Demokraattinen puolue (Italia)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Partito Democratico)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Demokraattinen puolue
Partito Democratico

Perustettu 14. lokakuuta 2007
Johto
Ideologia
Poliittinen kirjo keskusta-vasemmisto[5]
Äänenkannattaja L'Unità
Värit Tricolore
(vihreä, valkoinen, punainen)
Edustajainhuone
69 / 400
Senaatti
40 / 200
Euroopan parlamentti
19 / 73
Kansainväliset jäsenyydet – Euroopan sosialidemokraattinen puolue
Nuorisojärjestö Giovani Democratici
Kotisivu www.partitodemocratico.it

Demokraattinen puolue (ital. Partito Democratico, PD) on italialainen syksyllä 2007 perustettu keskusta-vasemmistolainen puolue. Puolueen nykyinen johtaja, eli puoluesihteeri, on Elly Schlein.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian poliittinen kenttä meni uusiksi 1990-luvun alussa ns. Tangentopoli-lahjusjutun vuoksi, jolloin maata puoli vuosisataa hallinnut kristillisdemokraattinen puolue hajotettiin. Samaan aikaan Italian kommunistinen puolue hajosi vuonna 1991 ja sen kannattajat muodostivat Demokraattisen vasemmistopuolueen, joka muodosti myöhemmin Vasemmistodemokraatit (DS).

Taloustieteen professori ja entinen kristillisdemokraattien jäsen Romano Prodi kokosi laajan Oliivipuukoalition (L'Ulivo), joka voitti vuoden 1996 vaalit. Oliivipuu elvytettiin vuoden 2004 europarlamenttivaaleihin neljän puolueen voimin ja vuoden 2006 vaaleihin, jossa Prodi nousi pääministeriksi. Vasemmistodemokraatit (DS) ja Democrazia è Libertà – La Margherita (DL) pitivät huhtikuussa 2007 viimeisen puoluekokouksensa, jossa hyväksyivät yhdistymisen. Puolueelle valittiin johto jäsenäänestyksessä 14. lokakuuta 2007. Äänestykseen osallistui kolmisen miljoonaa kannattajaa, joista kolme neljäsosaa kannatti puheenjohtajaksi Walter Veltronia.[6] Helmikuussa 2009 Veltroni kuitenkin erosi puolueen hävittyä Sardinian paikallisvaalit.[7]

Demokraattinen puolue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen Demokraattinen puolue perustettiin 14. lokakuuta 2007 useiden vasemmistolaisten ja keskustalaisten puolueiden yhdistyessä. Demokraattisen puolueen muodostaneet puolueet olivat:

Demokraattinen puolue kärsi pian perustamisensa jälkeen keväällä 2008 vaalitappion Silvio Berlusconin oikeistoblokille. Ylimääräinen puoluekokous valitsi helmikuussa 2009 puoluejohtajaksi äänin 1047–92 Franceschinin. Puoluesihteeriksi valittiin lokakuussa 2009 Pier Luigi Bersani.[8]

Vuoden 2013 parlamenttivaaleissa Demokraattinen puolue sai edustajainhuoneen vaaleissa 25,42 prosenttia äänistä ja senaatin vaaleissa 27,43 prosenttia. Puolue kuului keskusta-vasemmiston liittoumaan, jonka johdossa oli Bersani. Tästä liitoumasta tuli edustajainhuoneen suurin ryhmä ja senaatissa toiseksi suurin.[9][10] Bersani erosi puolueen johdosta, kun kaksi hänen ehdokastaan Italian presidentiksi eivät olleet saaneet puolueen parlamenttiryhmältä riittävää tukea.[11] Presidentiksi valittiin uudestaan puolueen ehdokas Giorgio Napolitano.[12] Myös pääministeri Enrico Letta tuli Demokraattisesta puolueesta, kun puolue muodosti yhteishallituksen Silvio Berlusconin johtaman Vapauden kansa -puolueen kanssa.[13] Toukokuussa 2013 Guglielmo Epifani valittiin "väliaikaiseksi" puoluesihteeriksi.[14] Joulukuussa 2013 Matteo Renzi valittiin puolueen johtajaksi vaalissa, johon saivat osallistua myös muut kuin puolueen jäsenet. Äänestäneitä oli 2,5 miljoonaa ja Renzi sai 68 prosenttia äänistä.[15] Helmikuussa 2014 puolue lopetti tukensa Lettan hallitukselle ja valitsi Renzin pääministeriksi.[16] Demokraattinen puolue liittyi Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen täysjäseneksi 28. helmikuuta 2014.[17]

Joulukuussa 2016 Renzin hallitus erosi, koska hallituksen ehdotus perustuslain muuttamiseksi oli hävinnyt kansanäänestyksessä. Tilalle tuli Demokraattisen puolueen Paolo Gentilonin johtama hallitus.[18] Renzi erosi puoluesihteerin tehtävästä helmikuussa 2017,[19] mutta hänet valittiin tehtävään uudestaan huhtikuussa 2017 äänestyksessä, johon osallistui noin kaksi miljoonaa italialaista. Renzi sai 70 prosenttia äänistä.[20] Puolueen koettua tappion vuoden 2018 vaaleissa Renzi erosi johdosta maaliskuussa 2018.[21] Puoluesihteerin tehtävää hoiti tämän jälkeen Maurizio Martina. Maaliskuussa 2019 puoluesihteeriksi valittiin Nicola Zingaretti äänestyksessä, johon osallistui 1,6 miljoonaa italialaista. Zingaretti sai 67 prosenttia äänistä.[22]

Syyskuussa 2019 sitoutumaton pääministeri Giuseppe Conte muodosti edellisen hallituksensa kaaduttua uuden keskustavasemmistolaisen hallituksen, jossa olivat mukana Viiden tähden liike ja hallitukseen taas noussut Demokraattinen puolue.[23] Mario Draghin johtama kuuden puolueen hallitus tuli valtaan helmikuussa 2021, ja myös tässä hallituksessa Demokraattinen puolue on mukana. Maaliskuussa 2021 Zingaretti erosi tehtävästään, ja hänen tilalleen puoluuenn johtajaksi valittiin Enrico Letta.[24]

Vuoden 2022 parlamenttivaalien jälkeen Demokraattinen puolue joutui oppositioon, ja Letta ilmoitti eroavansa tehtävästään. Maaliskuussa 2023 hänen seuraajakseen valittiin Elly Schlein äänestyksessä, johon osallistui yli miljoona italialaista. Schlein sai 53 prosenttia äänistä.[25]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Parties and elections in Italy Parties and Elections in Europe. 2013. Viitattu 26.2.2013. (englanniksi)
  2. ↑ UK Politics. All aboard the Third Way news.bbc.co.uk. Viitattu 9.5.2014. (englanniksi)
  3. ↑ Sardo, Claudio: Intervista a Matteo Renzi di Claudio Sardo L'Unità. 22.11.2012. Arkistoitu 1.7.2015. Viitattu 3.3.2014. (italiaksi)
  4. ↑ Irpef, Imu e la Terza via di Gutgeld, “guru” economico di Renzi Formiche.it. 9.6.2012. Viitattu 3.3.2014. (italiaksi)
  5. ↑ Natale, Paolo: Renzi, leader che piace a tutti. Ma il Pd resta di centrosinistra 1.11.2014. Europa. Arkistoitu 8.11.2014. Viitattu 8.11.2014. (italiaksi)
  6. ↑ Rooman pormestari valittiin Italian uuden suurpuolueen johtajaksi hs.fi. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 16.10.2007. Viitattu 14.1.2008.
  7. ↑ http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/02/italian_oppositiojohtaja_eroaa_553245.html
  8. ↑ Los votantes de la izquierda italiana eligen a su líder, El País
  9. ↑ Elezioni 2013 Senato 26.2.2013. Italian sisäministeriö. Arkistoitu 13.4.2013. Viitattu 26.2.2013. (italiaksi)
  10. ↑ Elezioni 2013 Camera 26.2.2013. Italian sisäministeriö. Arkistoitu 26.2.2013. Viitattu 27.2.2013. (italiaksi)
  11. ↑ Pier Luigi Bersani resignation plunges Italian politics into further chaos 20.4.2013. The Guardian. Viitattu 24.4.2013. (englanniksi)
  12. ↑ Giorgio Napolitano re-elected as Italy's president, prompting relief and protests 20.4.2013. The Guardian. Viitattu 28.4.2013. (englanniksi)
  13. ↑ Italiaan uusi hallitus yle.fi. 27.4.2013. Yle Uutiset. Viitattu 28.4.2013.
  14. ↑ Epifani eletto, è il nuovo segretario Pd 11.5.2013. Corriere della Sera. Viitattu 13.5.2013. (italiaksi)
  15. ↑ Florence Mayor Matteo Renzi elected leader of Italy's left The Telegraph. Viitattu 9.12.2013. (englanniksi)
  16. ↑ Nuori Renzi sai Italian hallitukseen OECD:n pääekonomistin yle.fi. 21.2.2014. Yle Uutiset. Viitattu 23.2.2014.
  17. ↑ Italian Partito Democratico Officially Welcomed into the PES Family pes.eu. 28.2.2014. Euroopan sosialidemokraattinen puolue. Arkistoitu 1.3.2014. Viitattu 4.3.2014. (englanniksi)
  18. ↑ Mikko Kuusisalo: Paolo Gentilonista Italian pääministeri 11.12.2016. Yle.fi, uutiset. Viitattu 10.1.2017.
  19. ↑ Italian ex-pääministeri Matteo Renzi erosi puoluejohdosta Iltalehti. 19.2.2017. Viitattu 20.2.2017.
  20. ↑ Italian entinen pääministeri palaa puoluejohtajaksi Yle uutiset. 1.5.2017. Viitattu 10.5.2017.
  21. ↑ Anderson, Emma: Renzi resigns as PD leader after Italian election blow Politico. 5.3.2018. Viitattu 6.3.2018. (englanniksi)
  22. ↑ Nicola Zingaretti elected as leader of Italy's Democratic party The Guardian. 3.3.2019. Viitattu 5.3.2019.
  23. ↑ Italian uuden hallituksen ministereitä julkistettu: Conte jatkaa pääministerinä, Di Maiosta ulkoministeri Yle Uutiset. Viitattu 19.2.2020.
  24. ↑ Italian ex-prime minister Enrico Letta elected to lead Democratic party Thw Guardian. 14.3.2021. Viitattu 14.3.2021.
  25. ↑ Elly Schlein, the new face of Italy's center-left Le Monde. 1.3.2023. Viitattu 13.3.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Demokraattinen puolue (Italia).
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Demokraattinen_puolue_(Italia)&oldid=21942302”