Pamela Colman Smith
Corinne Pamela Colman Smith (16. helmikuuta 1878 Middlesex, Englanti – 18. syyskuuta 1951 Cornwall, Englanti), lempinimeltään "Pixie", oli brittiläis-amerikkalainen taiteilija, kuvittaja, kirjailija, kustantaja ja okkultisti. Hänet tunnetaan nykyisin parhaiten ehkä maailman kuuluisimman tarot-korttipakan, Arthur Edward Waiten Rider-Waite-Smithin kuvittamisesta.
Colman Smith kuvitti elämänsä aikana yli 20 kirjaa, kirjoitti kaksi jamaikalaisen kansanperinteen kokoelmaa, sekä toimitti kahta aikakausilehteä ja johti Green Sheaf -lehteä joka keskittyi naiskirjailijoiden tekstien julkaisemiseen. Näiden lisäksi hän teki myös pienoisteatteria ja oli aktiivinen osa poliittista liikehdintää ja aktivismia.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Colman Smith syntyi vuonna 1878 Englannissa jamaikalaisen äidin ja britti-isän ainoaksi lapseksi. He asuivat suurimman osan hänen lapsuudestaan Jamaikalla, mutta perhe matkusti aktiivisesti myös Kingstonin, Lontoon ja New Yorkin välillä.
Smith opiskeli taidetta Arthur Wesley Dowin opetuksessa Pratt Instituutissa vuosina 1893-1896, kunnes hän äitinsä kuoleman myötä jätti opintonsa kesken. Sen jälkeen hän työskenteli kuvittajana, ja julkaisi pian omat kansansatuja käsittelevät kirjansa Annancy Stories (1899) sekä Chim-Chim, Folk Stories from Jamaica (1905).
Ollessaan 19-vuotias vuonna 1897, Colman Smith onnistui saamaan teoksiaan William Macbethin galleriaan, ja vuoden 1898 keväällä Colman Smith palasi yhdessä isänsä kanssa New Yorkiin, jonka taidekenttää hän oli Englannista käsin seurannut aktiivisesti.
Hän perusti oman ateljeensa vuonna 1901, ja teki kuvituksia muun muassa Bram Stokerin, sekä William Butler Yeatsin teoksiin. W. B. Yeatsin vaikutuksen myötä Colman Smith liittyi samana vuonna aikansa merkittävimpään esoteeriseen ryhmään Hermetic Order of the Golden Dawniin ("kultaisen aamunkoiton hermeettinen ryhmä").[1] Salaseuran kokouksissa Colman Smith tutustui myös Arthur Waiteen.
Colman Smith oli seurapiirien eläväinen hahmo New Yorkissa, ja hänen juhlansa keräsivät suurta mainetta, samoin kuten hänen tapansa pukeutua oranssiin. Ajoittain Smith esiintyi Gelukiezanger -hahmona, ja kertoi ystävilleen karibialaisia kansantaruja jamaikalaisella aksentilla, jonka oli oppinut lapsena hoitajaltaan.[2] Hän loi myös jamaikalaisesta perinteestä ammentavia pienoisteatterituotoksia, muun muassa Kingstonissa ja New Yorkissa paljon kiitetyn Henry Morgan -näytelmän.
Pian Colman Smith sai taidenäyttelyn myös New Yorkiin Alfred Stieglitzin galleriaan, ja sen seurauksena hän järjesti kolme menestyvää näyttelyä vuosina 1907-1909. Hänen näyttelyissään myymättä jääneet teokset otettiin osaksi Stieglitzin ja Georgia O’Keeffen kokoelmia.[3]
Colman Smith ajoi myös aktiivisesti ja äänekkäästi naisten oikeuksia yhdessä muiden suffragettiliikkeen jäsenten kanssa, ja ensimmäisen maailmansodan alettua hän teki paljon hyväntekeväisyyskuvituksia ja taidetta Punaisen Ristin käyttöön.[4]
,_watercolor_on_paper_board.jpg)
Koska sodan vaikutus kuvitustöihin näkyi Smithin tiukentuvassa taloudellisessa tilanteessa, hän päätti perustaa Green Sheaf-lehden, johon hän kirjoitti myös omia tekstejään ja julkaisi kuvituksia. Vuonna 1911 Colman Smith kääntyi katolilaiseksi.[1] Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Colman Smith sai pienen perinnön, ja osti sillä asunnon Englannin rannikolta taiteilijoiden yhteisöstä. Hän jatkoi kuvittamista ja kirjoittamista, mutta useimmat jäivät julkaisematta.
Toisen maailmansodan aikaan Smithin taloudellinen ja fyysinen hyvinvointinsa romahti. Hän muutti Cornwalliin, jossa asui loppuelämänsä, yhteensä kolmenkymmenen vuoden ajan yhdessä Nora Laken kanssa.[2] Smithin viimeinen taidenäyttely järjestettiin 1914, ja vuonna 1917 hän kuvitti kolmekymmentä kristillistä korttia Art and Bool Co-julkaisulle. Vaikka hän jatkoi epäsäännöllisesti taiteellisten tuotosten tekemistä vuoteen 1920 saakka, hän käytti suurimman osan ajastaan kirkon toiminnan hyväksi.[5]
Colman Smith ei koskaan avioitunut eikä saanut lapsia. Vaikka hänen teoksensa olivat kysyttyjä, hän ei saanut niistä palkkaa, eikä koskaan saanut RWS-pakasta rojaltimaksuja. Hän Smith kuoli asunnossaan 18. syyskuuta 1951 suuresti velkaantuneena. Hänen omaisuutensa huutokaupattiin velkojen maksamiseksi. Hänen hautapaikkansa ei ole tiedossa.[3]
Nykyisin Smithin teoksia on monissa suurissa kokoelmissa ja näyttelyissä ympäri maailmaa, muun muassa New Yorkissa ja Lontoossa.
Rider-Waite-Smith[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Smith teki valmiiksi nykyisin koko maailman käytetyimmän ja tunnetuimman tarot-korttipakan kuvitukset, johon kuuluu yhteensä 78 kuvaa, puolen vuoden aikana vuonna 1909.
Smith sai työtilauksen korttien merkitysten kehittäjältä, Arthur Waitelta, johon oli tutustunut esoteerisen salaseuran kokouksissa. Waite antoi Colman Smithille hyvin todennäköisesti sen ajan tapojen mukaisesti tarot-korttien ohjeet sanallisesti, ja jätti täten tulkinnan ja kuvittamisen Smithin vastuulle.
Korttipakka julkaistiin aluksi yksinkertaisesti nimellä Tarot deck, ("tarotpakka"), mutta myöhemmin sitä alettiin jälleenmyydä nimellä The Raider deck, ja sitten Raider Waite deck.
Smith merkitsi oman signeerauksensa kaikkiin kortteihin lukuunottamatta Suurten salaisuuksien Narri-korttia, mutta hänen panoksensa korttipakan eteen jäi kaikkialla lähes vaille huomiota: Smithin nimi puuttui kaikista julkaisuista, eikä hänelle maksettu nykyisin ehkä koko maailman tunnetuimmasta RWS-tarotpakasta koskaan rojaltimaksuja. Kirjeessään Alfred Stieglitzille Colman Smith kertoi tilaustyön olleen "hyvin suuri työ hyvin pientä palkkaa vastaan".[6]
Vasta vuosisata myöhemmin hänen merkittävä työnsä on saanut huomiota, kun tutkijat ovat uudelleennimenneet kortit Rider-Waite-Smith-pakaksi (tai lyhyemmin RWS-pakaksi).[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ethan Doyle White: Pamela Colman Smith: Artist, Feminist, and Mystic by Elizabeth Foley O’Connor (review). Nova Religio, 2023, 27. vsk, nro 1, s. 143–144. ISSN 1541-8480. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Pamela Colman Smith — The queen of tarot Engelsberg ideas. Viitattu 11.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Katie White: Pamela Colman Smith Was the Artist and Occultist Who Designed the Iconic Tarot Deck. Why Has No One Ever Heard Her Name? 26. Elokuuta, 2022. Artnet. (englanniksi)
- ↑ a b Jacqui Palumbo: The woman behind the world’s most famous tarot deck was nearly lost in history 12. Toukokuuta, 2022. CNN. (englanniksi)
- ↑ Pamela Colman Smith: The Artist Behind the Rider-Waite Tarot Deck Tarot.com. Viitattu 11.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Jennifer Higgie: Pamela Colman Smith — The queen of tarot Engelsberg Ideas. 25. huhtikuuta, 2022. Viitattu 12.04.2024.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elizabeth Foley O'Connor: Pamela Colman Smith: Artist, Feminist, and Mystic. Oxford University Press, 2022 ISBN 9781949979398
- Cat Willett: The Queen of Wands: The Story of Pamela Colman Smith, the Artist Behind the Rider-Waite Tarot Deck, Running Press, 2022 ISBN 9780762475681
- Stuart R. Kaplan; Mary K. Greer; Elizabeth Foley O Connor; Melinda Boyd Parsons: Pamela Colman Smith: The Untold Story. U.S. Games Systems Inc., 2018 ISBN 978-1572819122
| ||||||||||||||||||
