Pallasinkielileikko
| Pallasinkielileikko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Lepakot Chiroptera |
| Heimo: | Leikot Phyllostomidae |
| Alaheimo: | Glossophaginae |
| Suku: | Glossophaga |
| Laji: | soricina |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Pallasinkielileikko eli pallasinpitkäkielilepakko[2] (Glossophaga soricina) on leikkojen heimoon kuuluva lepakkolaji. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut lajille uutta suomenkielistä nimeä amazoninkielileikko.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pallasinkielileikko esiintyy Meksikosta Argentiinaan ja Jamaikassa.[3] Laji elää pienissä tai suurissa ryhmissä ja se viihtyy luolissa, tunneleissa ja ontoissa puissa.[4]
Anatomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pallasinkielileikko on väritykseltään ruskea. Sen ruumis on pieni, noin 4,8–6,4 cm pitkä ja lepakon massa on noin 9 g. Lajille on tyypillistä pitkä kapea kuono ja huomattavan pitkä nystyinen kieli, joka on ulostyönnettynä pidempi kuin lepakon pää.[3]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pallasinkielilekon siivet soveltuvat paikallaan lentämiseen, jolloin se voi helposti syödä kukkia ojentamalla pitkän kielensä. Sille kelpaavat kaktuksien ja muiden yöllä kukkivien kukkien mesi ja siitepöly. Ne käyttävät ravinnokseen myös hedelmiä ja hyönteisiä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Barquez, R., Perez, S., Miller, B. & Diaz, M.: Glossophaga soricina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Nisäkäsnimistötoimikunta 2008.[vanhentunut linkki] Luettu 20.11.2010
- ↑ a b c Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 92–93. suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja. WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6.
- ↑ Fiona Reid: A field guide to the mammals of Central America & Southeast Mexico, 2. painos, s. 108. Oxford University Press, 2009. ISBN 9780195343236. (englanniksi)
| ||||||||||