Pariisin rauha (1814)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pariisin rauhansopimus oli 30. toukokuuta 1814 allekirjoitettu rauhansopimus, joka päätti Napoleonin sotiin kuuluneen kuudennen liittokunnan sodan. Sopimuksen osapuolina olivat sodan hävinnyt Ranska sekä voittajavaltiot Iso-Britannia, Itävalta, Preussi, Venäjä, Ruotsi ja Portugali. Espanja solmi heinäkuussa 1814 Ranskan kanssa erillisen rauhansopimuksen, jossa oli sama sisältö.[1]

Liittokunnan joukot olivat vallanneet Pariisiin 30.–31. maaliskuuta ja 6. huhtikuuta keisari Napoleon oli luopunut vallasta Fontainebleaussa. Jo neljä päivää sitä ennen Charles Maurice de Talleyrandin johtama väliaikainen hallitus oli kutsunut Bourbon-suvun kruununperijän Ludvig XVIII:n Ranskan valtaistuimelle. Napoleon lähti maanpakoon 28. huhtikuuta.[2] Tässä tilanteessa voittoisat liittoutuneet olivat valmiit antamaan kukistetulle Ranskalle edulliset rauhanehdot, jotta kuningaskunnan palauttamiselle saataisiin suotuisat edellytykset.[1] Toukokuussa solmittu rauhansopimus käsitti kaikkiaan 33 kohtaa.[2] Keskeiset rauhanehdot olivat seuraavat:

Preussin vaatimuksesta sopimuksessa mainittiin myös, että Ranskan oli palautettava Berliiniin Brandenburgin portin päältä varastettu nelivaljakkoa esittävä patsas.[2]

Pariisin rauhansopimus ei sisältänyt tarkempia määräyksiä siitä, mitä Ranskan imperiumiin Napoleonin aikana liitetyille alueille manner-Euroopassa tehtäisiin. Sopimuksen lopussa pyydettiin kaikkia sen allekirjoittajavaltioita lähettämään edustajansa Wienin kongressiin päättämään tästä asiasta. Napoleonin palattua vielä lyhytaikaisesti valtaan (satapäiväinen keisarikunta) ja aloitettua sotimisen uudestaan jouduttiin seuraavan vuonna solmimaan uusi rauhansopimus Pariisissa. Sen ehdot olivat ensimmäistä ankarammat.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Treaties of Paris (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 28.2.2014.
  2. a b c d e f g h Ihmiskunnan kronikka 1739–1860, s. 690–691. Gummerus 1988.