Parkki Plus
Plus oli suomalainen kolmimastoinen rautarunkoinen parkki, joka sai myrskyssä pohjakosketuksen ja upposi Maarianhaminan edustalla Hertronklubbin ja Korsön saaren välissä 14. joulukuuta 1933. Onnettomuudessa menehtyi 12 laivan 16 hengen miehistöstä.
Plus oli ilman lastia matkalla Lontoosta kohti Maarianhaminaa, ja se oli tarkoitus asettaa siellä talviteloille. Alus oli palannut ennätyspitkältä matkalta Intian valtamereltä. Kovan lumimyrskyn vallitessa alus pyysi luotsia Kobba Klintarnan luotsiasemalta. Kun luotsia ei alkanut kuulua paikalle, aluksen päällikkö Karl Emanuel Eriksson päätti jatkaa matkaa ilman luotsia. Varotoimena laivan pelastusveneet laitettiin kuntoon ja laivan perässä poltettiin merkkitulta. Myrsky teki kuitenkin laivan kulun pian mahdottomaksi, ja lopulta päätettiin, että alus saa ajelehtia kohti Korsölandetia ja että miehistö siirtyy siellä rantaan. Alus sai kuitenkin tätä ennen pohjakosketuksen ja kaatui kyljelleen, jolloin osa sen takilaa rikkontui ja kannella olleet irtaimet esineet pelastusveneet mukaan lukien putosivat mereen. Uppoavasta aluksesta mereen joutuneista miehistön jäsenistä 12, päällikkö mukaan lukien, joko uupui matkalla tai kolhiintui kuoliaaksi rantakallioita vasten ja vain neljän onnistui selvitä hengissä rannalle.
Plus-parkin hylky makaa nykyisin kyljellään 17–36 metrin syvyydessä Korsön johtoloiston luona. Hertonklubbin luodolla on muistolaatta onnettomuudessa hukkuneille miehistön jäsenille. Onnettomuus vaikutti ratkaisevasti päätökseen rakentaa pohjamajakka Marhällaniin.
Plus rakennettiin alun perin vuonna 1885 Saksassa Hampurissa Blohm+Wossin telakalla Laeisz-varustamon käyttöön. Sen vetoisuus oli 1 117 nrt (1251 brt), pituus 71 metriä, leveys 10,8 metriä ja syväys 6,22 metriä, ja se liikkui pelkästään purjeiden avulla ilman apukonetta. Aluksen osti Norjasta vuonna 1925 ahvenanmaalainen laivanvarustaja Hugo Lundqvist, ja sitä käytettiin salpietarin, puutavaran ja guanon kuljetuksiin.