Pariisin rauha (1763)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pariisin rauha
Astui voimaan 10. helmikuuta 1763
Sijainti Pariisi
Allekirjoittajat Ison-Britannian kuningaskunta
Ranskan kuningaskunta
Espanja

Pariisin rauha oli 10. helmikuuta 1763 voimaan tullut sopimus, joka päätti yhdessä Hubertusburgin rauhan kanssa seitsenvuotisen sodan. Sen allekirjoittivat Ison-Britannian kuningaskunta, Ranskan kuningaskunta, Espanja ja lisäksi sopimuksessa oli mukana Portugali.

Tausta ja neuvottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranska oli menettänyt seitsenvuotisen sodan aikana Kanadan, ja britit olivat vallanneet lisäksi ranskalaisia siirtokuntia Karibialla ja Intiassa. Ludvig XV pyysi maaliskuussa 1762 virallisten rauhanneuvotteluiden aloittamista. Britanniassakin oltiin halukkaita rauhaan, sillä sota oli maksanut jo paljon ja vuonna 1760 valtaan noussut Yrjö III oli edeltäjäänsä Yrjö II:sta valmiimpi rauhaan. Ensimmäiset tunnustelut keskeytyivät, kun Ranska ja Espanja tekivät perhesopimuksen, joka ajoi Espanjan mukaan sotaan. Ison-Britannian pääministeri John Stuart ja ranskalainen diplomaatti Étienne François de Choiseul jatkoivat kuitenkin salaisia neuvotteluita. He tekivät kesäkuussa 1762 epävirallisen sopimuksen.[1]

Sodan tilanne oli muuttunut selvästi, kun viralliset neuvottelut käynnistyivät. Britit olivat vallanneet Espanjalta Havannan. Espanjan Kaarle III ei suostuisi luovuttamaan Kuubaa, mutta britit vaativat, että heidän sotasaavutustensa tulisi jotenkin näkyä sopimuksessa. Choiseul ehdotti Amerikan jakoa Ison-Britannian, Ranskan ja Espanjan kesken. Iso-Britannia saisi sen mukaan Ranskalta koko Uuden-Ranskan Mississippijoesta itään ja Espanjalta Floridan vastineeksi Kuubasta. Espanjalle puolestaan siirtyisivät Ranskan alueet Mississippistä länteen, ja näiden luovutusten ansiosta Ranska saisi pitää Isolle-Britannialle sodassa menettäneensä Karibianmeren saaret. Choiseul halusi pitää sokerintuotannon kannalta tärkeät Martiniquen, Guadeloupen ja Saint Lucian saaret.[1]

Isossa-Britanniassa kansa oli voimakkaasti sopimusta vastaan, vaikka Yrjö ja hänen ministerinsä sitä kannattivatkin, mutta Ison-Britannian parlamentti hyväksyi sopimuksen äänin 319–64. Diplomaatit allekirjoittivat alustavan sopimuksen 3. marraskuuta 1762, ja sopimus astui voimaan 10. helmikuuta 1763.[1]

Aluemuutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alue Muutos[2]
Minorca Siirtyi Isolle-Britannialle
Intia Ranska säilytti suurimman osan tukikohdistaan, mutta varsinkin Bengalissa valta siirtyi Isolle-Britannialle
Senegal Ranskalta Isolle-Britannialle
Grenada ja Grenadiinit Ranskalta Isolle-Britannialle
Guadeloupe ja Martinique Ranska sai saaret takaisin Isolta-Britannialta, joka oli vallannut ne sodan aikana
Kuuba ja Filippiinit Espanja sai saaret takaisin Isolta-Britannialta, joka oli vallannut ne sodan aikana
Saint-Pierre ja Miquelon Ranska sai pitää
Missippijoen itäpuoliset alueet Ranskalta Isolle-Britannialle
Missippijoen länsipuoliset alueet ja New Orelans Ranskalta Espanjalle
Florida Espanjalta Isolle-Britannialle

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Treaty of Paris, 1763 Office of the Historian, Bureau of Public Affairs. Viitattu 22.7.2012. (englanniksi)
  2. Treaty of Paris (1763) u-s-history.com Viitattu = 22.7.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]