA FEA 10 |
ITA SPR 12 |
ABU FEA 8 |
ABU SPR 19 |
5 | 20. | ||
| 2014 | Marussia Manor Racing | Dallara GP3/13 | AER | ESP FEA 4 |
ESP SPR Kesk. |
AUT FEA 9 |
AUT SPR 7 |
GBR FEA 12 |
GBR SPR Kesk. |
GER FEA 25† |
GER SPR 16 |
HUN FEA 13 |
HUN SPR 10 |
BEL FEA Kesk. |
BEL SPR 21 |
ITA FEA 7 |
ITA SPR Kesk. |
22 | 14. | ||||
| Trident | RUS FEA 13 |
RUS SPR 9 |
ABU FEA Kesk. |
ABU SPR 14 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c About Me PatricKujala.com. Viitattu 12.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Kikka Kuosmanen: Patrick Kujala Lamborghinien ratasarjan ylivoimainen tuplavoittaja Monzassa urheiluuutiset.com. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 15.4.2015.
- ↑ Tony Dizinno: Lamborghini ST World Champions Crowned at Sebring sportscar365.com. 22.11.2015. Viitattu 11.12.2015.
- ↑ Super Trofeo Standigs DRIVERS HURACÁN PRO 21.11.2015. Automobili Lamborghini S.p.A.. Viitattu 12.12.2015.
- ↑ Manninen, Alpo: Mäntsäläläinen kilpa-ajaja Patrick Kujala pärjää hienosti myös Yhdysvalloissa Mäntsälän Uutiset. 5.2.2022. Viitattu 5.5.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
2000-vuosikymmen: 2009: Fabio Babini |
2010-luku: 2010:Mirko Venturi2011: Fabio Babini2014:  Miloš PavlovićEdoardo Piscopo2015: Patrick Kujala2016:  Dennis Lind2017:  Mikaël GrenierLoris Spinelli2018:  Karol BaszVito Postiglione2019:  Sergei Afanasjev Danny Kroes |