Papintappaja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Papintappaja
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Yläheimo: Lehtikuoriaismaiset Chrysomeloidea
Heimo: Sarvijäärät Cerambycidae
Suku: Callidium
Laji: violaceum
Kaksiosainen nimi

Callidium violaceum
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit
  • Callidium janthinum
Katso myös

  Papintappaja Wikispeciesissä
  Papintappaja Commonsissa

Papintappaja (Callidium violaceum) on sarvijäärien heimoon (Cerambycidae) kuuluva kovakuoriainen. Se on väriltään kiiltävän tummansininen, 11–13 mm pitkä, litteä ja leveä. Tuntosarvet ulottuvat koiraalla lähes peitinsiipien kärkeen ja naaraalla peitinsiipien keskikohdan yli. Papintappajaa tavataan sekä kuusissa että männyissä. Papintappaja elää luonnossa kuivissa puissa kaarnan alla ja erityisesti rakennuksissa sahatuissa ja huolimattomasti kuorituissa puissa. Papintappajaa voi tavata toukokuun loppupuolelta aina heinäkuun alkupuolelle saakka. Naaraat munivat kuorelliseen tai huolimattomasti kuorittuun puutavaraan. Suomessa papintappaja on vakiintunut ja yleinen laji ja se on luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi. Lajia esiintyy holarktisella alueella Euraasiassa, Pohjois-Amerikan pohjoisosissa, Euroopassa ja Siperiassa, Kaukasuksella idässä aina Japaniin asti.[2]

Papintappajan toukka on tiheä- ja pitkäkarvainen, pienipäinen ja hyvin lyhytjalkainen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Papintappaja – Callidium violaceum Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. Heliövaara Kari., Mannerkoski Ilpo & Siitonen Juha.: Suomen sarvijäärät, s. 190 - 191. Helsinki: Tremex Press, 2004. ISBN 952-5274-03-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papintappajan toukan kaivamia käytäviä puun pinnassa.
Tämä eläimiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.