Palotestaus
 |
Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Vaikeasti luettava |
Palotestaus on tutkimustoimintaa jossa tutkitaan materiaalin, rakenteiden ja rakennelmien palamista. Palotestaus pyrkii parantamaan ja luokittelemaan erilaisten materiaalien, rakenteiden ja rakennelmien palamista.
Rakennusmateriaalien palotestaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakennusmateriaalien palotestaus pyrkii luokittelemaan rakennusmateriaalien palokäyttäytymisen. Testausta käytetään luokittelemiseen ja tuotekehitykseen. Euroopassa palotestejä vaaditaan kaikilta rakennusmateriaaleilta, joilla on paloluokitus ja se liittyy CE merkin saamiskäytäntöön. Rakennusmateriaalit luokitellaan 6 eri luokaan (A1-F) joista A1 on paras ja F huonoin. Lisäksi luokitellaan palavaa pisarointia (luokat d1, d2 ja d3) ja savun muodostusta (luokat s1, s2 ja s3). Rakennusmateriaalien perustestaukseen kuuluu 5 eri testiä. Miedoin testi on pienenliekintesti (EN ISO 11925-2), jossa materiaalia kuormitetaan lähinnä käsisytyttimen (sytkärin) liekkiä muistuttavalla liekillä. Kovimman luokan (A luokka) saamiseen käytetään palamattomuustestiä (EN ISO 1182), jossa materiaalia pidetään 750 C asteen lämpötilassa 30min ja se ei saa menettää yli puolta painostaan testin aikana, sekä lämpöarvotestiä (pommikalorimetri , EN ISO 1716), jossa määritellään tuotteen palava energiamäärä. Muita testejä ovat, tasopaneeli (EN ISO 9239-1)(vain lattiatuotteille) ja SBI (EN 13823) testi. A1 luokan materiaalit ovat käytännössä palamattomia kuten kivi, lasi ym. F luokan materiaalit ovat käytännössä luokittelemattomia. Esimerkiksi puu voi saavuttaa suojakäsiteltynä jopa B luokan, mutta A luokan saavuttaminen on nykymenetelmillä mahdotonta.
Suomessa rakennusmateriaaleilta kussakin loppuasennuskohteessa vaadittavat paloluokat ilmoitetaan Rakennusmääräyskokoelman osassa E.