Paolo Stoppa
.jpg)
Paolo Stoppa (6. kesäkuuta 1906 Rooma – 1. toukokuuta 1988 Rooma) oli italialainen näyttelijä.
Stoppa opiskeli näyttelemistä Rooman Santa Cecilian akatemiassa ja työskenteli sen jälkeen teatterissa sekä elokuvien jälkiäänittäjänä. Vuonna 1935 hän esiintyi pienessä roolissa Enrico Guazzonin elokuvassa Re burlone.[1]
Toisen maailmansodan jälkeen Stoppa työskenteli muun muassa Luchino Viscontin ohjaamissa näytelmissä sekä tavanomaisten viihde-elokuvien sivuosissa. Hänen ensimmäinen merkittävä elokuvaroolinsa oli kulkuri Rappi Vittorio de Sican Milanon ihmeessä (Miracolo a Milano, 1951). Yli 150 elokuvassa esiintynyt näyttelijä muistetaan ehkä parhaiten nousukkaana kaupunginjohtajana ja Angelican isänä Viscontin Tiikerikissassa vuonna 1963. Hänet on saanut kolmesti Nastro d’argento -palkinnon.[1]
Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Non ti pago!, 1942
- Kartago liekeissä, 1960
- Rocco ja hänen veljensä, 1960
- Tiikerikissa, 1963
- Huuliharppukostaja, 1968
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema, s. 306–307. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Paolo Stoppa Elonetissä.
- Paolo Stoppa Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
