Pariisin rauha (1763)
|
|
|
|---|---|
| Astui voimaan | 10. helmikuuta 1763 |
| Sijainti | Pariisi |
| Allekirjoittajat | Ison-Britannian kuningaskunta Ranskan kuningaskunta Espanja |
Pariisin rauha oli 10. helmikuuta 1763 voimaan tullut sopimus, joka päätti yhdessä Hubertusburgin rauhan kanssa Seitsenvuotisen sodan. Sen allekirjoittivat Ison-Britannian kuningaskunta, Ranskan kuningaskunta, Espanja ja lisäksi sopimuksessa oli mukana Portugali.
Sisällysluettelo |
Tausta ja neuvottelut [muokkaa]
Ranska oli menettänyt Seitsenvuotisen sodan aikana Kanadan, ja britit olivat vallanneet lisäksi ranskalaisia siirtokuntia Karibialla ja Intiassa. Ludvig XV pyysi maaliskuussa 1762 virallisten rauhanneuvotteluiden aloittamista. Britanniassakin oltiin halukkaita rauhaan, sillä sota oli maksanut jo paljon ja vuonna 1760 valtaan noussut Yrjö III oli edeltäjäänsä Yrjö II:sta valmiimpi rauhaan. Ensimmäiset tunnustelut keskeytyivät, kun Ranska ja Espanja tekivät perhesopimuksen, joka ajoi Espanjan mukaan sotaan. Ison-Britannian pääministeri John Stuart ja ranskalainen diplomaatti Étienne François de Choiseul jatkoivat kuitenkin salaisia neuvotteluita. He tekivät kesäkuussa 1762 epävirallisen sopimuksen.[1]
Sodan tilanne oli muuttunut selvästi, kun viralliset neuvottelut käynnistyivät. Britit olivat vallanneet Espanjalta Havannan. Espanjan Kaarle III ei suostuisi luovuttamaan Kuuba, mutta britit vaativat, että heidän sotasaavutusten tulisi jotenkin näkyä sopimuksessa. Choiseul ehdotti Amerikan jakoa Ison-Britannian, Ranskan ja Espanjan kesken. Iso-Britannia saisi sen mukaan Ranskalta koko Uuden-Ranskan Mississippijoesta itään ja Espanjalta Floridan vastineeksi Kuubasta. Espanjalle puolestaan siirtyisi Ranskan alueet Mississippistä länteen, ja näiden luovutusten ansiosta Ranska saisi pitää Isolle-Britannialle sodassa menettäneensä Karibianmeren saaret. Choiseul halusi pitää sokerintuotannon kannalta tärkeät Martiniquen, Guadeloupen ja Saint Lucian saaret.[1]
Isossa-Britanniassa kansa oli voimakkaasti sopimusta vastaan, vaikkakin Yrjö ja hänen ministerinsä sitä kannattivatkin, mutta Ison-Britannian parlamentti hyväksyi sopimuksen äänin 319–64. Diplomaatit allekirjoittivat alustavan sopimuksen 3. marraskuuta 1762, ja sopimus astui voimaan 10. helmikuuta 1763.[1]
Aluemuutokset [muokkaa]
| Alue | Muutos[2] |
|---|---|
| Minorca | Siirtyi Isolle-Britannialle |
| Intia | Ranska säilytti suurimman osan tukikohdistaan, mutta varsinkin Bengalissa valta siirtyi Isolle-Britannialle |
| Senegal | Ranskalta Isolle-Britannialle |
| Grenada ja Grenadiinit | Ranskalta Isolle-Britannialle |
| Guadeloupe ja Martinique | Ranska sai saaret takaisin Isolta-Britannialta, joka oli vallannut ne sodan aikana |
| Kuuba ja Filippiinit | Espanja sai saaret takaisin Isolta-Britannialta, joka oli vallannut ne sodan aikana |
| Saint-Pierre ja Miquelon | Ranska sai pitää |
| Missippijoen itäpuoliset alueet | Ranskalta Isolle-Britannialle |
| Missippijoen länsipuoliset alueet ja New Orelans | Ranskalta Espanjalle |
| Florida | Espanjalta Isolle-Britannialle |
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Treaty of Paris, 1763 Office of the Historian, Bureau of Public Affairs. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Treaty of Paris (1763) u-s-history.com Viitattu = 22.7.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla [muokkaa]
Lähdeaineistoa aiheesta Pariisin rauha (1763) Wikiaineistossa
