Pallohortensia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pallohortensia
Hydrangea arborescens 'Annabelle'
Hydrangea arborescens 'Annabelle'
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Cornales
Heimo: Hortensiakasvit Hydrangeaceae
Suku: Hortensiat Hydrangea
Laji: arborescens
Kaksiosainen nimi
Hydrangea arborescens
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pallohortensia Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pallohortensia Commonsissa

Pallohortensia (Hydrangea arborescens) on hortensioiden sukuun kuuluva pensas, joka on alun perin kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista.[1] Pallohortensiasta on jalostettu lajikkeita koristekasvikäyttöön.

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pallohortensian oksanhaarat ovat pystyjä tai yläviistoja. Kuluvan kesän haarat ovat harvakarvaisia. Lehtilavat ovat 5–15 cm pitkiä ja muodoltaan puikeita tai soikeita, suippokärkisiä, tyveltään pyöreitä tai herttatyvisiä ja hammaslaitaisia. Kukinnot kehittyvät saman vuoden haarojen latvoihin ja ovat valkoisia.[1][2]

Lajikkeilla 'Annabelle' ja 'Grandiflora' kukinnot ovat pallomaisia ja kaikki kukat neuvottomia. 'Grandiflora' kasvaa Suomessa yleensä 1–1,5 metrin korkuiseksi ja sen kukinnot ovat 10–18 cm leveitä.[1]

Kasvupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pallohortensia kasvaa alkuperäisellä esiintymisalueellaan tuoreissa ja runsasravinteisissa metsissä ja jokirannoilla.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koristekasvina pallohortensiaa viljellään sen näyttävän kukinnon vuoksi. Se kasvaa parhaiten tuoreessa, multavassa, runsasravinteisessa ja hapahkossa maaperässä puolivarjoisella paikalla. Pallohortensian oksat saattavat olla ankarien talvien jälkeen melko pitkälti paleltuneita, mutta keväisin ne voidaan leikata lähes maanrajaan saakka, koska kukinnot kehittyvät saman kesän haaroihin.

Suomessa lajike 'Grandiflora' menestyy vyöhykkeillä I–II (III) ja se kukkii heinä–elokuussa.[2]

Lajikkeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 'Annabelle'[3]
  • 'Grandiflora' ('Sterilis')[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d L. Hämet-Ahti, A. Palmén, P. Alanko, P.M.A. Tigerstedt, M. Koistinen: Suomen puu- ja pensaskasvio. Helsinki: Dendrologian Seura, 1992. ISBN 951-96557-0-0.
  2. a b Pentti Alanko: Puut ja pensaat. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1988. ISBN 951-30-6967-2.
  3. a b Ella Räty, Pentti Alanko: Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]