Panpsykismi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Panpsykismi (kreik. pan 'kaikki' + psykhē 'sielu') on mielenfilosofian suuntaus, jonka mukaan kaikkeuden ja tietoisuuden alkeishiukkaset ovat mielellisiä tai henkisiä (psyykkisiä tai mentaalisia) eli inhimillinen tietoisuus on niissä jo ”idullaan”. Panpsykismin sanotaan olevan lähempänä mystiikkaa tai parapsykologiaa kuin luonnontieteitä, koska sitä on mahdotonta osoittaa todeksi ja kokemusperäisen todentamisen asemesta tulokset ovat lähinnä filosofisia.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panpsykismi ei ole uusi aatesuunta, vaan esimerkiksi jo Gottfried Leibniz ja Baruch Spinoza kannattivat sitä 1600-luvulla.

Paneksperientalismi on panpsykismin heikompi muunnelma. Sen mukaan kaikilla olioilla on elämyksellinen tietoisuus, mutta ei kognitiota eikä näin välttämättä mieltä. Paneksperientalismia on kannattanut muun muassa Alfred North Whitehead.

Panprotoeksperientialismi on paneksperientalismiakin heikompi muunnelma, jonka mukaan kaikilla olioilla on ei-fysikaalisia ominaisuuksia, jotka ovat elämyksellisen tietoisuuden esiasteita (tai elämyksellinen tietoisuus piilevässä, kehittymättömässä muodossa), mutta ei kognitiota tai tietoista tajuntaa.

Panpsykismin mukaan mieli on fyysistä. Esimerkiksi Daniel Dennett on perustellut mielen fyysisyyttä sillä, että jos henkisyys olisi luonteeltaan ei-fyysinen, sillä ei olisi fysikaalista energiaa eikä massaa eikä se täten voisi vaikuttaa maailmaan. Jos mieli voisi vaikuttaa fyysisen maailman ulkopuolelta, tämä johtaisi siihen, että energian säilymislaki ei pätisi.

Niels Bohr ajatteli, että kvantti-ilmiöt muistuttivat tietoisen kokemuksen kokonaisvaltaisia piirteitä. Matemaatikko Roger Penrose on esittänyt samankaltaisia ajatuksia kirjassa Shadows of mind.

Thomas Nagelin mukaan todellisuuden hiukkasilla on alkeellinen tietoisuuden taso, joka on olemassa riippumatta siitä, onko se elollisessa vai elottomassa aineksessa. Aivojen kaltaisessa organisaatiossa nämä reagoivat ja tuottavat monimutkaisempia henkisiä ominaisuuksia ja lopulta tietoisuuden. Tämä järjestäytyminen on Nagelin mukaan holistinen, emergentti ominaisuus, eikä sitä voida siksi ymmärtää reduktionistisesti.

David Bohm on perustellut tietoisuuden olemassaoloa kvanttitason ilmiöillä. Hänen mukaansa alkeishiukkaseen, esimerkiksi elektroniin, liittyy uudentyyppinen aalto, joka vaikuttaa sen toimintaan; kvanttiaalto leviää laajalle. Tällöin hiukkanen alkeellisella tasolla ”tietää”, mitä sen ympäristössä tapahtuu. Bohmin mukaan on periaatteessa mahdollista, että tämä tieto johtaa tietoisuuteen, sillä hermosolut koostuvat atomeista ja atomit koostuvat alkeishiukkasista. Bohmin näkemys poikkeaa siitä, mitä kvanttitapahtumista yleensä ajatellaan, koska hänen mukaansa kvanttiaalto ei ”töni” hiukkasta vaan informoi sitä. Bohmin mukaan tietoisuus on pelkistettävissä kiinteästi aineen perusominaisuudeksi.

John Searle on esittänyt, että siinä missä veden nestemäisyys on vesiatomien korkeampi (emergentti) taso, on mieli aivojen korkeamman tason piirre. Searlen mukaan tämä tarkoittaa sitä, että kokemusperäisen tieteen on mahdollista selittää tietoisuus seuraukseksi tietynlaisista aivojen tapahtumasarjoista.

Filosofi David Chalmers on esittänyt, että yksi todellisuuden perusaines on informaatio, joka vaikuttaa kahdella tavalla: fysikaalisesti ja elämyksellisesti. Fyysinen osa tuottaa aineelliset vasteet ja elämyksellinen kokemuksellisuuden.

Arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panpsykismiä on arvosteltu siitä, että se ei ratkaise tietoisuuden ongelmaa: vaikka alkeishiukkasilla havaittaisiin informaatio-ominaisuuksia, niin panpsykismi ei kerro, miksi niillä on sellaisia. Tämä ainoastaan siirtäisi ongelman syvemmälle tasolle.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Peirce, Charles S.: Ihmisen läpikuultava olemus. (Alkuteos: Man's Glassy Essence.) Suomentanut Markus Lång. – Johdatus tieteen logiikkaan ja muita kirjoituksia, s. 319–340. Tampere: Vastapaino, 2001. ISBN 951-768-080-5. (suomeksi)
  • Skrbina, David: Panpsychism in the West. Cambridge (Mass.): The MIT Press, 2007. ISBN 9780262693516. (englanniksi)
  • Skrbina, David (toim.): Mind that Abides: Panpsychism in the New Millennium. Advances in consciousness research, 75. Amsterdam: Benjamins, 2009. ISBN 9789027252111. (englanniksi)